Kirjoitin elokuussa 2018 kotimaan matkahaaveistani. Näistä kolmesta Bengtskärin majakka toteutui viime vuonna, mutta Valamon luostari ja se helkutin ruskaretki odottavat vielä. Näiden rinnalle on noussut kuitenkin uusia reissuhaaveita, jotka haluaisin toteuttaa junailemalla.

Olen nimittäin viimeisen vuoden aikana kulkenut valtion rautateitä pitkin tyttären kanssa aika paljon väliä Helsinki-Iisalmi. Nyt kun jälkeläinen on jo viittä vaille kolmevuotias, on tuo matkanteko junalla jo melko leppoisaa kaikille osapuolille.

Haluan kannustaa kaikkia matkustamaan enemmän täällä Suomessa. Täällä on oikeasti aika hienoja paikkoja ja jo ihan kotikaupungistakin voi löytyä uusia ulottuvuuksia.

Tällä hetkellä haaveilen siis myös näistä reissuista:

1. Koko perheen retki Mäntyharjulle. Eräällä ihanalla entisellä lentoemäntäkollegallani on siellä sympaattinen aamiaismajoitus nimeltänsä B&B Pinus. Siellä haluaisin vierailla ensi kesänä. Samalla reissulla tahtoisin käydä päiväkseltään retkeilemässä Repoveden kansallispuiston hienoissa maisemissa.
2. Junamatka Turkuun ihana ois. Koska päätin lisätä elämääni brunsseja, olisi hauskaa matkustaa Turkuun (tai miksei vaikka Tampereellekin) ystävien kanssa viikonlopuksi päämääränä brunssi- ja muun ravintolatarjonnan kartoittaminen.
3. Kunnon ”staycation” Helsingissä kahdestaan. Olemme monesti yöpyneet hotellissa täällä kotikaupungissamme yksin, kaksin ja perheenä. Nyt haluaisin kuitenkin yhdistää tähän aidon turistimeiningin; vähintään kaksi museota, musikaalin sekä illallisen jossain ihanassa ravintolassa, jossa emme kumpikaan ole käyneet.

Näiden lisäksi aiomme tehdä jo aiemminkin mainitsemani reissun Muumimaailmaan Naantalin vanhassa kaupungissa yöpyen. Ajatuksissa olisi myös matkustaa jossain kohtaa Ouluun sisartani tapaamaan, jos kalenterit antaa myöten.

Lue myös: 

Ettei vain olisi kärpäsenkakka? -Yöpyminen Bengtskärin majakassa

Rusinat eivät ole saatanasta seuraava ja muita vinkkejä kakaroiden kanssa matkaamiseen

Kolme matkahaavetta Euroopassa: viinitiloja, surffia ja satuhahmoja

Kirjoitin hiljattain kuinkaPING Helsinki tekee hienoa työtä kaupallisten yhteistöiden suhteen niin kouluttamalla, jakamalla tietoa kuin selkeän PING Ethics -koodistonkin kera.

Olen kuitenkin surukseni huomannut, että silti liian monet some-vaikuttajat bloggaajista televisiopersooniin ja urheilijoihin jättävät usein saadut tuotteet merkitsemättä tai merkitsevät kaupallista sisältöä väärin. Tämä saa minut tuntemaan pettymystä ihmiskuntaa kohtaan.

Kuten tuossa edellisessäkin postauksessa jo mainitsin, vastuu kaupallisen sisällön oikeellisuudesta on lopulta aina tilaajalla. Kuitenkin on vaikuttajana epäammattimaista käytöstä, ettei ole lainkaan perillä siitä, kuinka tehdä työnsä oikein ja lain mukaisesti hyvää markkinointitapaa noudattaen. Tai sitten asiasta ei vain välitetä, joka on vielä huolestuttavampaa. Erityisesti urheilijat, näyttelijät ja artistit näyttäisivät sortuvan hämmentävän usein piilomainontaan.

Toinen asia, jonka olen pistänyt merkille, ja jota olen myös ennenkin kovaan ääneen kritisoinut, on kilpailevan tuotteen tai palvelun mainostaminen. Vaikka sopimuksessa ei olisi kilpailukieltoa, ei ole mielestäni oikein mainostaa ensin Bookbeatia ja sitten Storyteliä. Ellei sitten kanavan teema ole erilaisten äänikirjasovellusten vertailu.

Minä olen tarkka niistä vähäisistä kaupallisista yhteistöistä, joihin lähden mukaan. En ota vastaan edes tuotteita, joita en normaalisti käyttäisi. Olen toki melko pieni mikrovaikuttaja, eikä elantoni ole kiinni tästä blogista.

Viime syksyn aikana pohdin paljon blogini tulevaisuutta, strategiaa, visiota ja missiota sekä arvomaailmaani. Minulle kirkastui vahvasti, että en halua olla massavaikuttaja enkä tahdo myydä itseäni ja periaatteitani. Haluan ehdottomasti tehdä enemmän kaupallista sisältöä, mutta toivon pitkäaikaisia kumppanuuksia sellaisten yritysten kanssa, joiden tuotteita tai palveluita muutenkin kuluttaisin. Haluan myös ennen kaikkea antaa kaupallisella sisällöllä jotain lukijoilleni arvontojen, vinkkien tai erilaisten tapahtumien muodossa.

Haluan myös korostaa, että kaupallisuudessa ei ole mitään hävettävää! Jos on rakentanut sellaisen brändin itselleen, jota sisältö tukee ja joka luontevasti siihen solahtaa, arvostavat seuraajat sisältöä, oli se kaupallista tai ei. Minusta kuitenkin tuntuisi oudolta mainostaa vaikkapa leipää, jos en sellaista normaalisti ikinä söisi. (Mutta minä syön, lähettäkää siis leipää. Ja sirkushuveja!)

Haluaisin siis peräänkuuluttaa yritysten vastuuta valita yhteistöihin sellaisia vaikuttajia, jotka eivät mainosta mitä tahansa rahasta ja jotka vähintäänkin merkitsevät kaupallisen sisällön asianmukaisesti eivätkä sorru piilomainontaan.

Suosittelen myös lämpimästi ihan kaikkia vaikuttajamarkkinoinnin tekijöitä tutustumaanPING Ethicsiin.