Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Nämä asiat ärsyttävät blogeissa

Ensi alkuun haluan todeta, että minulla ei ole mitään kaupallisia blogeja tai -sisältöä vastaan. Päin vastoin! Olen itse alusta asti ollut erittäin avoin kaikenlaisille yhteistöille ja ymmärrän varsin hyvin bloggaajien ansaintalogiikan. Useissa blogeissa yhteistyöt on ammattimaisesti hoidettu, jälki on laadukasta kautta linjain ja sieltä löytyy myös punainen lanka. Sitten on blogeja, jotka saavat minut häpeämään ihmiskunnan olemassaoloa ja huolestumaan siitä, miten tuollaiset hahmot ovat satojen tuhansien nuorten esikuvia. Halusinkin nyt listata muutamia seikkoja, jotka minua blogeissa pännii.

  • Kirjoitusvirheitä jaksan hämmästellä vuodesta toiseen. Miten ihminen, joka kirjoittaa työkseen, voi suoltaa niin alkeellisen surkeaa tekstiä? Ymmärrän, että taustalla voi joissain tapauksissa olla lukihäiriö, mutta nykyään on kaikenlaisia atk-juttuja, kuten Word, johon voi vaikka laittaa sen tekstin oikoluettavaksi.
  • Kaikki pitää kertoa ja kuvata. Eikö mikään ole pyhää? Blogiin sekä someen kuvataan synnytykset, häät ja varmaan hautajaisetkin. Minun mielestäni esimerkiksi kosinta on sellainen asia, jonka pitäisi olla kahden ihmisen välinen keskustelu. En näe kovin tarpeelliseksi, että avomieheni potentiaalisen sormustenvaihdon ollessa ajankohtainen, palkkaisi kuvaajan sitä todistamaan, jotta voisin jakaa ”täysin spontaanin” reaktioni molemmille seuraajilleni.OLYMPUS DIGITAL CAMERA
  • Lasten yksityisyyden myyminen liittyy myös läheisesti tuohon edellä mainittuun. On kamalaa, että klikkauksien toivossa näytetään niin pienokaisten sairastelut, kehitysvaiheet, syntymäpäivät kuin arkiset askareetkin.
  • Ei merkitä yhteistöitä tai sitä, että tuote on saatu. Tämä on blogeissa niin yleistä, että minua puistattaa. Usein kaupalliset yhteistyöt vielä osataan joten kuten merkitä, mutta kuvissa kasuaalisti näkyvistä korruptiovaatteista/pölynimureista/chiansiemenistä/kengistä/pyykinpesuaineista ei ole mitään mainintaa, että ne on saatu blogin kautta. Tätä kutsutaan piilomainonnaksi ja se on itse asiassa laitonta.OLYMPUS DIGITAL CAMERA
  • Sopulikuteet ja kulutusihannointi. Monet etsivät blogeista inspiraatiota pukeutumiseen. Ymmärrän, että ”influensseireiden” pitää pysyä aallonharjalla, mutta tuntuu, ettei kellään ole omaperäistä tyyliä. Itse asiassa mustan kipparilakin bongaamisesta voisi saada aikaan hyvän juomapelin. En ymmärrä myöskään sitä, että kannustetaan koko ajan ostamaan uutta. Itse haluaisin enemmän inspiraatiota siihen, kuinka eri tavoin yhdistellä niitä vanhoja rääsyjä.
  • Saadaan yhteistyöroinaa, hehkutetaan sitä ja myydään rennosti eteenpäin. On tosi surullista, ettei bloggari voi seistä sanojensa takana. Ensin hehkutetaan jotain yhteistyörytkyä blogissa ja sitten myydään se samantien kirppiksellä lapsiseuraajille. Ymmärrän, että bloggaajille tulee niin paljon tavaraa, ettei kaikkea voi pitää, mutta on väärin ensin ylistää jotain ja seuraavana päivänä myydä se eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lue myös:
Synnytyskertomus, jota minun ei pitänyt kertoa
Bloggaajien sudenkuopat
Äiti, sä laitoit minut nettiin

Paluu sorvin ääreen

Alkuperäinen suunnitelmani oli, että menen täysipäiväisesti töihin vasta ensi kesänä. Tarkoitus oli siihen asti kerryttää opintopisteitä ja kirjoitella blogia. Kuten olen kertonut, opetussuunnitelman vaihtumisen vuoksi jouduinkin ottamaan aika paljon enemmän kursseja tähän syksylle kuin olin kaavaillut. Senpä vuoksi on melko järkevää tehdä työharjoittelu (tai siis ihan vaan palata työelämään) jo aiemmin.

En olisi silti kuitenkaan uskonut, että se epämääräinen ”aiemmin” olisi jo nyt! Joskus vain tulee eteen työtarjouksia, joista ei voi kieltäytyä. Vanhemmuuden toinen osapuoli on siis isyysvapaalla loppuvuoden. Pienokainenhan menee joka tapauksessa tammikuussa päiväkotiin. Niinpä minä olen aloittanut koulunkäynnin lisäksi työt eräässä tapahtumatoimistossa. Sen lisäksi olen mukana Ping Helsingin asiantuntijaverkostossa. Loppuvuosi tulee siis olemaan melko hektinen.

Screenshot_2017-10-31-18-16-32

 

Palasin tapahtumatuotannon pariin useastakin syystä. Ensinnäkin koen, että en ole saavuttanut sillä saralla vielä tarpeeksi ja että minulla on paljon annettavaa. Toiseksi, olen kuullut tästä kyseisestä firmasta sekä heidän toimintatavoistaan paljon hyvää ja entisiä rakkaita kollegoitani on heidän leivissään. Kolmanneksi uskon, että minulla on valoisa tulevaisuus tässä yrityksessä.

Kuten täällä blogissa on useasti käynyt ilmi, en ole yhtään kotiäitityyppiä. Nostan hattua kaikille, jotka ovat, mutta minä en vain ole. Olen tumpelo keittiössä: leikkaan vahingossa käteeni tehdessäni ruokaa ja kaadan kiehuvat vedet päälleni steriloidessani tutteja. Enkä ole saanut aikaiseksi tehdä pikku DIY -sisustusprojektejakaan, vaikka niitä niin kovasti suunnittelin äitiyslomalle jäädessäni. En ole sellainen, joka jää muskarin jälkeen parveilemaan tuntikausiksi muiden mammojen kanssa. Tunnen itseni siellä vain ulkopuoliseksi.

20171104_084034

Jaksan kyllä touhuta vauvan kanssa, käydä kaupassa, nähdä äitiystäviäni ja pestä pyykkiäkin, mutta päivän päätteeksi en tunne saaneeni mitään aikaiseksi. Päin vastoin: olen tässä vuoden alusta kestäneen äitiyslomani aikana usein tuntenut arvottomuutta. Puhumattakaan jatkuvasta stressistä raha-asioiden suhteen. Tuo äitiyspäiväraha kun ei päätä huimaa, vaikka on tietenkin hienoa, että Suomessa on mahdollista olla verrattain pitkään maksetulla vanhenpainvapaalla.

Tottakai nautin lapseni kanssa olosta ja rakastan häntä yli kaiken, mutta rehellisyyden nimissä olen kaivannut aivan valtavasti työelämää. En ole vuoteen tehnyt töitä, ainoastaan opiskellut ja ollut vauvan kanssa kotona. Blogin kirjoittaminen on ollut minulle ainoa linkki ulkomaailmaan ja ilman tätä seinät olisivat kaatuneet päälle. Tällaiselle uraorientoituneelle persoonalle vuosi on pitkä aika.

 

Minun mielestäni kuitenkin pienokaiselle on tärkeää viettää aikaa myös isänsä kanssa ja päiväkotikin on erinomainen paikka lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta. Jotkut voivat olla järkyttyneitä tästä ratkaisusta, mutta mielestäni on hienoa, että maassamme ylipäätään on mahdollisuus myös isän jäädä kotiin ja varhaiskasvatuskin on ensiluokkaista.

20171027_130318

Tämä saattaa kuulostaa itsekkäältä, mutta minä olen onnellisimmillani silloin kun saan tehdä motivoivaa työtä, jossa minua arvostetaan ja sen jälkeen tulla kotiin viettämään aikaa perheen kanssa. En valitettavasti koe, että panostani kotiäitinä arvostettaisiin millään tavalla. Teen erittäin mielelläni töitä, jotta voin ulkoistaa esimerkiksi siivoamisen jollekin ammattilaiselle sekä antaa lapselleni mahdollisuuden tulevaisuudessa kokeilla eri harrastuksia ja nähdä maailmaa. Näihin asioihin tarvitaan rahaa, jota saa töissä käymällä.

Jos olisin jäänyt kotiin pidemmäksi aikaa, olisin ollut vakavassa vaarassa menettää järkeni. Minä tarvitsen sitä, että voin puhua aikuisten kesken jostain, joka ei millään tavalla liity vauvan kehitysvaiheisiin, välikausivaatteisiin tai neuvolakäynteihin. Loppuun vielä haluan kompata vuoden takaista itseäni: ”Uskon olevani lapselleni parempi vanhempi silloin, kun saan välillä urheilla, toteuttaa unelmiani ja jopa käydä joskus ystävieni kanssa lasillisella. Ei myöskään liene maailmanloppu, jos toisinaan tahdomme lähteä vaikka elokuviin ja syömään avomieheni kanssa jättäen jälkikasvumme isovanhempien kontolle. Mielestäni hyvinvoiva äiti ja parisuhde on lapselle paljon parempi vaihtoehto kuin kaksi vuotta yötä päivää valvonut katkeroitunut lähiömutsi, joka on väsymyksestä muuttunut hirviöksi, eikä tunnista enää omaa peilikuvaansa.”

IMG_20171028_194649_263

Postauksen kuvitukseksi valikoitui satunnaisia otoksia viime viikkojen varrelta.

Lue myös:

Tulevan äitiyden kohtuuttomat paineet

Äiti, pidäthän myös itsestäsi huolta