Kuukauden kymmenen: toukokuu
Jälleen on kuukauden kymmenen -listauksen aika. Huhtikuu meni ohi vähän ”Päiväni murmelina”-tyylisesti, mutta nyt toukokuussa aletaan jo rajoituksia purkamaan ainakin sen verran, että viikon kuluttua tytär menee päiväkotiin. Tämä toimenpide helpottaa meitä etätyöläisiä melko tavalla ja lapsikin on todella innoissaan päästessään leikkimään ikätovereidensa kanssa.
Viime kuun listaan hieman kuitenkin palatakseni:
- Siivosin kuin siivosinkin autotallissa . Kaapit odottavat vielä inspiraatiota.
- Muuta järkevää en sitten tehnytkään. Yritin selviytyä korona-arjesta.
TOUKOKUU
Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Onko kello viisi, kuusi vai seitsemän? (Se oli ehkä 05:36. Tai siltä se ainakin tuntui.)
Tämän kirjan aion lukea: Olen jälleen palannut Tulen ja jään laulun pariin ja menossa on Miekkamyrsky.
(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: Yritän parhaani mukaan postata kahdesti viikossa tänne blogiin.
(Työ)asia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin: En pidätä hengitystäni, mutta olisi ehkä aika laittaa työhuonetta vähän viihtyisämmäksi, kun nyt kerran näköjään ollaan etätöissä hamaan tulevaisuuteen saakka.
Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
Mörkö oli iloinen nähdessään hänet. Mörkö ei välittänyt myrskylyhdystä. Mörkö oli iloinen siksi, että Muumipeikko oli tullut tapaamaan häntä.
Mörkö, kirjasta Muumipappa ja meri (1965)
Ruoka, jota aion kokeilla: Nyt ei tule mitään mieleen, mutta söin tänään erinomaista lohicevicheä. Sitä voisi joskus tehdä itsekin, ei vaikuta monimutkaiselta operaatiolta. Myös ihan kaikenlaiset piknik-eväät kiinnostaa. Aion mennä eväsretkille jatkossa usein ja hartaasti.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Matka samppanjatilalle.
Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Se, osaanko maltillisesti lähteä purkamaan koronarajoitteita ilman, että teen liikaa tai liian vähän.
Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Olen luvannut aktivoitua Twitterissä.
Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: Tämä äitienpäivä on ollut oikein muistamisen arvoinen. Kävivät aamulla poimimassa valkovuokkoja ja toivat kahvin sänkyyn. Sitten he hakivat jostain ravintolasta aamupalaa, jonka jälkeen lähdimme ostamaan kaksin tyttären kanssa hänelle uutta päiväkotireppua ja tulimme pitkää kiertotietä takaisin kotiin. Nyt muut on leikkimässä pihalla ja minä saan aivan kaikessa rauhassa kirjoittaa näitä mietteitäni. Illalla menemme varmaankin koko poppoo saunaan.
Kuukauden kymmenen: huhtikuu
Nyt on taas kuukausi menty elämässä eteenpäin. Vielä maaliskuun alussa käppäilin iloisena Lontoossa, kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita. Pian sen jälkeen tämä historiallinen kriisi muutti elämän. Huhtikuu näyttää vähän synkältä.
Viime kuun listaan hieman kuitenkin palatakseni:
- En tehnyt blogipostausta lentoemännän koulutuksesta. Se ei ole tuntunut tässä tilanteessa relevantilta.
- Hääkolttu ei ole käynyt pesulassa, eikä nyt kiinnosta sen kohtalo lainkaan.
MAALISKUU
Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Onko tämä lumipeite takapihalla joku huono aprillipila?
Tämän kirjan aion lukea: Satu Rämö ja Hanne Valtari, Unelmaduunarin tilipäivä. Tilasin sen eilen ja se on matkalla minulle.
Lue myös: Unelmahommissa
(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: Lomautushan se uhkaa minuakin.
(Työ)asia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin: Kaikesta tästä ihanasta kotoilusta huolimatta tuskin saan siivottua autotallia tai kaappeja. Tosin autotallissa on kaksi laatikollista ylijääneitä hääviinejä, että ne saattavat toimia oivana motivaattorina.
Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
”– Äiti, sanoi Muumipeikko, – keksi meille jotakin tekemistä! Me vain riitelemme, ja on niin kuuma!
– Niin, rakas lapsi, sanoi Muumimamma. – Minä olen huomannut sen ja tuntuisi hyvältä, jos olisitte jonkin aikaa poissa näkyvistä.”
Tove Jansson, Taikurin hattu
Ruoka, jota aion kokeilla: Aion tilata jostain ravintolasta pääsiäismenun kotiin kannettuna.
Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Portugalin matka.
Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Toistaalta pitäisi tuhlata nyt hirveästi ja ostella kaikkea varastoon lahjakorteista kosmetiikkaan, jotta tuetaan pieniä toimijoita ja näin olen tehnytkin. Toisaalta taas pitäisi kyllä laittaa sukanvarteen, koska lomautus ja lamautus ovat aivan tuossa nurkan takana.
Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Se, että en söisi karkkia tai jäätelöä ihan joka päivä, kuten viimeiset kaksi viikkoa olen tehnyt.
Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: No, ainakin perheaikaa on nyt riittämiin.


0