Kuukauden kymmenen: huhtikuu

Nyt on taas kuukausi menty elämässä eteenpäin. Vielä maaliskuun alussa käppäilin iloisena Lontoossa, kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita. Pian sen jälkeen tämä historiallinen kriisi muutti elämän.  Huhtikuu näyttää vähän synkältä.

Viime kuun listaan hieman kuitenkin palatakseni:

• En tehnyt blogipostausta lentoemännän koulutuksesta. Se ei ole tuntunut tässä tilanteessa relevantilta.
• Hääkolttu ei ole käynyt pesulassa, eikä nyt kiinnosta sen kohtalo lainkaan.

MAALISKUU

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Onko tämä lumipeite takapihalla joku huono aprillipila?

Tämän kirjan aion lukea: Satu Rämö ja Hanne Valtari, Unelmaduunarin tilipäivä. Tilasin sen eilen ja se on matkalla minulle.

Lue myös: Unelmahommissa

(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: Lomautushan se uhkaa minuakin.

(Työ)asia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin: Kaikesta tästä ihanasta kotoilusta huolimatta tuskin saan siivottua autotallia tai kaappeja. Tosin autotallissa on kaksi laatikollista ylijääneitä hääviinejä, että ne saattavat toimia oivana motivaattorina.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:

”– Äiti, sanoi Muumipeikko, – keksi meille jotakin tekemistä! Me vain riitelemme, ja on niin kuuma!
– Niin, rakas lapsi, sanoi Muumimamma. – Minä olen huomannut sen ja tuntuisi hyvältä, jos olisitte jonkin aikaa poissa näkyvistä.”

Tove Jansson, Taikurin hattu

Ruoka, jota aion kokeilla: Aion tilata jostain ravintolasta pääsiäismenun kotiin kannettuna.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Portugalin matka.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Toistaalta pitäisi tuhlata nyt hirveästi ja ostella kaikkea varastoon lahjakorteista kosmetiikkaan, jotta tuetaan pieniä toimijoita ja näin olen tehnytkin. Toisaalta taas pitäisi kyllä laittaa sukanvarteen, koska lomautus ja lamautus ovat aivan tuossa nurkan takana.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Se, että en söisi karkkia tai jäätelöä ihan joka päivä, kuten viimeiset kaksi viikkoa olen tehnyt.

Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: No, ainakin perheaikaa on nyt riittämiin.