Olen suureksi riemukseni lähiaikoina havainnut, että siellä ruutujen takana olevien henkilöiden määrä on kasvanut reippaasti. Ajattelin siis koostaa pienen kollaasin tässä vuosien varrella tuotetuista blogipostauksista. Niistä saa käsityksen siitä, millainen mielenvikainen sillisalaatti tämä minun pieni blogini ja ennen kaikkea sen kirjoittaja onkaan.

Haluan siis tämän postauksen myötä toivottaa kaikki uudet lukijat sydämellisesti tervetulleiksi ja kenties myös muistuttaa vanhoja lukijoita näiden maanmainioiden postausten olemassaolosta.

Aloitetaan omakuvalla:

Olen kolmenkympin kynnyksellä tasapainoileva äiti, tapahtumatuottaja, lentoemäntä ja eläkkeellä oleva matkaopas, joka opiskelee liiketaloutta tehden viestinnän sekatöitä. Katson televisiosta ajankohtais- ja tositeeveeohjelmia. Harrastan liikuntaa, lukemista sekä muiden arvostelua. Tuhlaan liikaa rahaa sisustukseen, elokuviin ja ulkona syömiseen. Rakastan kiireettömiä aamuja, saunomista, tulppaaneja sekä shampanjaa. Arvostan ihmisiä, jotka seuraavat unelmiaan itseään kehittäen, enkä voi sietää vätyksiä, korianteria tai huumorintajuttomuutta.

Aloitin tämän blogin kirjoittamisen, koska huomasin, että vähäpätöisemmätkin idiootit sellaista pitävät ja koska minulla on niin valtavasti asiaa kaikesta. Joku voisi kutsua tätä lifestyle -blogiksi, mutta vaikka minulla onkin vauhdikas elämä (life), ei siinä paljon tyyliä ole (style). Siksipä täältä on vaikea löytää edes hailakanpunaista lankaa.

Tervetuloa silti.

• Blogini kantavia teemoja on oikeastaan yksi: se, miten aina ärsyynnyn kaikista ja kaikesta. Koonti siitä löytyy #ärsytyslista.

Huonosti käyttäytyvät ihmiset ravintoloissa (ärsyttää). Ravintolassa syödään ja istutaan nätisti paikoillaan. Siellä ei kiljuta, juosta tai ryömitä lattioilla. Mikäli et osaa pitää itseäsi tai jälkikasvuasi kurissa, ole hyvä ja syö kotona.”

Rakkauspakkaus. En edes viitsisi aloittaa tästä. Kuten kaikki lukijani varmasti tietävät, olen ihminen, joka vihaa lässyttämistä. Tämä sana on sitä pahimmillaan. Jostain syystä olen myös alkanut inhota ”muru” -sanaa. Mikseivät ihmiset vaan voi pitää parisuhteitaan kahdenkeskisinä asioina?”

Aamukahvin puutostila on vakava asia. Minulle ei kannata puhua ennen kuin olen saanut sumppia. Ärsyttää myös, jos kahvimaito loppuu kesken kaiken: kolme kuppia ei riittänyt tänäkään aamuna.”

• Äitiydestä olen tarinoinut elämäntilanteesta johtuen viimeisen vuoden aikana paljonkin:

Kootut raskausvaivat
Ihana, kamala imetyskohu
Kolmen kuukauden ikäinen äiti

Kyllähän ne muut äidit tästä varoittelivat, mutta en uskonut. Vaikka olisin kuinka väsynyt, yöhikoilusta haiseva, vapauteni menettänyt, rahaton ja vaatteeni maidolla tahrinut, aika pysähtyy kun tuo pieni rääpäle nauraa.”

• Työstäni lentoemäntänä olen kirjoittanut jonkin verran ja se yleisesti ottaen kiinnostaa ihmisiä kovasti. Olen myös tarinoinut muita työelämään liittyviä tekstejä melko paljon. Nimittäin työ on iso osa arkeani. Kirjoitan myös jonkin verran käynnissä olevista opinnoista.

Onko elämää matkaopaselämän jälkeen?
Mikä on parasta lentoemännän työssä?
Mitä on tapahtumatuottajan työ?

Yhteenvetona siis todettakoon, että parasta lentoemännän työssä on ehdottomasti hotellitohvelit.”

• Lempiharrastukseni on arvostella muita ihmisiä elokuvia. Karkaan katsomaan jonkin filmin aina kuin suinkin ehdin. Tykkään hirmuisesti myös kirjojen lukemisesta.

Jenni Selosmaa: Kukkaron kuningatar
Unelmahommissa
Miksi the Dressmaker on vuoden paras elokuva?

• Olen myös antanut lyömättömiä vinkkejä niin juhlien järjestämiseen, erilaisiin tapahtumiin, ajanhallintaan kuin jääkiekkoilijoiden pokaamiseenkin liittyen:

Jos pidät vain naamiaiset ilman mitään sen tarkempaa teemaa, voit olla varma, että puolet porukasta ei panosta lainkaan ja toinen puoli tulee pukeutuneena poliisiksi/lentokapteeniksi/hoitsuksi/Marilyniksi koska ihmisillä ei ole mielikuvitusta.”

Mistä on hyvät teemabileet tehty?
Kuinka iskeä jääkiekkoilija?
Ristiäisten muistilista
Miksi ei kannata mennä Ikeaan sateisena sunnuntaina?
Ajanhallinnan mestariksi
Lentoemännän pakkausvinkit

Mikäli satut jo tuntemaan jonkun lätkänpelaajan ja olet hänen kanssaan viestittely-yhteyksissä, on tietenkin luonnollisesti ängettävä mukaan joukkueen saunailtaan. Siellä on harvoin muita immeisiä, joten saat jakamattoman huomion. Näissä tilaisuuksissa saattaa kyllä olla esimerkiksi Johanna Tukiainen strippaamassa, joten ole varuillasi.”

Näiden edellä mainittujen asioiden lisäksi blogista löytyy matkustelua, pohdintaa aikuisuudesta, pukeutumisesta, kauneudenhoidosta ja hyvinvoinnista sekä epämääräistä vittuilua ja huumorin jäämiä.

Olen useaan otteeseen kritisoinut täällä kaikkia, jotka eivät osaa kirjoittaa sujuvasti äidinkieltään. (Toim. huom. lukihäiriöt on sitten asia erikseen.) Itse koen olevani aika taitava pilkunviilaaja ja minua pyydetäänkin usein oikolukemaan muiden tekstejä. En voi sietää kirjoitusvirheitä. Olen kirjoittanut aiheesta muun muassa näin:

• Alkeelliset kirjoitusvirheet blogeissa ärsyttävät aina yhtä paljon. Yhdyssanat vielä voisin jotenkin sulattaa, mutta relatiivipronominien väärinkäyttöä en voi suvaita. (”Joka” viittaa edelliseen sanaan ja ”mikä” edelliseen lauseeseen.) Olen kerta kaikkiaan huolissani nuorison äidinkielen osaamisesta.

En väitä, että itsekään aina mieleni sulkakynän vinhasti sauhutessa muistaisin korjata jokaista pilkkuvirhettä tai epäselvää virkettä vailla predikaattia. Kuitenkin jos harrastat kirjoittamista, on hyvinkin suotavaa, että ymmärrät äidinkielen perusasiat: erisnimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella ja yhdys sanat yhteen.

Kun muutama vuosi takaperin mietin, mikä tämän blogini nimeksi tulisi, pohdin sanan ”champagne” suomenkielistä kirjoitusasua: onko se shampanja vai samppanja? Luotin omaan lähes erehtymättömään äidinkielenvaistooni sillä perusteella, että jälkimmäinen kuulosti rahvaanomaiselta. Olin väärässä. Eräs sommeljeeriystäväni nimittäin valaisi minulle asiaa taannoin istuessamme iltaa juurikin tuon jalon kuohujuoman parissa. Tietenkin väitin vastaan, koska muistaakseni kyllä googletin asian laidan: enhän ole niin tyhmä, että laittaisin blogini nimeksi kirjoitusvirheen etenkin kun se on tärkeä osa omaa brändiäni. Sitten muistin, että en kyllä tosiaan tainnut tehdä tarpeeksi taustatutkimusta asian tiimoilta. Helvetin noloa. Oikeaoppinen kirjoitusasu kielitoimiston mukaan on kuin onkin samppanja, vaikka toki muitakin, virheellisiä variaatioita tapaa laajalti.

Tämän tajuttuani aloin heti miettimään strategiaa asian korjaamiseksi. Näin edessäni kolme vaihtoehtoa:

1. Kaikessa hiljaisuudessa vaihdan blogin verkkotunnuksen, nimen, kaikki viitteet ja maininnat sekä sivustolla että sosiaalisessa mediassa tuohon oikeaan muotoon ja olen niin kuin tätä häpeällistä tapausta ei olisi koskaan ollutkaan.
2. Myönnän virheeni ja alan tästä lähtien käyttää oikeaa termiä. Tai sitten en myönnä mitään ja alan vaan ihan muina henkilöinä kirjoittaa tuleviin postauksiin ”samppanjaa”.
3. Hyödynnän Kummankaa -sarjasta tuttua metodia, jonka mukaan virheen sattuessa ihan pokkana vaan toistaa sen.

Että kuvatoimet sitten vaan kaikille.

Toisin sanoen en aio vaihtaa kirjoitusasua lainkaan ja käytän edelleen tuota virheellistä sanaa toivoen, että jonain päivänä kielitoimisto hyväksyy myös sen ja näin ollen voin kutsua itseäni edelläkävijäksi. Se siitä, kippis!