Lempiharrastukseni on toisten arvosteleminen kovaan ääneen julkisesti hiljaa mielessäni. Erilaiset blogiportaalit antavat tälle ajanvietteelle oivan kasvualustan. Parhaimmistona tietenkin mainittakoon turhien julkimoiden blogit, koska heillä ei useinkaan ole tarvittavia valmiuksia kirjoittaa mielenkiintoista sisältöä saati osaamista ilmaista itseään kirjallisesti ylipäätään.

Siispä päätin tehdä yhteiskuntaa parantaakseni listan asioista, jotka minua ärsyttävät blogeissa:

Kirjoitusvirheet. En väitä, että itsekään aina mieleni sulkakynän vinhasti sauhutessa muistaisin korjata jokaista pilkkuvirhettä tai epäselvää virkettä vailla predikaattia. Kuitenkin jos harrastat kirjoittamista, on hyvinkin suotavaa, että ymmärrät äidinkielen perusasiat: erisnimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella ja yhdys sanat yhteen.

Hymiöt. Hymiöiden käyttö on hyväksyttävää tekstiviesteissä ja jopa sosiaalisen median päivityksissä. Kuitenkaan esimerkiksi asiallisiin sähköposteihin ne eivät kuulu. Blogikirjoituksissa hymiöt kielivät mielestäni lähinnä kirjallisen ilmaisun köyhyydestä.

Kielten sekoittaminen. Mikäli kirjoitat pelkästään suomeksi, on typerää ja harhaanjohtavaa, jos blogisi otsikot ovat tyyliä ”Dream it to believe it”, ”Monday pictures”, ”The moment”, ”Outfit of the day” tai, mikä pahinta ”Carpe diem!”

Puhekielisyys. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta mielestäni blogi on tekstilajina lähestulkoon verrattavissa kolumniin tai artikkeliin, joten tuntuu todella pahalta lukea siitä, miten ”Mä tykkään sikana kynttilöistä, ne on niinku parasta mun mielestä syksyssä. ”

Some –käyttäytyminen. Välillä näkee sosiaalisessa mediassa, että joidenkin ihmisten blogeja jaetaan uutisenomaisina totuuksina. Osa lukijoista ei näytä ymmärtävän sitä, että blogi on aina kirjoittajan subjektiivinen näkemys asiasta, eikä sillä ole uutiselle tyypillisiä ominaisuuksia, kuten faktoissa pysymisen pakkoa.

Mielensäpahoittajien kommentit. Minä olen siinä onnekkaassa asemassa, että kumpikaan lukijani ei vaivaudu kommentoimaan tekstejäni, mutta joidenkin bloggaajien kirjoitusten kommenttikentät ovat (surku)hupaisaa luettavaa. Jos ei pidä kirjoittajasta tai hänen jakamastaan sisällöstä, ei sitä blogia ole mikään pakko lukea.

Kuvien yksipuolisuus. Parhaissa blogeissa on paljon hyvälaatuista kuvamateriaalia. Kuitenkin on mielikuvituksen puutetta, jos joka postauksessa on samanlainen otos kirjoittajasta hieman vaihtelevalla taustalla tai se iänikuinen lempparismoothie maanantaista sunnuntaihin.

Kiiltokuvamaisuus. Ei ole realistista, että joku olisi aina hyvällä tuulella. On kuitenkin toisaalta onni, että nykyään sosiaalinen media ja blogit antavat meille kaikille mahdollisuuden näyttää elämä sellaisena kuin me tahtoisimme sen olevan.

Tässä aiemmassa kirjoituksessani käsittelen hieman samoja teemoja ja sitä, miksi minä aloitin blogin kirjoittamisen. Alla olevat kuvat puolestaan havainnollistavat some-elämän ja todellisuuden kuilua.

Blogielämä.

Oikea elämä.

Vuonna 2005 aloitin nettipäiväkirjan kirjoittamisen eräälle toiselle palvelimelle. Se oli nimensä mukaisesti päiväkirja, vaikka viimeisinä vuosina jotkut tohtivat sitä blogiksikin kutsua. Minun mielestäni kuitenkin blogissa  pitäisi olla jotain sisältöä tai edes hailakanpunainen lanka, joten itsepintaisesti kutsuin sitä päiväkirjaksi viimeiseen saakka.

Nähkääs, on sisustusblogeja, kuntoilublogeja, blogeja muodista, askartelusta ja kädentaidoista. Jotkut bloggaavat elokuvista, toiset kirjallisuudesta. On ruokablogeja, hyvinvointiblogeja, hääblogeja, matkailublogeja ja koiranulkoilutusblogeja.

Tämä minun blogini ei kuulu mihinkään yllä mainituista kategorioista. En nimittäin osaa pukeutua muodikkaasti tai tehdä ruokaa. Kuntoiluinnostukseni lopahtaa yleensä siihen, että tiukan salitreenin jälkeen lähden ystävättäreni kanssa terassille juomaan valkoviiniä. Tykkään kovasti sisustaa, mutta usein visio ja kukkaro eivät kohtaa. Pidän neulomisesta, mutta valmiita töitä ei tohdi käyttää edes tiskirättinä. Rakastan elokuvia, mutta siinä vaiheessa kun ehdin jonkin uutuusfilmin katsoa, on siitä tullut jo kaksi jatko-osaa ja kirja.

Kuitenkin tämä on enemmän kuin päiväkirja. Tätä blogia ei voi lokeroida, sillä se ottaa vaikutteita kaikista elämän osa-alueista. Joku voisikin todeta, että tämä on lifestyle –blogi. Niin. Minulla on toki vauhdikas elämä (life) mutta ei siinä kamalasti tyyliä ole (style).

Kuulin, että blogissa pitäisi olla laadukkaita kuvia.

Olen ymmärtänyt, että hyvissä blogeissa on runsaasti laadukkaita kuvia. Minun blogissani ei niitä tule olemaan. Uskon vanhaan sananlaskuun, että tuhat sanaa kertoo enemmän kuin kuva. Varmasti nyt molemmat lukijani pohtivat, miksi kirjoitan blogia jos siinä ei ole sisällön häiventäkään eikä edes hienoja kuvia.

Vastaus tähän on yksinkertainen; on olemassa niin paljon idiootteja muitakin kanssaeläjiä, jotka kirjoittavat blogia, vaikka heidän ei kyllä pitäisi. Ajattelin, että elämä blogien virtuaalimaailmassa on niin kertakaikkisen kaunista ja harmonista, että joko kukaan ei uskalla kertoa totuutta tai sitten minunkin elämänlaatuni paranee ratkaisevasti, jos aloitan blogin kirjoittamisen. Alan treenaamaan, juomaan litratolkulla vettä ja teen smoothieita, joihin laitan spirulinaa, voikukan siitepölyä ja sinilevää. Käyn 16- tuntisen työpäivän jälkeen joogassa ja teen kolmen tunnin salitreenin samalla kun leivon sokerittoman-jauhottoman-laktoosittoman-gluteenittoman-uraanittoman raakasuklaakakun, joka maistuu aivan taivaalliselta ja sisältää nolla kaloria. Sen jälkeen pukeudun tyylikkäisiin vaatteisiin, ja joku satunnainen ammattivalokuvaaja ottaa minusta hehkeitä kuvia.

Sitä odotellessa aion syödä oman painoni verran lakritsijäätelöä ja sääliä itseäni.