Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Poika ja hame -kuka saa laittaa mekon?

Poika ja hame on Jani Toivolan kirjoittama lastenkirja. Tutustuin siihen Otavan etäpressissä joskus loppuvuodesta. Siellä itse kirjailija oli kertomassa siitä, mistä ajatus teokseen lähti ja miksi hän halusi kirjoittaa tällä kertaa lapsille. Päätin, että hankin teoksen jälkikasvulleni heti kun se julkaistaan. Tyttäreni pitää kirjasta ja niinpä ostin sen myös muutaman ystäväni lapsille lahjaksi.

Poika ja hame -kirjasta kerrotaan seuraavaa takakannessa:

”Tärkeintä on saada olla oma itsensä.

Äidin vaatekaapista pilkottaa punainen hame, jota Roni ei voi vastustaa. Roni tietää, että maailma on jaettu tyttöjen ja poikien juttuihin, mutta kuka on päättänyt, että niin on?
Hame on kuin suuri iloinen salaisuus Ronin sisällä. Kun se pääsee valloilleen, riemu on suurempi kuin pelko.”

Poika ja hame

Kirjassa on tärkeä sanoma siitä, miten me kaikki olemme erilaisia ja mikä valtava rikkaus se on. Kirjan kautta voi hyvin avata lapsen kanssa keskustelun esimerkiksi siitä, kuinka tärkeää on antaa jokaisen olla oma itsensä. Kirjassa on kohta, jossa Roni menee kouluun:

”Koulun pihalla on kahdenlaisia rinkejä, tyttöjen ja poikien. Roni kävelee aina poikien rinkiin, vaikka haluaisi oikeasti leikkiä tyttöjen kanssa. Tytöillä on Ronin mielestä paljon hauskempaa. He nauravat ja hyppäävät ruutua. Pojat ovat Ronista liian rajuja. Ronia kiinnostavat usein asiat, joista muut sanovat, että ne on tyttöjen juttuja. Ronin mielestä on ihan hölmöä ajatella, että jotkut asiat ovat poikien ja jotkut tyttöjen. Ei sellaista ole, se on keksittyä. Mummo on sanonut niin. Äiti on eri mieltä eikä tykkää, kun mummo antaa Ronin edelleen leikkiä kotona nukeilla, vaikka Roni on jo iso poika. Äiti pelkää, että Ronia kiusataan siitä. Mummo sanoo, että elämässä ei pitäisi niin paljon pelätä, mitä muut ajattelevat. Jokaisen pitää saada olla juuri sellainen kuin on ja PISTE.”

saako poika pukeutua mekkoon?

Lueskelin taannoin Vauva.fi:stä keskusteluja siitä, saako poika pukea mekon päälle päiväkotiin. Yleinen mielipide, ilmeisesti jopa joidenkin varhaiskasvatuksen parissa työskentelevien mielestä, vaikuttaisi olevan ehdoton ei. (Tai sitten keskustelussa oli mukana vaan uskottavia trolleja.) Monet vanhemmat tuntuivat perustelevan tätä juuri sillä, että lapsi voi sitten saada osakseen kiusaamista. Minä olen sitä mieltä, että pienet lapset eivät lähtökohtaisesti ole kiusaajia. Asenteet esimerkiksi tällaisia asioita kohtaan kumpuavat kotoa. Miksi poika ei voisi laittaa hametta tai mekkoa päälle? Aivan yhtä hyvin tyttö voi pukeutua housuihin. Olen sitä mieltä, että kunhan lapsi pukeutuu sään mukaan, on tärkeää antaa tämän valita itse vaatteensa halutessaan.

Luin myös jokin aika sitten sellaisesta tapauksesta, että lapselle oli päiväkodissa laitettu kynsilakkaa. Kirjoituksessa sanottiin jotenkin niin, että kun kyse on pienestä lapsesta, ja vielä pojasta, ei moinen ole suotavaa. Olen täysin samaa mieltä siinä, että kenenkään lapselle ei saa laittaa kynsilakkaa luvatta. En ole sallinut omalle jälkeläiselleni lakkaa siitä syystä, että se on ympäristömyrkky. Toki on olemassa myös vesipestäviä lasten lakkoja, mutta en itsekään omista kynsilakkaa tai käytä sitä kuin korkeintaan kerran vuodessa innostuessani käymään mani-pedissä. Joka tapauksessa, tässä yhteydessä särähti korvaan se, että ilmeisesti pienen tytön kynsien lakkaaminen olisi ollut ok, mutta kun kyseessä on poikalapsi, se ei ole hyväksyttävää.

Tämänkaltaisten rakenteiden takia lapset päätyvät toistamaan ylisukupolvisia sukupuolistereotypioita ja pilkkaamaan jo päiväkoti-ikäisenä sitä lasta, joka on kyllin rohkea pukeutuakseen juuri sen muotoisiin, kuosisiin tai värisiin vaatteisiin kuin itse haluaa. Siksi jokaisen pitäisi lukea Poika ja hame.

Tyttö ja housut

Poika ja hame -kirjan voit ostaa esimerkiksi täältä. (Suomalainen kirjakauppa, 19,95€)

Instagram-tililläni @sarkasmiajashampanjaa on arvonta, jossa voit saada kirjan itsellesi. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Olen itse omilla rahoillani ostanut teoksen sekä tyttärelleni, lahjoiksi että arvottavaksi siksi, että tämän kaltaisia kirjoja pitäisi olla maailmassa enemmän.

Lue myös: Saako lapsi valita itse vaatteet?

Kulttuurin vuosi

”Kulttuuri, Helsinki” raapusin muistikirjaani vuodenvaihteessa.

Kirjoitin myös tänne blogiini tammikuun alussa, että haluan tänä vuonna inspiroida ja inspiroitua enemmän. Sanoin, että haluan tukea, tuottaa ja kuluttaa kulttuuria ja taidetta enemmän kuin koskaan. Lukea, maalata, mennä balettiin ja museoihin ja nauttia musiikista. Tässä postauksessa ajattelin kertoa vähän oman haavelistaukseni kautta, mitä tämä ”kulttuurin vuosi” -teema oikein voisi tarkoittaa. Toki korona ja sen tuomat rajoitukset asettavat tälle(kin) harrastukselle aika tavalla haasteita, mutta uskon, että jossain kohtaa tätä vuotta myös museoihin ja teatteriin pääsee.

Tähän mennessä olen toteuttanut tätä teemaa järjestämällä muutaman ystävän kanssa maalaus- ja viini-illan. Jokainen toi inspiroivan punaviinin. Kuuntelimme jazzia ja maalasimme akryyliväreillä taulut sekä juttelimme myöhään yöhön asti.

Seuraava kulttuuri-ilta on sovittu muutaman viikon päähän kun menemme ystäväni kanssa Café Roasbergiin Mikonkadulle ihailemaan hänen työkaverinsa näyttelyä after work-hengessä.

Valintani inspiraatioviiniksi oli mehevä ja mausteinen mallorcalainen, Oliver Moragues La Faula (15,48€)

Maalausvälineet hankin Suomalaisesta kirjakaupasta ja näille tuli hintaa noin 50€

 

helsinki ja kulttuuri

Alla on listattuna koko joukko kulttuurielämyksiä, joita haluaisin kotikaupungissani kokea tämän vuoden aikana.

Koko perheen voimin:

  • Kansallismuseon Muumi-näyttely
  • Ratikkamuseo
  • Edellisestä Heureka-visiitistä on jo pari vuotta. Nyt jälkeläinen pääsisi jo planetaarioonkin!
  • Tänä vuonna haluan viedä nelivuotiaan ensimmäistä kertaa elokuviin. Olemme harjoitelleet sitä isovanhempien kellarissa valkokankaan ääressä. Hyvin hän jaksaa istua paikallaan ja syödä poppareita.
  • Myös Luonnontieteellinen museo kiinnostaa, vaikka kävimmekin siellä juuri toissavuonna.

Intouduimme kotonakin maalaamaan akryyliväreillä. Hyvin toimii ilman inspiraatioviiniäkin.

Maalata voi myös joululahjaksi saatujen lakanoiden mukana tulleille pahvinpaloille!

Yksin, kaksin tai porukalla

Seitsemän jukuripään riehakas karkumatka suomalaisen sielun ytimeen.

Teatteriohjaaja Samuli Reunanen on tunnettu tavastaan lähestyä klassikkoteoksia punk-asenteella. Hän tarttuu anarkistisella otteellaan Seitsemään veljekseen rooleissa monen ikäisiä naisia. Teoksen hahmoja ajatellaan usein läpileikkauksena Suomen miesten persoonallisuuksista. Veljekset puserretaan naisten kokemusten läpi uudella rohkealla tavalla.

  • Edellisestä Ateneum – visiitistä on jo vuosia. Haluaisin mennä ystävän kanssa joskus spontaanisti töiden jälkeen. Minulle on tärkeää säilyttää spontaanius (tai edes mielikuva siitä) myös ruuhkavuosien keskellä, vaikka se on usein vähän haastavaa.
  • Joutsenlampi kansallisbaletissa 27.5. asti.  En ole koskaan käynyt baletissa. Oli puhetta anopin kanssa, että mennään yhdessä katsomaan tätä klassikkoa.
  • Haluan mennä kuuntelemaan live-jazzia jonnekin hämyiselle jazz-clubille. Onko Helsingissä hämyisiä jazz-clubeja? Tiedän vain Storyvillen iloisen terassin, joka ei ole lainkaan hämyinen. Tenho restobarissa Kalliossa olen myös ollut muutaman kerran kuuntelemassa sunnuntaijazzia. Siellä on hyvät pöperöt.
  • Kaupunginteatterin ohjelmistosta kiinnostaa Pieni merenneito, jota meidän piti oikeastaan mennä jo viime vuonna katsomaan sekä myös Humiseva harju. Ehkä saisin äitini houkuteltua mukaan tähän jälkimmäiseen.
  • Sinebrychoffin taidemuseo kiinnostaa myös. Hävettää, että en ole koskaan käynyt.

Näiden lisäksi olen luvannut itselleni hankkia kirjastokortin edellisen kadonneen tilalle ja alkaa jälleen aktiiviseksi kirjastonkävijäksi, koska tuhlaan aivan liikaa rahaa ostamalla kirjoja kun voisin vallan hyvin hyödyntää enemmän mahtavaa kirjastoa, joka on sitä paitsi ihan kävelymatkan päässä. Myös ihan mihin tahansa keikalle olisi kivaa päästä. Paitsi striimin välityksellä oman kotisohvan uumenista.

Mistä kulttuuririennoista sinä haaveilet?