*Yhteistyössä TFW Kilo

Olen aina ollut liikkujana ennen kaikkea mukavuudenhaluinen. Olen toki kuntoillut säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta liian usein vaihtanut juoksun kävelyyn ja jättänyt salilla sarjoja tai kokonaisia liikkeitä väliin, koska ei ole huvittanut.

Kaikkihan me kuitenkin tiedämme, että kehitys tapahtuu epämukavuusalueella.

Rehellisyyden nimissä en ole koskaan oikein ollut kovan treenin ystävä. Ehkä siksi, että minulla on ollut tekniikka vähän hukassa, liikkuvuus huonoa ja lähtötaso heiveröinen. En ole tehnyt minkäänlaista voimatreeniä sitten positiivisen raskaustestin. Toisin sanoen edellisestä kosketuksesta kahvakuulaan on aikaa yli puolitoista vuotta.

Kuten minua Instagramissa seuraavat jo ehkä ovat huomanneetkin, sain upean mahdollisuuden osallistua ”Hallussa! Hyvinvoinnin perusteet” -kurssille. Kurssi alkoi tammikuun puolivälissä ja kahvakuulasta on nyt tullut kaveri. Olen näiden viikkojen aikana todella haastanut itseäni ja vaikka en vieläkään kykene pistoolikyykkyyn, olen huomannut monia positiivisia muutoksia, joista päällimmäisenä on parantunut unenlaatu sekä energinen yleisfiilis.

TFW on lyhenne Training For Warriorsista ja se tarkoittaa nimensä mukaisesti taistelijoiden treeniä. Kuten eräässä aiemmassa postauksessani ohimennen mainitsin, parasta valmennuksessa on mielestäni ollut porukan yhteishenki. Pelkäsin etukäteen, että olisin ainoa tavallinen pullero ja kaikki muut olisivat niitä pelkissä trikoissa ja urheiluliiveissään keikisteleviä fitnesskissoja, jotka katsoisivat nenänvarttaan pitkin puuskuttavaa olemustani. Pelko osoittautui turhaksi. Sitä paitsi vaikka kurssi olisi ollut täynnä timmejä fitnessbloggareita, mitä sitten? TFW:n filosofiaan ei kuulu toisten katsominen nenänvarttaan pitkin vaan kannustaminen!

Myös Facebook -ryhmän tuki ja viikoittaiset haasteet ovat tuoneet lisäarvoa. Valmentajat ovat ammattitaitoisia ja motivoivia. Mikä tärkeintä, minulla on joka ikisen treenin jälkeen ollut lihakset kipeänä ja ennen kaikkea hyvä mieli.

Palaan vielä tähän aiheeseen ja sen tuloksiin erillisen postauksen muodossa kunhan olen saanut kurssin onnellisesti päätökseen ja viimeiset inbody -mittaukset tehtyä. Voin kuitenkin jo tässä vaiheessa suositella kurssia lämpimästi kaikille lähtötasosta riippumatta.

Seuraava kurssi alkaa 19.3.2018. Kurssi sisältää:

• TFW KILON ammattivalmentajien ohjaamat tehokkaat harjoitukset kahdeksalle viikolle sisältäen kaksi Hallussa-tuntia sekä kaksi vapaavalintaista lukujärjestyksen mukaista Hurrikaani/Circuit -tuntia viikossa 19.3-13.5.2018 välisenä aikana.
• Jaakko Halmetojan ravintoluennon Facebook Liven muodossa, johon sinulla on mahdollisuuden kutsua ystävät ja perhe mukaan.
• “21-päivää hyvää” -ruokavalion sekä reseptit.
• Kaksi Inbody-mittausta sekä kaksi kuntotestiä.
• Unikulman “Nuku hyvin, jaksa paremmin” -luennon .
• Yksityisen Facebook -ryhmän kurssilaisille.
• TFW KILO -kurssipaidan.
• Warrior Tracker ™ Online -harjoituspäiväkirjan käyttöoikeudet (www.warriortracker.com)
• Foodinin HALLUSSA-hyvinvointipaketin, joka on räätälöity tukemaan harjoitteluasi sekä hyvinvointiasi kurssin aikana.

(Kurssikuvaus kopioitu suoraan TFW Kilon nettisivuilta.)

Lisätietoa kurssista sekä ilmoittautumisohjeet löytyvät täältä.

Niitä tuli jotain 18. Laitokselle jäi ehkä puolet. Imetys vei suurimman osan jäljellä olevista. Sitten tapahtui jotain kummallista kun imetys loppui. Rinnanympärys pieneni kymmenen senttiä ja muuten paino alkoi taas nousta.

Olen aina ennen ollut jokseenkin hoikka. Tiedän, että en ole nytkään mitenkään sairaalloisen lihava, mutta tämä uusi koko on ollut minulle raskauden alkumetreiltä saakka todella vaikea asia. En suostu kutsumaan niitä ”rakkauskiloiksi” enkä valitettavasti pysty katselemaan mahamakkaroitani lempeästi ajatellen, että siellä on kasvanut uusi elämä.

Kiva juttu kaikille, jotka pystyy, mutta minä en pysty. 

Myönnän pinnallisuuteni ja pikkumaisuuteni, mutta totuuden nimissä minä kadehdin kaikkia pyykkilautavatsoja ja katselen kaihoisasti vanhoja kynähameitani. Voisin selitellä viime aikoina kertyttä elopainoa seuraavilla seikoilla:

• lapseni ei vielä yhteentoista kuukauteen mennessä ole nukkunut kuin yhden kokonaisen yön
• aloitin työt ja se olikin yllättävän aikaavievää, kun pelkästään työmatkaan menee tunti suuntaansa
• tein aika paljon opintopisteitä syyslukukaudella
• kotityötkin pitää joskus tehdä

Valitettavasti nämä edellä mainitut asiat tai kukaan muu ihminen eivät ole vastuussa siitä, että olen syönyt mielummin nachoja uudella sohvalla kuin lähtenyt lenkille.

Kuten olen aiemmin kertonut, raskauden jälkeen aloitin liikunnan maltillisesti ja lisäilin sitä pikku hiljaa. Pääsin säännöllisiin jooga- tanssi- ja sisäpyöräilytreeneihin saakka. Sitten tuli vähän stressiä ja flunssaa.

Minä reagoin yleisesti ottaen stressiin seuraavalla tavalla:

1. Lopetan kuntoilun kokonaan, koska ei ole muka aikaa jumpata.
2. Alan jättämään aterioita väliin, koska ei ole muka aikaa syödä.
3. Tämä kostautuu holtittomana mässäilynä illalla.
4. Koska en muka ehdi laittaa ruokaa, syön epäterveellisesti.
5. Stressi aiheuttaa minulle myös unettomia öitä (ihan kuin niitä ei olisi jo tarpeeksi).
6. Väsymys taas johtaa siihen, että minun tekee mieli makeaa enkä jaksa edes hyötyliikkua.

Marras-joulukuussa taisin rehellisesti sanottuna syödä joka päivä ”motivaatiokarkkeja”. Selvisin tiukasta työrupeamasta ja sadasta miljoonasta koulukurssista elossa. Kutakuinkin. Päätin vuodenvaihteessa kuitenkin kolme hyvinvointiin liittyvää asiaa:

• Urheilen enemmän ja monipuolisemmin
• En enää jätä aterioita väliin, enkä syö karkkia motivaatioksi
• Aion olla 30 -vuotissyntymäpäivänäni elämäni kunnossa

Järkeilin, että myöntämällä asian tänne blogiin voisin ehkä saada joukkolynkkauksen vertaistukea. Toisaalta ajattelin myös sen olevan hyvä motivaattori, että te lukijani saatte seurata karvasta epäonnistumistani edistymistäni. Joten tästä lähtien tulen raportoimaan myös kuntoilukuulumisia.