*Yhteistyössä TFW Kilo

Kuten olen aiemmin kertonut, sain kunnian osallistua alkuvuodesta TFW:n Hallussa -hyvinvoinnin perusteet -kurssille. Nyt kun kurssista on kulunut tovi, on tullut aika tarkastella sen tuloksia ja vaikutuksia.

Kahdeksan viikkoa kestäneen rupeaman alussa ja lopussa tehtiin kuntotestit sekä inbody -mittaukset. Alun mittaustulokset olivat huolestuttavia: viskeraali- eli sisäelinten ympärillä olevan rasvan taso oli 15 (viitearvon maksimi 10) ja rasvaprosenttini lähemmäs 40. Laskennalliseen ihannepainooni pääsyä varten minun pitäisi laihduttaa 15 kiloa rasvaa ja saada viisi kiloa lihasta tilalle.

TFW:n filosofiaan kuuluu yhteensä neljä treeniä viikossa. Kurssin aikana en kertaakaan aikataulullisista syistä päässyt tuohon neljään treenikertaan, vaan yhdestä kolmeen treeniä tuli tehtyä vähän viikosta riippuen. Lisäksi joogasin ja panostin merkittävästi myös hyötyliikuntaan.

Kurssin aikana sain pudotettua kropasta rasvaa viisi kiloa ja jotain pientä lihastakin tuli tilalle. Viskeraalirasva laski yhteentoista ja kuntotestin tulokset paranivat huomattavasti. Mikä tärkeintä, huomasin unenlaadun parantuneen ja oloni olevan kaikin puolin tasapainoisempi. Kiinnitin toki myös huomiota siihen, mitä laitoin suuhuni, kiitos aktiivisen Facebook -ryhmän. Isoin muutos tapahtui kuitenkin pääkopassa.

Olen kurssin jälkeenkin tehnyt fiksumpia valintoja keittiössä ja panostanut edelleen hyötyliikunnan lisäämiseen arjessa. Työ- ja opiskelukiireiden sekä ikävän flunssakierteen vuoksi en ole päässyt juurikaan tekemään voimatreeniä (ja rehellisyyden nimissä olen muutenkin ilmeisen laiska treenaamaan yksin). Olen kuitenkin käynyt lenkkeilemässä sekä joogannut vähintään kerran viikossa. Paino on tippunut edelleen ilman sen suurempia ponnisteluja ja olen tällä hetkellä lähes kymmenen kiloa kevyempi kuin vuodenvaihteessa.

Olen miettinyt, että ottaisin jäsenyyden TFW:lle jahka pääsen määräaikaisesta kuntokeskuskortistani eroon ja saan kevään kouluhommat pakettiin. Nimittäin en ole missään treeneissä tai ryhmäliikuntatunnilla saanut sellaista fiilistä kuin TFW:llä ja minulla on hirveä ikävä sitä yhteisöllisyyttä. Joka kerta treenin jälkeen olin paremmalla tuulella kuin sinne mennessäni. Se on iso asia.

Luulenpa, että ihan kaikilla on välillä sellaisia päiviä, jolloin sitä tuntee itsensä surkimukseksi. Aamulla herää jotenkin väärällä jalalla ja on vaikeaa uskoa itseensä. Kaikki tuntuu tahmealta. Moisina päivinä ainakin minä tunnen itseni löllykäksi, rumaksi sekä tyhmäksi kuin saapas. Töissäkin on koko ajan sellainen olo kuin en kuuluisi sinne tai että pian paljastuu, etten osaa oikeasti mitään ja olen täysi luuseri. Tuntuu, että kaikki muut menestyvät paremmin ja onnistuvat tekemisissään. Kouluhommatkin takkuaa. Vaatteet ei istu, hiukset on huonosti ja kaikki menee mönkään.

Uskon ja toivon todella, että muillakin on toisinaan tällaisia päiviä. Minun kohdallani kuitenkin olen pannut merkille, että niitä on ollut viime aikoina hämmentän usein. Olen myös ollut poikkeuksellisen väsynyt. Niinpä aloin pohtimaan tätä asiaa lauantaina usean tunnin päiväunien jälkeen. Muistin, että näin on ollut ennenkin, nimenomaan keväisin.

Kevätväsymys on siis ihan todellinen ja vakava asia. Minuun ei kaamos juurikaan vaikuta, mutta lisääntyvä valo ilmeisesti sitäkin enemmän. Tämä on melkolailla järjenvastaista, koska minähän nautin aurinkoisesta säästä. Lokakuusta maaliskuuhun kestävä harmaus suorastaan tappaa sieluni! Jostain syystä silti olen keväisin aivan poikki. Sitten kun olen väsynyt, olen myös jatkuvasti huonolla tuulella, lyhytpinnainen ja siten aivan kamala ihmiskyrpä. Koen, että tarvitsisin vieläkin enemmän omaa aikaa ja hiljaisuutta ympärilleni.

Toisaalta sekin ärsyttää, että kun kelit kohenevat, tulee pakottava tarve tehdä kaikkea ja puuhastella ulkosalla esimerkiksi viikonloppuisin sen sijaan, että voisi hyvällä omalla tunnolla kyyhöttää neljän seinän sisällä viltin alla lukien kirjaa. Se on kieltämättä ahdistavaa. Sulaneet lumet myös paljastavat hoitamattoman pihan ja auringonvalo pesemättömät ikkunat, joten sekään ei ole kovin miellyttävää, koska pitää ryhtyä tarmokkaasti pihatöihin ja puunaamaan, vaikka paljon mielummin käyttäisi vähäisen vapaa-aikansa esimerkiksi kevään tositeeveekattausta toljottaen tai pimeässä huoneessa itseään säälien.

Olen kuitenkin yrittänyt parhaani mukaan sopeutua yhteiskunnan normeihin ja iloita keväästä reippaan ulkoilun muodossa. Uskokaa tai älkää, se auttoi. Kirjoitin tuon yllä olevan väsyneen ahdistuneen tekstin sunnuntaiaamuna. Sitten lähdin 13 km kävelylle ja tein puolentoista tunnin joogaharjoituksen. Sillä välin joku oli kuin taikaiskusta ja ihan ilman painostusta siivonnut, haravoinut pihan sekä tehnyt ruokaa! En osaa sanoa, johtuiko mielialan kohenemiseni liikunnasta, puhtaasta kodista vai kenties niiden yhdistelmästä, mutta olen siitä saakka ollut kohtalaisen hyvällä tuulella.

Päätelmä: onnellisuus=liikunta, ruoka ja siisti koti