Äiti, pidäthän myös itsestäsi huolta
1Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut eivät viihdy lainkaan yksin. Jotkut eivät kaipaa hetkiä vain itsensä seurassa. Minä olen kuitenkin sellainen, joka tarvitsee omaa tilaa ja aikaa, hiljaisuuttakin. Siinä ei ole mielestäni mitään väärää. Minulle väärin olisi toimia luontoni vastaisesti ja hampaat irvessä suorittaa äitiyttä 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Olen paitsi äiti, myös edelleen minä.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että meidän taloudessamme on kaksi tasa-arvoista vanhempaa. Tiedostan, ettei kaikilla ole samanlainen tilanne. Siksi olenkin äärimmäisen kiitollinen siitä, että voin luottavaisin mielin jättää pienokaisen isänsä kanssa kaksin. Minun mielestäni tällaiset hetket vahvistavat isän ja tyttären suhdetta sekä ovat arvokkaita molemmille. Ihan samalla tavalla kuin minun ja lapsen kahdenkeskiset hetket ovat arvokkaita toisen vanhemman ollessa töissä tai omissa menoissaan.
Olen ollut tässä neljän kuukauden äitiyteni aikana elokuvissa, syömässä ulkona, koulutustilaisuudessa, blogitapahtumissa, kuntosalilla ja Ravintola Teatterin VIP -bileissä. Enkä tunne huonoa omaatuntoa, päin vastoin. Se, että ottaa toisinaan sitä kipeästi tarvitsemaansa omaa aikaa, ei ole mielestäni lainkaan osoitus siitä, että olisi jotenkin huono äiti. Itse olen ainakin rehellisesti sanottuna joka ikinen kerta näiden pienten irtiottojen jälkeen paremmalla tuulella ja luonnollisesti ikävöin vauvaa hirmuisesti aina ollessani muualla.
Minä, ystäväni Inka sekä roséviini
Halusinkin vain muistuttaa, että äitiys ei ole mikään kilpailu siitä, kuka jaksaa pisimpään nukkumatta tai selviää viikkokausia jatkuneista rintaraivareista turvautumatta (tutti)pulloon. Kun pääsen silloin tällöin esimerkiksi treenaamaan muutenkin kuin kotijumpalla tai vaunulenkeillä, jaksan paremmin arjessa. Jos minulle tulee sellainen olo, että tarvitsen yön hotellissa, varaan hotellihuoneen ja painelen surutta sinne. Mielenterveydelleni tekee myös hyvää joskus laittautua, pistää päälle muutakin kuin maitotahrainen huppari ja tuntea itseni naiselliseksi sekä kauniiksi. (Ei toki sillä etteikö kotona vauvan kanssa kaksin ollessa voisi meikata ja kulkea korkokengissä…)
En ole kovinkaan hyvä matematiikassa, mutta olen oivaltanut yhden yhtälön, joka liittyy tähän äitiyteen:
Hyvinvoiva äiti=hyvinvoiva parisuhde=hyvinvoiva lapsi
Täytyy muistaa, että kokonaisvaltainen hyvinvointi on eri ihmisille eri asioita. Toiselle se voi olla viinilasillinen ystävän kanssa, jollekin kunnon treeni, joogahetki tai vaeltaminen luonnossa siinä missä kolmas lukee kirjaa hiljaisuuden vallitessa ja neljäs käy hieronnassa. Joillekin se on sitä, että saa olla joka vuorokauden hetki lapsensa vieressä tai sitä että pääsee puolison kanssa kaksin elokuviin. Se voi myös olla sekoitus näitä kaikkea.
Tämän kirjoituksen pointti on se, että toivoisin kaikkien äitien muistavan pitää huolta myös itsestään, mitä se ikinä kenellekin tarkoittaa. Toivoisin myös, että me äidit voisimme olla vähän vähemmän tuomitsevia kanssasisaruksia kohtaan esimerkiksi nukkumisjärjestelyiden, äitiysloman pituuden ja imetyksen suhteen.
Lue myös:
Tulevan äitiyden kohtuuttomat paineet
Kaukana mukavuusalueelta: aamutreeni
Minulla on eräs ystävä, joka herää aina ennen kukonlaulua ja on kuntosalin ovenkahvassa roikkumassa jo ennen avaamisaikaa. Siis aamulla. Siis kuudelta aamulla. En ole koskaan ymmärtänyt sitä. Itse en heräisi koskaan ennen kymmentä, ellei olisi aivan pakko. Olen kuitenkin lukuisista eri lähteistä kuullut, että aamutreeni on parasta mitä voi olla ja antaa mielettömän hyvän startin päivään. Niinpä minäkin päätin kokeilla sitä. Varasin paikan sisäpyöräilytunnille eräänä perjantaiaamuna kello seitsemän. Sanotaan, että kehitys tapahtuu epämukavuusalueella ja aamutreeni on minulle todella sitä. Järkeilin, että kun tunti on etukäteen varattu, houkutus sängynpohjalle jäännistä ei välttämättä voita, vaan kykenen ehkä jopa raahautumaan paikalle. Siinä kävi näin:
06:00 Herätyskello soi. Olen nukkunut yhteensä viisi tuntia yön aikana. Ei kykene, ei pysty. Painan torkkua.
06:10 Kello soi uudestaan. Laskeskelen päässäni, että saisin nukkua vielä ehkä viisikymmentä minuuttia ennen kuin jälkeläinen herää.
06:11 Muistan, että se paikka tunnille on tosiaan varattu, eikä sitä voi enää peruuttaa. En myöskään kehtaa jättää menemättä. Perkele, nyt tulee kiire.
06:14 Kahvinkeitin on porisemassa ja puurokattila liedellä. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
06:20 Aamutoimet tehty hyvin ripeästi ja treenikamppeet päällä. Nyt äkkiä aamupala naamaan.
06:21 Kappas, laitoin sitten väärän hellanlevyn päälle…
06:23 Sullon puurokattilan jääkaappiin odottamaan treenin jälkeistä aikaa. Syön hätäpäissäni banaanin, juon kupin kahvia ja nappaan mukaan proteiinijuoman. Ehkä näillä eväillä pärjää kun kyseessä on kuitenkin vain 45 minuutin spinning -tunti?
06:29 Sain auton ulos tallista ilman kolhimista. Erävoitto!
06:45 Kuntosalin ovessa on lappu, että tunti on siirretty viereiseen keskukseen. Meinaan luovuttaa ja lähteä takaisin kotiin, koska tämähän on selvä merkki universumilta.
06:46 Minua aamutreenaajaa ei vastoinkäymiset lannista! Suuntaan viereiseen keskukseen, jossa en ole koskaan käynyt. Siellä on hienot tilat.
06:55 Ihmettelen, miten valtavan paljon ihmisiä on tähän aikaan voimailemassa. Siis onko tämä oikeasti joku juttu? Huomaavatkohan ne, että en kuulu joukkoon?
07:00 Tunti alkaa.
07:27 Poljen kuin viimeistä päivää iloiten ohjaajan musiikkivalinnoista: on AC/DC:tä, Foo Fightersiä sekä Rocky -elokuvista tuttuja kappaleita. Saan niistä virtaa.
07:50 Tunti on ohi. Kirmaan suihkuun. Olo on kuin uudestisyntynyt!
08:00 En ole koskaan tuntenut itseäni näin virkeäksi. Aurinko paistaa ja minusta tuntuu, kuin olisin voittamaton. Olen ylittänyt itseni.
08:15 Takaisin kotona. Iloitsen siitä, että pääsen vihdoin aamupuuron pariin.
Loppujen lopuksi siis aamutreenistä jäi kuin jäikin positiivinen kokemus. Ei minusta ehkä joka päivä moiseen olisi, mutta kenties otan tämän edes satunnaiseksi tavaksi.
Toim.huom. Vauva ei ollut yksin kotona treenin aikana, vaan hänen isänsä oli paikalla sen aikaa.
Lue myös: Ollako aamuihminen vai ihminen?