Koska olen olosuhteiden, joita myös kiireeksi kutsutaan, pakosta joutunut pitämään pientä radiohiljaisuutta täällä blogissa, päätin tehdä tavoistani poiketen postauksen, jossa kerron tämän hetken sekalaisia kuulumisia.

• Olin tällä viikolla maanantaista torstaihin työmatkalla Saksassa. Se oli vielä haastavampaa kuin olin kuvitellut, koska en ole ollut yhtä yötä pidempää aikaa erossa tuosta lähes vuoden ikäisestä. Olin myös iltaisin pitkien päivien jälkeen niin väsynyt, että en jaksanut raahautua edes illalliselle, joten täytyy sanoa, että matka vei veronsa. Kuitenkin kaikki osapuolet selvisivät hengissä. Tosin tällä hetkellä koko perhe on vatsataudissa. (Voin muuten kertoa, että vaipoista ei ole kertakaikkiaan mitään hyötyä silloin, kun Mr. D tulee kylään.)
• Kuten varmaan tuosta edellä mainitusta vatsataudista voivat kaikki päätellä, jälkeläinen on juuri aloittanut päivähoidon. Tosin tutustumisjakso jäi lyhyeksi silmätulehduksen vuoksi ja kuluneellakin viikolla hän oli puolet kotosalla kipeänä. Ensi viikolle odotamme siis kihomatoja ja täitä. Muuten päivähoidon aloitus on sujunut hirveän hyvin: hän tuskin huomaa, että emme ole paikalla ja vaikka kotona on maailman nirsoin kakara ruoan suhteen, vetelee vieraskoreana päivähoidossa saavillisen puuroa joka aamu ja tyytyväisenä lihaperunasosetta päivällä, kunnes pääsee kotiin, eikä taas maistu kuin maissinaksut ja mangosmoothie.
• Olen aloittanut blogiyhteistyön tiimoilta treenit TFW Kilossa. Teen aiheesta useammankin postauksen, mutta täytyy jo tässä vaiheessa sanoa, että olen todella yllättynyt siitä, miten hauskaa kuntoilu voi olla. Meidän Hallussa -kurssin porukalla on ihan loistava yhteishenki. Pelkäsin etukäteen, että siellä kaikki muut olisivat pelkissä urheilurintsikoissa ja pikkuruisissa trikoissa treenaavia fitnesskissoja sekä testosteronipullistelijoita, mutta ilokseni sain huomata, että siellä on kaltaisiani ihan tavallisia ihmisiä viskeraalirasvoinemme. Kaikilla on aivan mieletön tsemppi päällä, vaikka minäkään en kuntotestissä saanut yhden yhtä punnerrusta tehtyä.
• Allekirjoittaneella jatkui tuo opiskelukin tässä ja olen äärimmäisen huojentunut siitä, miten vähän sitä on enää jäljellä. Tarkoituksena olisi alkaa työstämään opinnäytetyötä toukokuussa kun aihekin siihen on viittä vaille valmiina. Näin ollen voinen jouluna ylpeästi sanoa valmistuneeni tradenomiksi puoli vuotta etuajassa, vaikka olen käynyt opiskelujen ohessa koko ajan töissä ja sain tosiaan tuon lapsenkin.Kaiken kaikkiaan siis elämä on tällä hetkellä tasapainoilua työn, perheen, opiskelun ja hyvinvoinnin välillä. Jahka tästä vatsataudista selvitään, uskon sen asettuvan melko hyvin uomiinsa. Olen myös varauksettoman onnellinen joka päivä lisääntyvästä valosta, joka vie meitä kevättä kohti.

Vuosi 2017 oli sekä tälle blogille että minulle kasvun vuosi, vaikka en vieläkään rehellisyyden nimessä aina tunne itseäni kovinkaan aikuiseksi. Viimeksi tänään sain itkupotkuraivarit, koska olin unohtanut kannettavan tietokoneen laturin toimistolle, enkä siis voikaan tehdä loman aikana töitä/koulujuttuja/blogihommia paitsi sen verran kuin se akku nyt sattuu kestämään. (Tämä teksti siis valmistuu pöytäkoneella kotona, mutta huomenna aamupäivällä lähdemme kohti etelää.) Toki on aivan toinen asia, onko se hermostumisen aihe, jos ei voikaan lomamatkalla tehdä töitä tai hoitaa muita velvollisuuksia, mutta kun myöskään tulostin ei toiminut, kotona oli sotkuista, eikä kukaan ollut siivonnut joulukoristeita pois, koska ”ei tiennyt, mihin ne pitää laittaa”. Niin pitihän sitä nyt vähän jalkaa polkea.

Nämä ärsyttävät asiat eivät kuitenkaan ole nyt tämän postauksen varsinainen aihe, vaan se, mitä te luitte vuonna 2017. Viime vuoden aikana kirjoitin mietteitäni äitiydestä, arvostelin kirjoja ja elokuvia, tarinoin vähän opiskelusta ja töistäkin sekä kävin jonkin verran erinäisissä tapahtumissa. Luetuimpien viiden kärjen perusteella voi karkeasti yleistäen todeta, että äitiys- ja uratarinat kiinnostavat teitä lukijoita eniten. Se on mukavaa huomata, koska niitä myös minä tykkään kirjoittaa.

Luetuimmat postaukseni vuonna 2017, ovat…

• Myyttejä lentoemännän työstä

Lentoemännän työ on pelkkää glamouria
Jos glamourilla tarkoitetaan sitä, että herää neljän aikaan aamuyöllä, on kotona vasta myöhään iltapäivällä tai viiden päivän kuluttua, työskentelee myös joulut sekä juhannukset ja keräilee päivät pitkät roskia pieneen kärryyn, niin kyllä, lentoemännän työ on täynnä loistoa.”

• Synnytyskertomus, jota minun ei pitänyt kertoa

Pakkailin loput tavarat kaikessa rauhassa, siivoilin, kyttäsin tuntemuksia sekuntikellon kanssa, kävin suihkussa ja onnistuin ajelemaan sääret sekä bikinialueenkin joten kuten, koska en halunnut, että kätilö joutuu kaiken lisäksi katselemaan epäsiistiä tuheroa ja karvakinttuja.”

• Töölön helmi: Relove

Relovessa ei haise kirppikselle, siellä soi musiikki ja myytäviksi valikoituvat ainoastaan laadukkaat tuotteet eivätkä mitkä tahansa kulahtaneet rääsyt.”

• Isyyspakkaus

Minun oli tarkoitus myös askarrella mukaan ”vapaudut vaipanvaihdosta” -tyylisiä kortteja, mutta sitten laiskuus iski (enkä halua antaa vapautuksia vaipanvaihdosta).”

• Äitiyslomalaisen arkipäiviä

Hiukseni ovat täynnä puklua. Harkitsen leikkaavani ne lyhyeksi keittiösaksilla, koska en jaksa mennä niitä pesemään. Tai sitten sorrun yrittämään, josko viisikuinen suostuisi katsomaan vartin sitterissä Muumeja, jotta pääsisin suihkuun. Ei suostu. Olemme molemmat yöpuvussa koko päivän.”

Myös edellisvuonna kirjoittamani Miten päästä promoottoriksi ja Mikä on parasta lentoemännän työssä? pitivät pintansa suosikkien joukossa.