Minulle elokuvissa käynti on terapiaa. Jotkut ihmiset rentoutuvat joogaamalla, toiset tekevät virkkuutöitä, kolmannet puuhailevat kasvimaalla ja neljännet käyvät hierojalla. Minä menen elokuvateatteriin. Paras aika tälle harrastukselle on arkipäivisin keskipäivän ja neljän välillä, jolloin salissa on vain kourallinen häiriötekijöitä eli muita katsojia. En saa samanlaista nautintoa koskaan kotona elokuvia katsoessani kuin teatterissa. Kotona ei voi keskittyä elokuvaan, tulee käytyä jääkaapilla tai roikuttua sosiaalisessa mediassa. Elokuvateatterissa ei ole mitään muuta kuin elokuva ja sen äänimaailma ympäröi sinut. Hyvään elokuvaan uppoutuu täysin. Tälläinen elokuva on The Dressmaker, jonka kävin tällä viikolla katsomassa. Isossa salissa oli vain minä ja tusina muita eläkeläisiä. Me kaikki eläydyimme elokuvaan: itkimme, nauroimme ja huokailimme.

Elokuva kertoo Tillystä (ihana Kate Winslet), joka palaa vuosikymmenten jälkeen pieneen takapajuiseen kotikyläänsä. Kylän asukkaat ovat kaavoihinsa kangistuneita, mutta onneksi Tilly on maailmalla oppinut kaavoittamisen salat ja hänestä on tullut taitava ompelija sekä vaatesuunnittelija. Kuitenkaan kyläläiset eivät ole unohtaneet, miksi Tilly alunperin lähetettiin pois ja tämäkös aiheuttaa konfliktin jos toisenkin.

Mikä sitten tekee Jocelyn Moorhousen ohjaamasta Dressmakerista uuden suosikkileffani?

• Loistava ohjaus. Välillä ihan häkellyin siitä visuaalisuudesta.
• Se täydellinen puvustus.
• Nokkela huumori ja dialogi.
• Hugo Weaving (Taru Sormusten Herrasta, The Matrix) loistavassa sivuroolissaan mekkoja ja kimallusta rakastavana konstaapelina.
• Upea Kate Winslet, joka vain paranee vanhetessaan.
• Juonen yllätyksellisyys ja tunteisiin vetoavuus.
• Liam Hemsworth ilman paitaa

Minulla ja ystävilläni oli aikoinaan tapana järjestää vappuaattona naamiaiset, joissa oli jokin teema. Alla oleva kuva on vuodelta 2010, jolloin pukeuduimme eri musiikkityyleiksi.

Tänä vuonna olemme päättäneet elvyttää tuon perinteen. Koska meillä on 12-vuotiaan pojan leffamaku, ajattelimme järjestää supersankarijuhlat. Odotettavissa on, että kaikki panostavat pukeutumiseen, koska en tiedä mitään surullisempaa kuin tulla naamiaisiin pukeutuneena omaksi itsekseen tai säälittäviin pupunkorviin.

Niinpä olenkin ahkerasti selannut Pinterestiä. Ajattelin jakaa muutaman kuvan, jonka olen napannut inspiraatioksi niin asuihin kuin ruokapuoleenkin. Onnekseni ystäväpiirissäni on melko taitavia leipureita, joten oletettavasti nämä otokset jäävät kakkoseksi toteutukselle.

Mitä kuteisiin tulee, aioin alun perin olla hutsahtava Thor, mutta kostyymin toteutus olisi tullut aivan liian kalliiksi. Niinpä jouduin tyytymään kakkosvaihtoehtooni. Kuvista voi lukea rivien välistä, keneksi aion pukeutua. (Asuuni kuuluu myös miespuolinen henkilö.)

Lopuksi vielä otsikossa lupaamani kolme vinkkiä siihen, mistä on onnistuneet teemabileet tehty:

1. Teeman rajaus: Jos pidät vain naamiaiset ilman mitään sen tarkempaa teemaa, voit olla varma, että puolet porukasta ei panosta lainkaan ja toinen puoli tulee pukeutuneena poliisiksi/lentokapteeniksi/hoitsuksi/Marilyniksi koska ihmisillä ei ole mielikuvitusta. (Kuten alla olevasta kuvasta voitte huomata, olen itsekin sortunut moiseen.)
2. Pukeutuminen: Kutsu vain sellaisia ihmisiä, joiden tiedät osaavan heittäytyä ja panostaa teeman mukaiseen asuun. Ala suunnitella omaa pukuasi jo hyvissä ajoin, jotta saat kaikki osaset paikoilleen. Aina ei tarvitse turvautua pilailupuotien valmiisiin rytkyihin, jotka maksavat usein lähemmäs sata euroa. Jos näkee vähän vaivaa, voi selvitä pikkurahalla ja olla silti yksi juhlien näyttävimmistä.
3. Tarjoilu ja koristeet: Näihin kannattaa aina panostaa, koska hyvät tarjoilut takaavat onnistuneet bileet. Jotta kaikki ei jäisi yhden ihmisen kontolle, voi tehtäviä jakaa kaveriporukan kesken siten, että yksi tekee kakun, toinen boolin, kolmas pikkusuolaiset, neljäs koristeet ja minä vain istun ja juon shampanjaa.
   

   Vappu 2007.