Olen täällä blogissakin avoimesti useaan otteeseen halveksinut ihmisiä, jotka keräävät nurkkiinsa kaikenlaista roinaa. Minulla kun on tapana käydä vähintään kerran vuodessa omaisuuteni läpi ja luopua turhasta. Sen jälkeen kun sain valkolakin päähäni, olen muuttanut kuusi kertaa. Siinä luulisi karsiutuneen aika tavalla tavaraa.

Jostain syystä kuitenkin olen säilyttänyt vinon pinon lukioaikaisia oppikirjoja ja kokonaisen kansiollisen vanhoja kokeita, enkä kyllä ihan rehellisesti sanottuna tiedä, miksi. Niinpä ajattelinkin nyt huvittaa teitä julkaisemalla muutamia otteita näistä yli kymmenen vuotta vanhoista ihan lähimenneisyydessä raapustetuista teksteistä. Lainauksen perään laitan kyseisen esseen aiheen ja mahdollisen arvosanan. (En sitten muuten mene takuuseen alla olevien lennokkaiden lausahdusten paikkansapitävyydestä.)

Historia: 

”Yhdysvallat oli yksi teollisuuden johtavista maista. Henry Ford otti ensimmäisenä käyttöön liukuhihnatuotannon autoille, rautatieverkosto levisi laajalle ja puhelin keksittiin. Myös amerikkalainen kulttuuri alkoi 1800 -luvulla muotoutua toden teolla. Teollisuuden kasvua ja vaurastumista jatkui pitkälle 1900 -luvulle saakka lukuun ottamatta suurta pörssiromahdusta 1929, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.” (Yhdysvallat 1800 -luvulla, 9+)

”Oheinen kartta kuvaa toisen maailmansodan jälkeistä kylmää sotaa sekä suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa, joka kattoi puolet Euroopasta. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto oli laajimmillaan ja se oli alistanut itäisen Euroopan alleen. Osaa maista, kuten Tsekkoslovakiaa ja Puolaa, kutsuttiin Neuvostoliiton sateliiteiksi. Punainen mahti ulottui aina Berliinin länsipuolelle saakka ja kommunismi näennäisesti kukoisti itäblokin maissa.” (Rautaesirippu laskeutuu, 8,5)

”1600- ja 1700 -luvuilla vallinneeseen itsevaltiuteen liittyy olennaisesti merkantilismi. Tuon taloussuuntauksen mukaan kauppaa oli käytävä valtion etujen nimissä. Käytännössä talouden rattaat pyörivät siis itsevaltiaiden hyväksi. Maailman ajateltiin olevan kuin valtava kakku, josta jokainen valtio halusi itselleen mitä suurimman siivun.” (Merkantilismin aika, 9,5)

Uskonto:

”Samalla tavoin kuin uskovainen taiteilija värittää sielunmaisemansa kankaalle, pukee kirjailija sen sanoiksi. Kuitenkin jopa suhteellisen suvaitsevassa Suomessa oltiin ennen hyvin tarkkoja siitä, mikä on sopivaa kirjallista ilmaisua. Muutamia vuosikymmeniä sitten kirjailija Hannu Salama joutui raastupaan, koska hänen teoksensa ”Juhannustanssit” nähtiin jumalanpilkkana.” (Taide uskonnollisuuden tulkkina, 9,5)

”Kirkon kannalta siirtymäriitit, avioliittoon vihkiminen, kaste, konfirmaatio ja hautaus ovat tärkeitä. Suomen evankelisluterilainen kirkko saa valtiolta rahaa hautausmaiden ylläpitoa varten. Lisäksi kirkkoon kuuluvat maksavat kirkollisveroa, joka on tuiki tärkeä tulonlähde. Kirkkoja kun ei nimittäin ylläpidetä vain Pyhän Hengen voimalla.” (Siirtymäriittien merkitys Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa, 9,5)

”Molemmissa uskonnoissa on käsitys uudelleensyntymisestä. Hindut kutsuvat tätä samsaraksi, sielunvaellukseksi. Karman laki määrää, minkä ilmenemismuodon atman, sielu, saa. Atman on pysyvä vaihtaen vain kuorta sielunvaelluksessa. Sen päämääränä on kerran yhtyä brahmaniin, maailmansieluun. Buddhalaisuudessakin karman laki määrää sielunvaellusta, mutta koko tapahtuma käsitetään eri tavalla: mikään ei ole ikuista ja kaikki muuttuu jatkuvasti. Siksi buddhalaisuus hylkää käsityksen atmanista. Buddhalaista versiota sielunvaelluksesta voisi kuvata rivillä kynttilöitä: yksi kynttilä sytyttää aina seuraavan sammuessaan.” (Buddhalaisuuden ja hindulaisuuden erot, 9)

”Viimeistään silloin kun Darwin, joka itse oli syvästi uskonnollinen, esitti evoluutioteoriansa, alettiin kirkon totuuksia laajalti epäilemään. Monille oli vaikeaa sulattaa, että ihminen polveutuisi apinasta. Darwin kannatti kuitenkin itse vertauskuvainnollista tulkintaa. Näin ollen Raamatun luomiskertomus ja tieteelliset teoriat olivat yhdistettävissä.” (Tieteen ja uskonnon suhde, 9,5)

Äidinkieli:

Onko nykyajan lastenkirjallisuus vailla moraalisia arvoja? Millaisia vaikutteita taaperot nappaavat kuvitettujen sivujen ja värikkäiden sanojen maailmasta? Voiko ipanoiden kasvatuksen epäkohtia perustella painettuun sanaan tukeutuen? Millaisia opuksia pienokaisille tulisi tarjoilla, jotta turmiolliset vaikutukset eivät syöpyisi tajunnan pohjille?” (Kirjallisuus lasten kasvattajana, 90/99)

”Lies-Niittymäki on yleisönosastokirjoituksessaan sillä kannalla, että ”tuulivoimaloiden hallitsematon hajasijoittaminen pitkin maisemallisesti ja biologisesti herkimpiä ja haavoittuvimpia saaristo- ja tunturialueita pitäisi kieltää lailla”. Mokoma väite on suorastaan naurettava. Tuulivoimaloiden esteettinen haitta on melko hääppöinen peruste lakialoitteelle. Yhtä lailla kuka tahansa voisi vaatia rumien, mutta käytännöllisten kerrostalojen romuttamista, koska ne eivät kuulu kansallismaisemaan.” (Lisää voimaa, mutta millä hinnalla, 5/5)

”On ollut mielenkiintoista seurata taitavan hiihtäjän, Mika Myllylän, yksityiselämän riepottelua lehdistössä. Ennen Lahden dopingskandaalia vuonna 2001 Myllylä oli lehdistön oma suolla tarpova sisukas karpaasi. Nyt hänet muistetaan lähinnä perheriidoista ja alkoholiongelmasta. Moinen on valitettavan yleistä. Kuinka monelle tulee Matti Nykäsestä ensimmäisenä mieleen tämän voittamat kultamitalit? Kuka ajattelee Jere Karalahtea ennen kaikkea yhtenä SM-liigan taitavimmista puolustajista?” (Ovatko he sankareita kaikki? 40/60)

Luova kirjoittaminen ja journalismi:

”Viluinen aamu
Vailla kaurapuuroa
Kuka vei äidin?”

”Ei kai nyt sentään
ylle kattojen nouse
siivetön lintu”

”Yksinkö tuolla
kuutamolle kuiskailee
hiljainen tienoo”

”Heillä, jotka vain istuvat odottamassa, on aikaa nähdä elämän vilahtavan ohitse.”
”Kengät pidentävät ihmistä, mutta eivät elämää.”
”Hän oli hyvin sivistynyt ja laiha. Saihan hän syödäkseen vain uutispuuroa.”

(Haikuja ja aforismeja)

”Genova oli siihen aikaan hiljainen. Se oli ennen kuin turistit valtasivat putiikit ja kadut sandaaleineen ja videokameroineen. Ne moukat! Kahvi oli jäähtynyt. Katsoin kun Anette tuijotti pihalle sanomatta sanaakaan. Aallot löivät rantakiviin. Ne toivat viestejään maailman ääristä. Sinne mekin matkustaisimme. Hänen kahvinsa oli vahvempaa, kerrottiin. Anette itki hiljaa. Pian muodostui Genovan kiveyksille virtaava suolainen puro, johon hän lopulta hukkui. Toisinaan mietin, miksei hän lopettanut ajoissa.” (Novelleja ihmisyydestä)

”Miten kummassa opiskelijat selviävät loman ilman koulukirjojen lennokkaita lausahduksia ja piirtoheittimen rauhoittavaa hyrinää? Kuinka koululaiset kestävät pitkän kesän vailla vuosilukujen pänttäämistä ja epäsäännöllisiä verbejä? Miten voi sietää viiltävää kaipuuta Alppilan lukion harmaiden seinien sisäpuolelle? Monet hukuttavat koulunpuutteesta aiheutuvan surun kesätöissä ahkeroiden. Rahan ansaitseminen on sivuseikka. Pääpaino asettuu ilman muuta tahtoon herätä aikaisin ja puurtaa.” (Pääkirjoitus, Apropoo -lehti)

Olen näin syksyisin aikaansaavimmillani. Pidän siitä, että illat pimenevät eikä viheliäinen auringonvalo paljasta kaikkia kodin pinnoilla majailevia pölyhiukkasia ja siitä, että ihmiset ottavat itseään niskasta kiinni villin kesän jälkeen.

Ryhtiliikettä ainakin oman arjenhallintani osalta kaivataan, sillä minun pitäisi rykäistä tänä syksynä lähemmäs parikymmentä kurssia jos mielin valmistua ensi vuonna. Opetussuunnitelma on koulutusohjelmassani vaihtunut ja näitä vanhoja kursseja ei enää keväällä tarjota. Siksi minun on käytävä ne kaikki nyt. Riemukseni suurin osa on juuri niitä, joiden suorittamista aina lykkäsin myöhemmäksi, koska ei vaan huvittanut se kansantalous. (Vinkkinä muuten kaikille opiskeleville, että ”käyn ensin ne kivemmat kurssit” -taktiikka ei ole kovinkaan toimiva, koska sitten ne kaikki kamalimmat jää samaan nippuun.)

Voin siis jo näin etukäteen todeta, että koulunkäynti tulee olemaan minulle suurilta osin tahmeaa pakkopullaa. Odotankin varauksettoman innostuneena loka-marraskuun harmaata hämärää, jonka vietän luokkahuoneen kelmeässä valossa tilastollisten menetelmien parissa ja perjantai-iltoja yritystoiminnan rahoituksen kanssa kamppaillen. Toisaalta jokainen koululla vietetty hetki, oppitunti, tehtävä, ryhmätyö, tentti ja opintopiste vie minua lähemmäksi valmistumista.

Kuitenkin rutiininomainen arki on minulle tervetullutta vaihtelua tähän melko aikatauluttomaan äitiyslomailuun, jota on rytmittänyt lähinnä vauvan päiväunet. Tai no, olenhan tosiaan edelleen arkipäivisin kotona, mutta iltaisin ja viikonloppuisin saan tuntumaa aikuisopiskelijan todellisuuteen.

Vaikka minä nautin jollain tapaa ihan tavallisesta arjesta, elämässä jaksaa kuitenkin parhaiten silloin, kun on jotain hauskaa, jota odottaa. Senpä vuoksi päätinkin listata loppuvuodelta muutamia kivoja juttuja:

• Lähdemme syyskuussa sinne Lontooseen. Tätä odotan erityisen paljon, onhan se pienokaisen ensimmäinen lomamatka ulkomaille ja edellisestä visiitistäni tuohon suurkaupunkiin on jo kulunut lähes vuosikymmen.
• Thor Ragnarok saa ensi-iltansa 25.10. Olen odottanut tätä elokuvaa koko ikäni aika kauan.
• Samalla viikolla tulee myös teattereihin Tuntematon sotilas. Odotan mielenkiinnolla, millaista jälkeä tuosta klassikosta on saatu uudistettua Aku Louhimiehen käsissä. Ainakin elokuvan traileri on vakuuttava.
• Viinimessut järjestetään niin ikään tuolla samaisella viikolla 26.-29.10. Olen haaveillut niistä siitä saakka kun en viime vuonna raskauden takia voinut osallistua tuohon perinteiseen koko vuoteni kohokohtaan.
• Joulukussa minä täytän vuosia. Tosin en nyt tiedä, onko se mitenkään odottamisen arvoinen juttu. Itse asiassa vähän masentaa ajatella koko asiaa. Toki tämä syyslukukausi sitten päättyy kuun puolivälissä, joten sitä ainakin sietää odottaa. Ei sillä, että laskisin, mutta siihen on enää sata päivää ja risat.

Käsitän, että pelkästään viinimessujen venailulla ei opintorupeamasta selviä, joten oma reseptini tähän syksyyn on seuraavanlainen:

1. Huolellinen aikataulutus. Kuten olen tuonut jo rasittavissa määrin ilmi, olen melko taitava aikataulujen ja tehtävälistojen hallinnassa. Äitiyden ja opintopisteiden yhdistäminen vaatii hieman ennakointia sekä suunnittelua etukäteen ja tuon suunnitelman onnistunut noudattaminen puolestaan myös kurinalaisuutta.
2. Keskittyminen olennaiseen. Kun olen kotona, olen kotona ja kun olen koulussa, olen koulussa. Tiedän jo etukäteen, ettei siitä tule mitään, että yritän vääntää esseetä vauva kainalossa. Koulutehtäville on varattu oma aikansa ja silloin kun olen vauvan kanssa, teen korkeintaan kotitöitä. On myös tärkeää osata priorisoida. Tänä syksynä prioriteettini ovat perhe, opiskelu ja laadukas uni. Opin raskausaikana sen, ettei maailma tai ystävyyssuhteet kaadu siihen jos jää muutamat rapujuhlat välistä (tai jos kaatuu niin se ei sitten ollut mikään todellinen ystävä). Olen myös oppinut, että kavereita voi nähdä aivan hyvin kuntosalilla tai vaunulenkillä, jolloin saa näppärästi yhdistettyä liikunnan ja sosiaalisen elämän.

   

   

   
   
3. Puolison apu ja tukiverkosto. En voisi käydä iltaisin luennoilla, jos minulla ei olisi avomiestä, joka on tuolloin lapsen kanssa kotona. Olemme myös siitä onnellisessa asemassa, että sukulaisia asuu naapurissa, jolloin voimme myös viedä pienokaisen sinne hoitoon ja lähteä katsomaan sen uuden Thor -elokuvan.
4. Panostan hyvinvointiin. Kuten mainitsin, nukkuminen on prioriteettilistani kärjessä. Myös kevyt kuntoilu ja säännöllinen ateriarytmi ovat tärkeitä jaksamisen kannalta. Koska aika on kortilla, pyrin tänä syksynä suosimaan liikuntamuotoja, joita voin tehdä vauvan kanssa tai kotona tämän nukkuessa. Elixialla on esimerkiksi mainioita online -settejä. Hyvinvointiin kuuluu olennaisesti myös vapaa-aika ja siksi on tärkeää jättää kalenteriin edes yksi päivä viikosta, jolloin ei ole mitään ohjelmaa.
5. Päivä kerrallaan. Siitä ei tule mitään, jos ajattelen vain työn määrää kokonaisuutena. Se pitää pilkkoa. Joka päivälle on omat tehtävänsä ja keskityn suorittamaan niistä yhden kerrallaan.

Näillä eväillä siis lähden tähän loppuvuoteen. Aika näyttää, onnistunko. Rehellisyyden nimissä en kyllä tälläkään viikolla mennyt joka päivä kouluun.

Lue myös: Miksi syksy on paras vuodenaika?