Syksyn yhteishaun kunniaksi ajattelin kertoa hieman opiskelujuttuja. Alunperin minun oli tarkoitus vain vertailla päivä- ja monimuotototeutusten erovavaisuuksia, mutta päätin laajentaa vähän tätä näkökulmaa ja avata hieman muitakin kokemuksia opinnoistani.

Varoitus: Teksti sisältää karkeaa yleistystä ja jäämiä huumorista

Opiskelen siis Haaga-Heliassa. Liiketaloutta voi lisäksi opiskella pääkaupunkiseudulla muuallakin. Minun mielestäni kuitenkin Haaga-Helia on paras, koska kaikki muutkin tradenomiystäväni ovat täältä valmistuneet, eikä minulla ole vertailukohtaa.

Valitsin hakiessani monimuotototeutuksen, koska koin olevani liian vanha päiväopiskelijaksi olin silloin päivätöissä. Monimuoto-opiskelijana opiskelen pääsääntöisesti ilta-aikaan ja verkkoympäristössä, mutta esimerkiksi viestinnän suuntautumisopintoja ei tarjota lainkaan iltaisin, joten niiden tiimoilta minut on löytänyt koululta myös päivällä.

Ryhmätöitä on niin päivä- kuin iltakursseillakin paljon, mutta niiden tekotapa näyttäisi olevan hyvin erilainen: päivisin usein kokoonnutaan yhdessä ryhmän kanssa pohtimaan asioita tuntikausiksi. Iltapuolella jaetaan tehtävän osa-alueet ja jokainen hoitaa oman tonttinsa. On sanomattakin selvää, että jälkimmäinen tapa sopii tehokkaalle luonteelleni paremmin.

Havaintojeni mukaan monimuoto-opiskelijat eivät niin kovin aktiivisesti osallistu opiskeluelämän vapaa-ajanviettoon eli haalaribileisiin. Nämä riennot kun ovat usein ilta-aikaan, jolloin iltaopiskelijat opiskelevat. Mutta kyllä me vanhuksetkin osaamme bilettää: toisinaan luemme Helsingin Sanomat vaikkapa päätelaitteelta paperiversion sijaan, koska olemme liian laiskoja laahustamaan postilaatikolle sitä hakemaan.

Miinuspuoli tässä iltaopiskelutouhussa on se, että minulla ei ole yhtään ystäviä koulussa. On toki vanhoja ryhmätyötuttuja, joiden kanssa voin vaihtaa muutaman sanasen, mutta ei ketään sellaisia, jotka olisivat käyneet kanssani joka kurssin samaan tahtiin ja joista olisi muotoutunut minulle läheisiä. Toki se on täysin oma vikani, koska olen itse käynyt kursseja vähän silloin kun se on minulle sattunut sopimaan ja olin juuri puoli vuotta kokonaan poissa. Enkä rehellisesti sanottuna ole edes yrittänyt ystävystyä kenenkään kanssa sen syvällisemmin, koska eihän minulla ole aikaa nykyisillekään kavereilleni läheskään tarpeeksi. Toki onhan tässä vielä vuosi aikaa hankkia opinahjosta uusi bestis.

Minun vinkkini siis sinulle kouluun pyrkijälle on seuraava: jos olet jo ollut jonkin aikaa työelämässä ja haluat vain sen tutkintopaperin, mene monimuotototeutukseen. Jos puolestaan haluat elää opiskelijaelämää kaikkine sosiaalisine aspekteineen, mene päivätoteutukseen. Molemmista uuneista tulee ulos ihan hyviä tradenomeja.

Mihin me liiketaloutta opiskelevat sitten oikein valmistumme? Eräs tradenomiystäväni työskentelee tilintarkastajana, toinen sisäisen laskentatoimen parissa, kolmas rahoitusalalla, neljäs henkilöstöpäällikkönä, viides markkinoinnin ja asiakaspalvelun tiimoilla ja kuudes ei ehkä koskaan valmistu. Kaikilla on ollut eri erikoistumisopinnot. Pointtina siis, että sinä voit itse määritellä aika paljon, millainen oma opiskelupolkusi on ja seurata sitä.

Minun opintoni ovat pakollisten peruskurssien lisäksi pitäneet (ja tulevat vielä pitämään) sisällään mainontaa ja yritysviestintää, journalismia sekä esimerkiksi kursseja, jotka liittyvät henkilöbrändäykseen, sosiaaliseen mediaan ja tapahtumien järjestämiseen. Opinnäytetyönä ajattelin tehdä viestintästrategian eräälle tapahtuma-alan yritykselle, mutta he eivät ole vielä tietoisia siitä.

Periaatteessa kaikilla tradenomiksi valmistuneilla on myös hyvät valmiudet työskennellä yrittäjänä mikäli toisten palkkalistoilla oleminen lakkaa kiinnostamasta. Minunkin haaveeni on jossain vaiheessa elättää itseni täysin freelancerina paitsi lukuisilla viestinnän eri tehtävillä, myös journalistista sisältöä tuottaen eri medioihin. Tällä hetkellä saan näistä projekteista ja tästä blogista vain sivutuloja, mutta jotainhan se sekin sentään on.

Yhteishaku on siis käynnissä 20.9. saakka!

Postauksen kuvitukseksi löysin tällä kertaa täysin opiskeluun liittymättömiä otoksia kesälaitumilta ja yhden koulussa illalla yksin puurtaessa otetun selfien.

Lue myös: Hyvä, paha tradenomi

Kuten moni varmasti tietää, olen hyvinkin säyseä, enkä koskaan hermostu turhista pikkuasioista. Oikeastaan minua voisi parhaiten luonnehtia sanoilla ”positiivisuuden lähettiläs” tai ”itse aurinkoisuus”. Myös ”lauhkea kuin lammas” sopisi erinomaisesti tämän rauhallisen luontoni kuvailuun.

On olemassa kuitenkin muutamia asioita, jotka saavat minut raivon partaalle. Ei kovin montaa, mutta joitakin, vaikka se varmasti monelle tuleekin suurena järkytyksenä ottaen huomioon, miten tavattoman pitkäpinnainen olen. Ajattelin nyt listata näitä ärsytyksen aiheita, koska olen tänäänkin niin hirveän hyvällä tuulella.

• Hidas netti tai tietokone ottaa päähän aina etenkin kun nämä eivät koskaan toimi silloin kun oikeasti pitäisi tehdä jotain muutakin kuin katsella kissavideoita. Eilen yritin kolmesti hakea lapselleni päivähoitopaikkaa ja kolmesti tietokone sammui. Sitten luovutin ja päätin, että kyllä kai nyt sitten melkein vuoden ikäinen pärjää ihan yksin kotona. Ennen vanhaan sen ikäiset olivat jo peltotöissä ja hiihtivät kouluun sata kilometriä!
• Jos minua häiritään silloin kun olen tekemässä jotain keskittymistä vaativaa, ärsyynnyn. Ei ole oikeasti helppoa saada uudestaan ajatuksen langasta kiinni.
• Aamukahvin puutostila on vakava asia. Minulle ei kannata puhua ennen kuin olen saanut sumppia. Ärsyttää myös, jos kahvimaito loppuu kesken kaiken: kolme kuppia ei riittänyt tänäkään aamuna.
• Jos en pääse liikkumaan, tulen huonolle tuulelle. Olen ollut taas flunssassa, enkä ole kyennyt edes kävelylenkille. Sen kyllä huomaa olossa.
• Sotku vituttaa erityisen paljon. Kestän aika kauan pölypalleroita ennen kuin koen pakottavaa tarvetta imuroinnille, mutta epäjärjestys saa minut välittömästi huonolle tuulelle.
• Univaje on ehkä pahin kaikista, koska väsyneenä nämä asiat pännivät kahta kauheammin. Tai siis satakertaisesti. Väsyneenä olen hirviö. En oikeastaan enää muista, millainen olen kun en ole väsynyt. Ehkä jaksan kammata hiukset ja vitsailla?
• Jos en saa viettää aikaa yksin, minusta tulee entistäkin kärttyisempi. Minä tarvitsen toisinaan hetken (tai kokonaisen päivän) ihan itselleni. Kaipaan sitä, että minun ei tarvitse puhua kenellekään, voin kulkea omissa mietteissäni ympäriinsä ja mennä spontaanisti elokuvan päivänäytökseen tai sushibuffaan, eikä kukaan tarvitse minua.
• Nälkäisenä olen erityisen kiukkuinen. Kaikkein pahin yhdistelmä on väsymys, nälkä ja vessahätä. Ja kuumuus. Ja muut ihmiset. (Eli siis toisin sanoen olisi kannattanut olla kanssamme Roomassa toissa kesänä.)
• Raha ärsyttää. Erityisesti silloin, jos sitä ei ole.
• Jos en ole tuntenut itseäni kauniiksi pitkään aikaan, minusta tulee ihmisraunio. Tarvitsen sitäkin, että välillä laitan ylleni nätin mekon ja huulipunaa. Kotona harvemmin tulee laitettua. Koulua varten jaksan juuri ja juuri katsoa, että vaatteissa ei ole puklua, joten sitä ei lasketa.

Rehellisesti sanottuna käy kyllä oikeasti sääliksi kaikkia, jotka joutuvat olemaan kanssani tekemisissä. Minulla on ihana avomies, joka imuroi, hoitaa lasta, tekee ruokaa ja välillä ottaa yöheräämiset ja silti kehtaan valittaa. On kuitenkin huomionarvoista, että vaikka nalkutankin taukoamatta, en tietenkään vaihtaisi päivääkään. Muutaman yön voisin kuitenkin vaihtaa.

Tiedostan, että monet näistä yllä mainituista ketutuksen aiheista nyt vain ovat sellaisia asioita, joita pikkulapsiarjen keskellä joutuu kestämään, kuten jatkuva väsymys, sotku ja vapauden menetys. Ymmärrän, että on monia, jotka antaisivat mitä tahansa, että saisivat herätä öisin lapsen vuoksi. Tiedän myös, että on olemassa vauvoja, jotka nukkuvat paljon huonommin kuin omani, mutta väsymys on subjektiivista.

Haaveilen aktiivisesti siitä, että olisin jonain päivänä sellaisessa asemassa, että voisin esimerkiksi kirjoittaa vaikka kolme tuntia putkeen keskeytyksettä, ulkoistaa ruokahuollon ja siivouksen jollekin muulle, liikkua tarpeeksi sekä käydä todella, todella usein kauneushoitolassa hemmoteltavana. Ja herätä virkeänä.

Lue myös:

Mielensäpahoittajan ärsytyslista

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol.2

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol.3

Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol.4

Viihdyn itsekseni, enkä häpeä sitä