Ilmastonmuutos aiheuttaa myös asumisahdistusta -voisinko muuttaa pienempään asuntoon?

Ilmastonmuutos näyttäisi aiheuttavan myös asumisahdistusta ja olenkin alkanut harkita mahdollisuutta pienempään asuntoon joskus tulevaisuudessa. Minua on viime kuukausien aikana alkanut piinata asuinneliöidemme määrä hämmentävän paljon. Olen tosissani miettinyt, tarvitsemmeko näin paljon tilaa.

Perheeseemme kuuluu kolme ihmistä. Meillä on kolme makuuhuonetta, sauna, piha, olohuone ja iso keittiö, kaksi televisiota, kaksi ruokapöytää ja kaksi sohvaa. Mietin muutenkin jatkuvasti pieniä ja isompiakin askelia ekologisempaan elämään. Voisinko pyöräillä enemmän? Ostaa vähemmän? Jättää lihan ja maitotuotteet kokonaan? Asua tiiviimmin?

Muutin tähän asuntoomme kantakaupungista kerrostalokaksiosta, jonka jaoin kämppiksen kanssa ja jossa oli postimerkin kokoinen keittiö. En ole asunut näin väljästi sitten lapsuuden. Ensin olin innoissani kaikesta kaappitilasta, varaavasta takasta, saunasta, valtavasta keittiöstä ja takapihasta, autotallistakin, mutta nyt se kaikki on alkanut tuntua jotenkin liioittelulta.

ilmastonmuutos ja asumisahdistus -muutto pienempään asuntoon?

Tässä alla muutamia asioita, jotka vaikuttavat tähän asumisahdistukseeni ja syitä, miksi olen alkanut pohtia pienempään asuntoon muuttamisen mahdollisuutta:

• Asunnossa on asunut kolme sukupolvea ja kaappien pohjalle sekä autotalliin on jäänyt vähän kaikkien kamoja. Pitäisi siivota kaikki kaapit ja laatikot, mutta se tuntuu ylivoimaiselta ponnistukselta.
• Saunomme keskimäärin kerran viikossa. Talonyhtiön saunavuorokin riittäisi.
• Vietin takapihalla aikaa viime kesänä vain muutamaan otteeseen. Oikeastaan senkin olemassaolo vain aiheuttaa päänvaivaa: jotain pitäisi tehdä, että se olisi viihtyisämpi. En kuitenkaan halua ostaa uusia kalusteita, koska vanhatkin ovat ehjät. Enkä ole todellakaan mikään viherpeukalo. Edellisetkin horsmat kuihtuneina ruukussaan muistuttavat viime kesästä ja siitä, että unohdin kastella niitä.
• Meillä käy melko harvoin vieraita.
• Vaikka olen tehnyt pääsääntöisesti kotoa käsin töitä ja muita kirjoitushommia viimeiset puoli vuotta, en ole kertaakaan istunut työhuoneessa työpöydän ääressä. Mies käyttää toki huonetta konsolin pelaamiseen, mutta saman voisi tehdä olohuoneessakin.
• Takkaa lämmitämme ehkä kerran vuodessa. Siitäkin syntyvät pienhiukkaset ahdistavat.
• Puhumattakaan siitä, että kaupungin laidalta tuntuu olevan pitkä matka ihan joka paikkaan.

Kun muutin tähän asuntoon, jossa mieheni jo asui, ilmoitin ponnekkaasti, että muutamme sitten vuoden sisällä lähemmäs keskustaa. Siitä on kohta neljä vuotta aikaa. Nykyään omistamme tämän silloin vuokraamamme asunnon, kuten olen kertonutkin. Kenties lähitulevaisuudessa siintävä putki- ja pintaremontti auttaa siihen, että asunto alkaa tuntua minullekin kodilta. Se ei kuitenkaan varmasti poista asuinneliöahdistusta.

Luonnollisesti rivitalonpätkässä esikaupungissa on myös puolensa. Meidän perheemme yksilöt tarvitsevat paljon omaa tilaa, enkä tiedä, miten arki sujuisi, jos muuttaisimme pienempään asuntoon. Alue on rauhallista ja keskuspuisto lähellä. Takapihalla on meidän istuttama omenapuu ja mieheni on leikkinyt lapsena samoilla pihoilla. Moinen on nykyään aika harvinaista.

Sitten on vielä huomioitava sekin, että haaveissa on mahdollisesti vielä lisääntyä joskus. Toisaalta siitäkään asiasta en ole enää aivan varma. Rehellisesti sanottuna en ole vakuuttunut, onko minua tehty monen lapsen äidiksi, kun välillä tuntuu, että hädin tuskin selviän tästä yhdenkään vanhemmuudesta kunnialla.

Onko siellä kenelläkään samankaltaisia ajatuksia? Asutteko väljästi vai tiiviisti? Haluaisitteko muuttaa isompaan tai pienempään asuntoon? Oletteko kokeneet asuinneliöahdistusta ilmastonmuutoksen vuoksi?

Lue myös:

Syksy 2024

Saako tätä sanoa ääneen?

Muistathan seurata minua myös Instagramissa: @Sarkasmiajashampanjaa