Bongasin Endorfiinikoukussa-blogista koko joukon kysymyksiä, joihin minäkin päätin keksiä vastaukset. Tämmöiset postaukset ovat oikeastaan toisinaan hauskoja aivopähkinöitä ja varmasti lukijoillekin tulee tätä kautta vähän uutta informaatiota allekirjoittaneesta.

1. Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi?

Kerron esittelyssäni asiasta näin:

Aloitin tämän blogin raapustamisen, koska huomasin, että ihan kaikki muutkin sellaista pitävät ja koska minulla on niin valtavasti sanottavaa  aivan kaikesta. Joku voisi kutsua tätä lifestyle -blogiksi, mutta vaikka minulla onkin vauhdikas elämä (life), ei siinä paljon tyyliä ole (style).”

Koko jonninjoutavan jorinan vuodelta 2015 voi lukea tuolta: Mistä tässä oikein on kyse?

2. Mitä intohimo tarkoittaa sinulle?

Intohimo on minulle paloa jotakin asiaa kohtaan. Minun kohdallani se on työnteko ja kehittyminen parhaaksi mahdolliseksi versioksi itsestäni.

3. Mitä teet rentoutuaksesi?

Luen kirjaa, joogaan, käyn kävelyllä tai katson elokuvia. Toisinaan myös tuulettuminen viinilasin äärellä ystävän kanssa saattaa tulla tarpeeseen.

4. Viimeisin matkasi?

Reissattiin kaksivuotiaan kanssa kahdestaan junalla Pohjois-Savoon mummolaan muutama viikko sitten. Viimeisin ulkomaanmatka taisi olla helmi-maaliskuun taitteessa kun olin Lontoossa ystävän luona kyläilemässä. (Jos ei siis lasketa lentohommia.)

5. Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä?

Sekä että. Matkustan toisinaan yksin, toisinaan kaksin, toisinaan koko perheen voimin ja toisinaan isolla kaveriporukalla.

6. Unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa?

Astrid Lindgrenin kylä Vimmerbyssä. Aion toteuttaa tämän haaveeni lähivuosina jahka tytär on sen verran iäkäs, että tajuaa hyvän päälle.

Lue myös:

Kolme matkahaavetta Suomessa

Kolme matkahaavetta Euroopassa: viinitiloja, surffia ja satuhahmoja

7. Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?

Anni Erkko: Uraäidin selviytymisopas

Tällä hetkellä luen David Lagercrantzin uusinta dekkaria.

8. Mikä on lempi kirjallisuudenlajisi?

Nykyään tulee luettua paljon elämänkertoja ja self help-oppaita, mutta pidän myös dekkareista, romaaneista ja hömpästäkin. Suosikkikirjojani ovat Dan Brownin Da Vinci koodi ja Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, jonka olen lukenut valehtelematta parikymmentä kertaa.

9. Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa?

Elämää. En kuitenkaan jaa tietoisesti kovinkaan paljon asioita perheestäni heidän yksityisyyttään kunnioittaen. Toki he pakostakin välillä siellä vilahtelevat, mutta yritän pitää esiintymiset minimissä.

10. Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?

Rehellisesti sanottuna kun muutin kantakaupungista kerrostalosta Pakilaan rivariin, ilmoitin ponnekkaasti, että muutamme sitten vuoden sisällä mihin tahansa muualle. Siitä on nyt yli kolme vuotta aikaa. Elämäntilanteet muuttuu ja äkkiä sitä alkaakin arvostaa isoa keittiötä, takapihaa ja lastenhoitoavun läheisyyttä. Tarkoitus olisi ensi kesänä tehdä tähän nykyään jo omaan asuntoomme iso remontti ja sitten viimeistään se ehkä alkaa tuntua minullekin kodilta.

11. Mitä haluaisit edistää maailmassa?

Tasa-arvoa ja ilmastoasioita. Olen saanut ekologisuuteen kannustamisesta paljon kuraa niskaan sen takia, että työskentelen tällä hetkellä taas lentoemäntänä. Monilla on aika kapeakatseinen näkemys ilmastoasioista. Vain lentämistä kauhistellaan samaan aikaan kun iloisesti tilataan pikamuotia viidellä eurolla kotiinkuljetuksena. Tiesitkö, että vaateteollisuus saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne yhteensä? Kyse on jokaisen ihmisen kohdalla kuitenkin mielestäni kokonaisuudesta. Lentoemännän ammatti on minulle työ, josta saan rahaa. Minimoin kuitenkin lentämistä vapaa-ajalla: harkitsen tarkkaan matkojani ja suosin aina suoria lentoja sekä uutta kalustoa. Pakkaan ruumalaukkuni erittäin kevyesti. Me reissaamme paljon myös kotimaassa. Toki taloudessamme on auto, mutta itse käytän usein julkisia ja kävelen tai pyöräilen paikasta toiseen. Kierrätän jätteet ja olen vähentänyt lihansyöntiä merkittävästi. Ostan vain tarpeeseen, leijonanosan kuteista käytettyinä ja loputkin ekologisesti/eettisesti tuotettuina. (Esimerkiksi weecos.com on hyvä kauppapaikka, jos ei omassa kotipitäjässä ole sopivia kivijalkamyymälöitä.) Äänestän ja sijoitan ilmastoasiat edellä sekä lahjoitan kuukausittain rahaa Compensate-säätiölle ja WWF:lle.

Lue myös:

 Tapauksen ASTE-ilmastoaamu herätti ajatuksia

Ilmastovaalit ja yhden pienen ihmisen valinnat

Voisinko minä pelastaa maapallon?

Sain juuri päätökseen Anni Erkon teoksen Uraäidin selviytymisopas, jossa yhdeksän menestynyttä mutsia jakaa vinkkinsä sujuvampaan arkeen ja ajanhallintaan. Teoksessa muun muassa Vimman perustaja ja toimitusjohtaja Marjut Rahkola sekä media-alan monityöläinen Vappu Pimiä avaavat omat kokemuksensa ja niksinsä vaativan duunin sekä perhe-elämän yhteensovittamiseen.

Kirjan äitejä yhdistää paitsi palo itsensä kehittämiseen ja työntekoon, myös se, että he ovat pitäneet verrattain lyhyen äitiysloman. Heidän miehensä ovat sittemmin jääneet kotiin vauvan kanssa. Tämä vaatii tietenkin joustavan puolison ja/tai muutoin hyvän tukiverkon. Minäkin menin töihin tyttäreni ollessa vähän reilu kahdeksankuinen, jolloin isä jäi kolmeksi kuukaudeksi kotiin. Kirjan äitien tavoin en koskaan kokenut kotiäitiyttä palkitsevaksi. En vieläkään tiedä, mikä se vauvakupla oikein on. Olen aiemminkin sanonut, että minusta ei olisi keksimään kehittävää ikäkauteen sopivaa tekemistä taaperolle päivät pääksytysten saati ulkoilemaan kahdesti päivässä. Vauvamuskarissa lähinnä ahdistuin siitä pienokaisten ja hössöttävien mammojen määrästä. Sosiaalinen tyttäreni laitettiin myös melko varhain päiväkotiin ja siellä hän on viihtynyt loistavasti.  Kunnioitan heitä, joille kotiäitiys on haave tai itseisarvo ja jotka siihen kykenevät, mutta tunnen itseni jo sen verran hyvin, että minulla ei riitä rahkeet moiseen.

”Jos uraa aikoo tehdä, se tarkoittaa tietystä pullantuoksuisuudesta luopumista. He kuitenkin muistuttavat, että ura ja oma työ ovat olleet heidän elämässään niin tärkeitä, ettei niistä luopuminen perheen myötä ole edes ollut vaihtoehto.”

Minulla on normiduunin lisäksi toiminimi ja yritän laittaa tutkintoakin pakettiin. Koitan kuitenkin parhaani mukaan lapsen seurassa ollessani olla läsnä. Myönnän, että toisinaan älypuhelimen selailu vie mukanaan, mutta yritän oppia tuosta huonosta tavasta pois. Tyttärellä on kaksi tasa-arvoista vanhempaa ja isovanhemmat ovat läheisiä, myös ne kauempana asuvat. Koen, että tämä on hänelle paras mahdollinen ratkaisu. Nimittäin jos vain minä olisin hänen seurassaan 24/7, olisimme varmasti hermoraunioita molemmat. Lisäksi vakaa taloudellinen tilanne tuo minulle hyvinvointia ja mielenrauhaa. Äitiyslomalla stressasin raha-asioista niin, että tuskin sain sitä vähääkään nukuttua. Nykyään jaamme talouden kustannuksia eri tavalla kuin silloin, mutta tuolloin asumiskulut maksettiin puoliksi ja koska olin kotosalla, hoidin noin 90% perheen ruokaostoksista, suurimman osan lapsen hankinnoista ja koko pesänrakennusviettini. On sanomattakin selvää, että minun taloudellinen ahdinkoni oli valmis kun samaan aikaan mieheni laittoi tonnin säästöön joka kuukausi. Äitiysloman jälkeen kehitin systeemin, jossa molemmat laitamme puolet nettotuloista yhteiselle taloustilille. Sieltä maksetaan esimerkiksi lapsen tarvikkeet ja vaatteet, päiväkotimaksut, lainanlyhennykset, auto- ja kotivakuutukset, sisustushankinnat, ruokaostokset ja yhteiset matkat.

Äitienkin työsskäynti on, paitsi oman eläkekertymän, myös kansantalouden kannalta tärkeää ja olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että perhevapaauudistus olisi ihan tervetullut. Minusta on mahtavaa nähdä, miten läheiset välit tyttärelläni on mieheni kanssa ja kuinka hyvä isä hän on. Uskon myös, että tulevaisuudessa erilaisten perhetilanteiden suhteen ymmärtäväisyys on työnantajalle entistäkin suurempi valtti. Joustavat etätyömahdollisuudet ja yleinen asenne esimerkiksi isyysvapaita kohtaan nousevat varmasti arvoon arvaamattomaan.

Uraäidin selviytymisoppaan pohjalta, ja myös omiin kokemuksiini nojautuen, uskallan antaa viisi täsmävinkkiä muillekin työtä tekeville vanhemmille:

1. Kalenterit ja listat, suunnittele sekä ennakoi. Meillä on siipan kanssa synkronoidut Google-kalenterit. Suunnittelemme pääsääntöisesti viikon ruoat ennakkoon sekä jaamme päiväkoti-kuskausvuorot. Minulla on omassa kalenterissani kaikki aina lounastauoista lähtien. Mieheni on spontaanimpi etenkin ystävien näkemisen suhteen. Se välillä aiheuttaa päänvaivaa, mutta yleensä kaikki saadaan järjestettyä. Meillä on myös jaettu tehtävälista-sovellus, jonne kirjaamme perheen yhteiset tehtävät, kuten päiväkodin hoitoaikojen ilmoittamisen. Samassa sovelluksessa on myös kauppalista. Näin kaikki metatyö ei jää toisen harteille.
2. Valitse taistelusi ja ole läsnä. Opin itsekin kantapään kautta, että pikkulapsiaikana ei kannata yrittää valmistua ennätysajassa koulusta, tehdä paljon ylitöitä tai treenata kovin tavoitteellisesti. Tänä päivänä olen paljon rennompi. Ihan kaikille ihmisille on hyväksi kartoittaa omat arvonsa. Esimerkiksi minulle tärkeää on nukkuminen, itseni kehittäminen, taloudellinen hyvinvointi, perhe ja ystävät. Minulle ei ole tärkeää pyykkilautavatsa tai maailmanympärysmatka, joten niiden havittelua voin jättää vähemmälle.
3. Priorisoi uni ja hyvinvointi. En ole koskaan arvostanut sänkyäni niin paljon kuin sen jälkeen kun sain lapsen. Teen nykyään kaikkeni sen eteen, että saisin mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hyvälaatuista unta. Toki se vaatii toisinaan yöpuulle käymistä iltakahdeksalta ja sen, että en pääsääntöisesti katso ilta-aikaan televisioita tai älylaitetta.
4. Pyydä rohkeasti apua ja ulkoista. Kenellekään ei jaeta mitaleja siitä, että siivoaa ja puunaa joka päivä tai tekee perheelleen vain luomuruokaa alusta loppuun itsekasvattamistaan tomaateista. Minä en ole kovin kummoinen kokki, joten yksinkertainen perusruoka on arkemme tukipilari. Toisinaan käymme ravintolassa syömässä tai tilaamme ruokaa kotiin, enkä häpeä sitä. Meillä käy kerran kuussa siivooja. Se on kyllä mielestäni paras päätös, jonka parisuhteen eteen voi tehdä. Itse asiassa olisin valmis palkkaamaan jonkun, joka myös pesisi pyykit, tekisi ruokaa ja kitkisi pihalta rikkaruohot, mutta tuo parempi puolisko on liian pihi tarkempi rahankäytöstä.
5. Oma aika, perheaika, parisuhdeaika. Pidämme kiinni siitä, että molemmat saavat tehdä omia juttujaan. Sen lisäksi teemme tietenkin asioita yhdessä koko perheen voimin ja kolmanneksi järjestämme säännöllisesti kahdenkeskistä aikaa: käymme vaikkapa elokuvissa, syömässä tai lähdemme reissuun. Lastenhoitoapua voi ihan rohkeasti pyytää läheisiltä. Olen huomannut, että lapsellani on aidosti hauskaa sukulaisten seurassa ja heillä on ihan omat juttunsa, kuten meilläkin. Jos lähipiirissä ei ole ketään, joka auttaisi, voi lastenhoitopalveluita ostaa.

Loisteliaaksi lopuksi tärkein oivallus: 75% usein riittää. Pitää oppia tunnistamaan ne asiat, joissa pilkun viilaaminen tuo tulosta ja ne, joissa siitä ei ole mitään lisäarvoa. Tämä on sellainen juttu, jossa minulla on vielä työstettävää monellakin elämän osa-alueella, mutta esimerkiksi opiskelussa otin sen jo vuosia sitten käyttöön. Päätin, etten juurikaan panosta muihin kuin viestinnän ja journalismin kursseihin. Kaiken maailman kirjanpidot, kansantaloudet ja laskentatoimet olen siis läpäissyt vähän huonommilla arvosanoilla, mutta mitä sitten.

PS. Instagramin puolella on myös arvonta, jossa laitan kirjan kiertoon. Käy kommentoimassa sinne omat arjenhallintaniksisi @sarkasmiajashampanjaa

Lue myös:

Ajanhallinnan mestariksi

Sosiaalinen introvertti

Koko ajan huono omatunto

Viihdyn itsekseni, enkä häpeä sitä

Miksi etätyö lisää hyvinvointia?

Äiti, pidäthän myös itsestäsi huolta

Unelmahommissa