Matkustamohenkilökunnan työtä käsittelevät kirjoitukset ovat aina olleet blogini luetuimpia tekstejä, eikä ihme. Se on mielenkiintoinen ammatti. Edelleen se on monien pienten tyttöjen ja poikien haave. Lentoemännän työhön liittyy kuitenkin aika paljon tiukassa istuvia myyttejä, joista halusinkin tänään listata muutamia

• Lentoemot kuuluvat kymppikerhoon
  Tunnen aika paljon lentoemäntiä, mutta en yhtäkään, joka olisi harrastanut seksiä lentokoneen vessassa. Me emme siis tee sitä. Emme matkustajien kanssa, emme keskenämme, emmekä myöskään kapteenien tai perämiesten kanssa. Emme edes silloin kun lennämme siirtona tyhjällä koneella.
• Lentoemot ja kapteenit sutinoivat keskenään
  Ihan kaikissa työpaikoissa on varmasti työpaikkaromansseja, mutta ei se ole mitenkään poikkeuksellisen yleistä, että koneen kapteeni ja lentoemäntä olisivat pariskunta. Toki heitäkin on, mutta aika harvassa loppujen lopuksi.

Auringonlasku jossain (ehkä) Kreikassa

• Lentoemäntä on tarjoilija yläilmoissa
  Jos joku matkustaja napsuttelee sormiaan ja huutaa ”tarjoilija, tarjoilija”, ohjeistan häntä ystävällisesti, että olen matkustamohenkilökuntaa. On totta, että työkuvaan kuuluu tarjoilla ruokaa ja kaataa kahvia, mutta voin vakuuttaa, että se tarjoilu jää toissijaiseksi asiaksi silloin, jos tapahtuu jotain lentoturvallisuuteen liittyvää, tulee turbulenssi tai joku saa sairaskohtauksen. Eli siis hyvänä päivänä olemme toki tarjoilijoita, mutta on myös päiviä, jolloin saatan olla palomies, järjestyspoliisi tai sairaanhoitaja.
• Sinun pitää olla todella pitkä päästäksesi lentoemännäksi
  Tämä on ikivanha virsi, joka ei pidä lainkaan paikkaansa. Itse olen toki 177cm, joten osaltani vahvistan tätä myyttiä. Kuitenkin monissa lentoyhtiöissä taitaa olla pituusraja 165cm tai jopa sen alle. Mielestäni se ei ole mitenkään erityisen paljon.
  
  
• Lentoemännän koulutukseen kuuluu meikki- ja hiustenlaittotaitoja
  Lentoemännän koulutus ei valitettavasti käsittele kauneudenhoitoa lainkaan, vaan sen sijaan siellä opetellaan esimerkiksi elvyttämään ja evakuoimaan. Ihan itse joutuu siis nutturansa teon harjoittelemaan. Kuten alla olevasta kuvasta voi havaita, ei sen tarvitse kovin kummoinen olla.
  
• Kaikki lentoemännät tuntevat toisensa ja kaikki lentokentän työntekijät
  Joka kerta kun kerron olevani lentoemäntä, joku kysyy: ”Aaaaah tunnetko Pertsaa/Katia/Pirjo-Irmeliä, se on töissä /laukunheittelijänä/purserina Norskilla/checkinnissä?” Vaikka olen ollut itsekin lentoasemalla duunissa ja minulla on paljon ystäviä, jotka lentävät, en silti tunne ihan kaikkia, jotka työskentelevät lentoasemalla tai muissa lentoyhtiöissä. Enhän tunne edes omia kollegoitani!
• Lentoemännän työ on pelkkää glamouria
  Jos glamourilla tarkoitetaan sitä, että herää neljän aikaan aamuyöllä, on kotona vasta myöhään iltapäivällä tai viiden päivän kuluttua, työskentelee myös joulut sekä juhannukset ja keräilee päivät pitkät roskia pieneen kärryyn, niin kyllä, lentoemännän työ on täynnä loistoa. Toki siihen kuuluu myös yöpymistä lentokenttähotelleissa hienoissa puitteissa, kipsuttelua turvonneiden jalkojen kanssa korkokengissä ja lentoaseman 7elevinstä haettu salaatti hyviä illallisia yksin hotellihuoneessa ihanien kollegoiden kanssa.
• Kaikki lentoemännät haluavat työskennellä Finnairilla
  Ei sillä, että sinivalkoisissa siivissä olisi jotain vikaa, mutta ei kaikkia kiinnosta hakea sinne. Itse esimerkiksi olen niin laiska, että jos palaan vielä äitiysloman jälkeen yläilmoihin, minua ei huvita istua kuukautta taas kurssilla opiskelemassa uusia prosedyyrejä. Sitä paitsi olen viihtynyt vallan mainiosti lomalentolaisten parissa, joten mitäpä sitä nyt hyvää vaihtamaan.

  EDIT 23.5.2019 Viimeinen ei pidä paikkaansa, sillä vaihdoin sittenkin lentoyhtiötä ja istuin kurssilla, eikä uusien prosedyyrien opettelussa ollut mitään ihmeellistä.

  

  Auringonnousu jossain (ehkä) Norjan yllä

  Lue myös:
  Mikä on parasta lentoemännän työssä?
  Lentoemännän päivä
  Tätä et ehkä tiennytkään lentomatkustamisesta

Kuten olen maininnut, olen työskennellyt tapahtumatuottajana. Konsepti vaikuttaisi olevan monelle sangen epäselvä. Niinpä ajattelin valottaa hieman, millaista tapahtumatuottajan työ on, miten alalle pääsee ja minkälaisia vaatimuksia tapahtumatuottajalla ylipäätään on.

Huomioithan, että tämä on vain minun subjektiivinen kokemukseni asiasta ja todellisuudessa tapahtumatuottajan työ voi olla vieläkin laajempialaista tai keskittyä vain yhteen osa-alueeseen. Lisäksi tämä kirjoitus käsittelee aihetta ainoastaan erilaisten promootioiden tuottamisen näkökulmasta.

Jos minun pitäisi kuvata tapahtumatuottajan työtä kolmella sanalla, ne olisivat: monipuolinen, hektinen ja antoisa. Tuottajana työskennellessäni pääsin käyttämään sekä luovaa että analyyttistä puoltani. Tarvitsin niin esimies- kuin esiintymistaitojakin. Sain tehdä kaikenlaista työntekijöiden kouluttamisesta some-markkinointiin, raportointiin ja konseptointiin. Pääsin mukaan hyvin erilaisiin projekteihin, kuten esimerkiksi rakentamaan messuosastoja ja festareita, pyörittämään kauppamaistatuskiertueita sekä uusien tuotteiden lanseerauksia. Työnkuvaan kuului, että olin tiiviisti yhteydessä promoottoreihin, asiakkaisiin ja tapahtumajärjestäjiin.

Toisinaan päivät venyivät jopa 16 -tuntisiksi ja töitä joutui paiskimaan välillä viikonloppuisinkin. Kuitenkin se hetki, kun onnistuneen kiertueen jälkeen pääsee esittelemään loppuraportin asiakkaalle, on kaiken hien, veren ja kyyneltenkin arvoista. En ole missään (muussa työssä) kokenut niin valtavaa onnistumisen tunnetta.

Normaaliin tapahtumatuottajan duuniviikkoon voisi kuulua esimerkiksi palavereita, infojen kirjoittamista promoottoreille, keikkojen buukkausta, sairastapauksien paikkaamista, raporttien lähettämistä, sosiaalisen median kanavien hallintaa, tavaroiden pakkaamista ja tarkistamista, joskus jopa rakentamista sekä uusien työntekijöiden rekrytointia.

Hyvällä tapahtumatuottajalla tulee olla edes jonkinlainen käsitys alasta, joten kenttäkokemuksesta on hyötyä. Eihän voi neuvoa tai kouluttaa työntekijöitä, jos ei itse tiedä, mitä promoottorina työskentely oikeasti on. On myös hyvä, jos on valmis koska tahansa itse laittamaan niin sanotusti työhaalarit päälle ja hyppäämään tiskin taa esimerkkiä näyttäen (kuten kuvassa yllä).

Minun kokemukseni mukaan tapahtumatuottajan työssä korostuu ennen kaikkea ajanhallinta– ja viestintätaidot sekä paineensietokyky. Täytyy olla rohkeutta tehdä nopeitakin päätöksiä, kykyä toimia erilaisten ihmisten kanssa niin esimiehen roolissa kuin asiakaskohtaamisissakin. Pitää pystyä pitämään useita lankoja käsissään ja hallitsemaan liikkuvia osia. Esimerkiksi onnistunut festaripromootio on monen asian summa, joista kaikkia, kuten säätä, ei voi edes itse hallita. Tämä on kaltaiselleni perfektionistille pilkunviilaajalle hankala asia.

Tapahtumatuottajan koulutusta on muutamissa ammattikorkeakouluissa esimerkiksi kulttuurituottajan nimikkeellä, mutta työssä pärjää hyvin vaikkapa tradenomitaustallakin. Tärkeintä on minun mielestäni kokemus promootioista sekä jonkinlainen ymmärrys siitä, miten bisnesmaailma ja markkinointi ylipäätään toimii. Myöskään niitä viestintätaitoja ei voi tarpeeksi korostaa: esimerkiksi kirjoitusvirheitä vilisevät sähköpostit eivät näytä koskaan hyvältä tai anna kovin ammattitaitoista kuvaa kenestäkään.

Jos siis halajat tapahtumatuottajaksi, suosittelen hakemaan vaikkapa liiketalouden koulutusohjelmaan ja aloittamaan työskentelyn promoottorina. Siitä onkin sitten näppärä väylä ylös toimiston puolelle.