Olen viime aikoina kaukokaipuussani katsellut paljon opasajan valokuvia ja muistellut sitä huoletonta elämänvaihetta. Niinpä päätin hieman valottaa, millainen on matkaoppaan työpäivä. Kertomus on täysin fiktiivinen, mutta kuitenkin kuvatunlainen päivä voisi olla mahdollinen oppaan arjessa auringon alla.

09:00 Herätyskello soi.
09:10 Ensimmäinen torkku soi.
09:20 Toinen torkku soi.
09:30 Nousen sängystä.
09:35 Syön aamupalaksi paahtoleipää ja kananmunia. Sumpit juon vasta toimistolla, koska siellä on kunnon keitin.
09:42 Miksi unohdin silittää lentokenttäpaidan?
09:43 Missä helvetissä silitysrauta on?
09:52 Löydän silitysraudan kämppikseni huoneesta vaatekasan alta.
10:03 Meikkaan kiireessä vähän sinne päin.
10:16 Lähden toimistolle korkokengät kopisten.

10:31: Katson toimistolla, ettei yön aikana ole tullut mitään akuutteja hoidettavia asioita.
10:32 Juon kahvia.
10:42 Nappaan hotelli- ja matkustajalistat mukaan kentälle menoa varten ja kipittelen pihalle, josta bussi noutaa minut.

Tyylikkäänä lentokenttäpäivään

10:50 Olemme ajoissa ensimmäisellä hotellilla. Kyytiin tulee kolme ihmistä.
11:27 Pääsemme lähtemään seitsemänneltä hotellilta kohti moottoritietä sekä lentoasemaa.
11:30 ”Nyt poistuessamme kaupunkialueelta on vielä hyvä hetki tarkistaa, että passi, matkatavarat ja kaikki seuralaiset ovat mukana.” kuuluttelen. Eiköhän bussin keskivaiheilla istuva rouvashenkilö muista passinsa sekä lompakkonsa jääneen hotellin tallelokeroon.
11:32 Käännymme takaisin.
11:52 Pääsemme uudestaan matkaan kohti lentoasemaa.

11:13 Kurvaamme parkkiin terminaalin eteen. Ohjeistan matkustajia lähtöselvitykseen ja lentoasemalla toimimiseen liittyvissä asioissa.
11:26 Eräs miespuolinen matkustaja on kateissa, eikä ole tehnyt lähtöselvitystä.
11:30 Mies löytyy lentokentän baarista aivan ympäripäissään.
11:34 Saimme kuin ihmeen kaupalla hänet turvatarkastuksesta läpi. Jää porttivirkailijoiden ja viime kädessä matkustamohenkilökunnan arvioitavaksi, ottavatko mukaan kotimatkalle.
11:35 Helsingistä tuleva kone on laskeutunut hetki sitten, joten tulee kiire siirtyä tuloaulaan uusia lomalaisia vastaan.

11:55 Toivotan matkustajia tervetulleiksi sekä opastan heitä oikeisiin busseihin.
12:00 Menen laskemaan, onko minun linja-autossani jo kaikki iloiset lomalaiset kyydissä. Bussissa näyttäisi olevan kaksi henkilöä liikaa.
12:03 ”Onhan kaikki varmasti menossa jonnekin seuraavista hotelleista…?” kuulutan. Kukaan ei ainakaan tunnusta olevansa väärässä bussissa.
12:06 ”Ovathan kaikki teistä varmasti tämän matkanjärjestäjän matkalla?” kysyn ja eturivissä istuva pariskunta kertoo olevansa aurinkomatkalaisia. Ohjeistan heitä ystävällisesti etsimään Aurinkomatkojen oppaan ja heidän bussinsa.

12:17 Jaan tervetulomateriaaleja.
12:18 ”Miten tässä voi kestää näin kauan? Ollaan istuttu täällä jo neljäkymmentä minuuttia! Mitä korvauksia saamme menetetyistä aurinkotunneista?” tiedustelee turhautunut nuori nainen. Selitän, että meidän piti odottaa kunnes kaikki muutkin ovat linjurin kyydissä ennen kuin pääsemme lähtemään ja että varmasti aurinkoa riittää myös tulevina päivinä.
12:25 Bussi kaartaa moottoritielle. Pälpätän mikrofoniin jo tutuksi tullutta mantraa: esittelen itseni, kerron opaspalveluista, retkistä, bussin ikkunasta näkyvistä maisemista sekä mainostan seuraavan päivän tervetulotilaisuutta paikallisessa suomiravintolassa.
12:33 ”Vasemmalla näette ostoskeskuksen, jonne me oppaatkin aina karkaamme sateisina vapaapäivinä. Sinne pääsee näppärästi bussilla. Mikäli omatoimishoppailu ei innosta, meillä on myös ohjattu ostosretki tiistaisin, jolloin suuntaamme kaupunkiin…”
13:24 Kaikki uudet lomalaiset ovat löytäneet hotelleihinsa. On tullut aika palata toimistolle.

13:40 Kirjaan tietokoneella olevaan järjestelmään yhden kadonneen matkalaukun.
13:45 Suuntaamme kollegoiden kanssa läheiseen ravintolaan lounaalle.
14:27 Minulla on muutaman tunnin siesta, joten lähden kotiin pesemään pyykkiä.

Rennommat vaatteet

16:32 Olen vaihtanut lentokenttäunivormun rennompaan ja kiiruhdan takaisin toimistolle.
16:40 Yritän tavoittaa puhelimitse erästä perhettä, joka joutui vaihtamaan huonetta kysyäkseni, miten vaihto sujui ja onko heillä nyt kaikki hyvin. Puheluuni ei vastata, joten laitan heille tekstiviestin.
17:03 Istun päivystämässä palvelutoimistolla seuraavat puolitoista tuntia tanskalaisen kollegan kanssa.
17:32 Mukava vanhempi pariskunta tulee ostamaan retkilippuja. Kerron heille, mistä bussi tulee heidät noutamaan ja milloin. Rupattelemme hieman säästä sekä heidän lomansa kulusta.

19:06 Jälleen toimistolla. Kirjaan myydyt retkiliput järjestelmään. Lueskelen myös kollegoiden päivän aikana laittamia keissejä ja pohdin, kuka jaksaa oikeasti valittaa siitä, että kattolamppu sojottaa väärään suuntaan.
19:14 Minulle tulee pian kiire, sillä olemme sopineet lähtevämme kahdeksalta porukalla tapas -ravintolaan illalliselle ja minun pitää luonnollisesti vaihtaa vaatteet sekä meikata.

Aterioinnin jälkeen varmasti käymme jossain vielä lasillisella…

Lasillisella jossain

Tein taannoin eräällä koulukurssilla pienimuotoisen tutkielman esimiehen vaikutuksesta työmotivaatioon sekä henkilöstön vaihtuvuuteen. Tästä intoutuneena päätin kirjoittaa aiheesta myös tänne blogiin, koska kyselyn tulokset olivat melko hälyyttäviä.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että esimiehellä on yllättävän iso rooli työssä viihtymisen kannalta. Huono johtaminen päättyi jokaisessa esimerkkitapauksessa siihen, että työntekijä irtisanoutui tehtävistään. Esimiehen toiminta vaikuttaisi olevan jopa palkkaakin suurempi vaikutin työssä viihtymisen kannalta.

Kyselystä nousi vahvasti esiin se, ettei työhön perehdyttämistä tulisi koskaan aliarvioida. Tämän luulisi olevan itsestään selvä asia, mutta näin ei kuitenkaan ole. Suuressa osassa esimerkkitapauksista perehdyttäminen koettiin puutteelliseksi ja tämä vaikutti ratkaisevasti, paitsi työn suorittamiseen, myös työmotivaatioon. Voidaan siis todeta, että perehdytyksen puutteellinen hoitaminen esimiehen taholta korreloi suoraan työsuhteen päättymiseen.

Kuvat: Pinterest

Itse olen kokenut työurani varrella sekä hyviä että huonoja johtajia. Jälkimmäisiä yhdistää monesti puutteelliset viestintätaidot ja esimieskoulutuksen puute. Ei auta, että jouluna saa lahjapaketin tai satunnaisesti kiitosta hyvästä työstä, jos arkipäivät työpaikalla ovat täynnä stressaavaa ilmapiiriä tai hiljaista pakottamista jatkuvaan ylitöiden tekemiseen. Siinä valitettavasti uupuu, vaikka kuinka rakastaisi työtehtäviään ja kollegoitaan.

Olen muutenkin tässä vuosien varrella pannut merkille, että monissa työpaikoissa venytetään paitsi työaikaa, myös lakia. Tiedän valitettavasti yrityksiä, joissa ei esimerkiksi makseta lakisääteisiä loma- tai ylityökorvauksia, järjestetä minkäänlaista työterveyshuoltoa tai maksetaan jopa palkkaa pimeästi. Tällaisissa työpaikoissa usein myös johtamisen taso on puutteellista ja organisaatiorakenne vähintäänkin sekava.

Erinomainen esimies siis paitsi tuntee edes auttavasti lakiasioita, osaa kuunnella, on tehtäviensä tasalla sekä reilu työntekijöitä kohtaan, kykenee olemaan tarvittaessa jämäkkä ja hoitamaan konfliktitilanteita. Kyselystä kävi myös ilmi, että hyvä esimies antaa tarpeeksi palautetta työstä, oli se sitten positiivista tai rakentavaa. Sellainen esimies olen itse pyrkinyt olemaan ja aion tulevaisuudessakin olla jahka palaan työelämään ja kenties esimiestehtäviinkin.