Sosiaalisen median myötä ärsyyntyminen on saanut aivan uuden asteikon. Halusinkin nyt näin maanantain kunniaksi listata omiin havaintoihini perustuvia erilaisia pariskuntatyyppejä sekä analysoida heidän käyttäytymismallejaan somemaailmassa.

Varoitus: Teksti saattaa sisältää jäämiä huumorista, joten jos olet takakireä akka, älä jatka lukemista.

• Justus&Juulia Julkinen: Tämä pari ei näytä ymmärtävän, että kommunikoida voi vaikka tekstiviestein tai Whatsapp -keskusteluin. Kaikkea ei tarvitse tehdä  julkisesti. Heidän Instagram -tilinsä täyttyvät #ikävämurua #missyou #loveisallineed -päivityksistä sekä romanttisista yhteisposeerauksista. Tavatonta ei myöskään ole ottaa kuvaa nukkuvasta rakkaasta ja postata sitä someen #aaaww #tiredhoney. Tämä pariskuntatyyppi on usein myös se, joka lapsen saatuaan täyttää elämänsä jakamalla siitä rääpäleestä päivittäin kuvia sosiaaliseen mediaan ja muistaa joka kuukausi laittaa: ”Tänään meidän söpölöpö napanöyhtäpallero täytti jo 3kk!”(Minäkin täytän ensi viikolla 327kk, joten lahjoja otetaan vastaan…)
• Helmi&Hessu Hiljainen: Tämä on sitten edellä mainitun vastakohta. He eivät kuulu, eivät näy, eivätkä haise. Somen perusteella kukaan ei voi varmasti sanoa, seurustelevatko he vai eivät. Vain yhtäkkiä uutisvirtaan ilmestyvä kuva vihkimisestä tai äkillinen sukunimenvaihdos paljastaa tämän pariskunnan olemassaolon. He eivät muutenkaan ole sosiaalisessa mediassa välttämättä kovinkaan aktiivisia.
• Niina&Niilo Normaali: Satunnaisesti yhteisiä päivityksiä, mutta ei kuitenkaan mitään imelää. Mahdollisesta kihlauksesta ilmoitetaan ensin sukulaisille ja ystäville kasvokkain. Sitten vasta laitetaan asiasta statuspäivitys jos jaksetaan.
• Piia&Petteri Piilotteleva: Molemmilla lukee Facebookin profiilissa vielä vuoden yhteisen taipaleen jälkeen ”sinkku” ja Tinder on edelleen aktiivisessa käytössä. Mitkään ulkoiset merkit eivät viittaa seurusteluun, vaikka saatetaan jopa asuakin yhdessä. Tämä on usein sitoutumiskammoisten yksilöiden keino taistella pariskuntautumista vastaan.
• Erja&Erkki Eronneet: Tämän parin erosta tietävät kaikki. He puivat sitä julkisesti sosiaalisen median eri kanavissa haukkuen toisiaan. Ei ole tavatonta myöskään kertoa intiimejä yksityiskohtia suhteesta Facebook -statuksissa tai kertoa Twitterissä, miten ollaan taas ”single and fabulous”. Pinterestistä haetaan inspiroivia tekstejä ja niitä jaetaan ahkerasti.

Tuleeko sinulle mieleen muita käyttäytymismalleja tai tunnistitko itsesi? Keskustele kommenttiboksissa!

Ennen vanhaan neidot menivät lavatansseihin etsimään itselleen sulhoa. Isovanhempanikin tapasivat sillä tavalla: Nuori kaunis nainen ystävättärensä kanssa matkallaan pistämään jalalla koreasti kohtasi komean poliisikokelaan. Sillä tiellä he ovat edelleen yli 50 vuoden jälkeen. Ystäväni isovanhemmat puolestaan menivät eräänä vappuna saman puun alle sateelta suojaan.

Nämä ovat ihan todellisia tarinoita. Vaikka väitänkin kiven kovaan olevani antiromantikko, olen aina salaa haaveillut, että minäkin olisin tavannut elämäni miehen metron liukuportaissa tai että siihen liittyisi jokin romanttinen sattumus. Olen myös ajatellut, että monesti oma kulta löytyy harrastuksen tai yhteisten tuttavien avustuksella.

Vaan ei nykypäivänä. Nykyään on kaikenkarvaisia deittisovelluksia, joista voi etsiä itselleen (peti)kumppania tositarkoituksella. Interaktiivinen tapailu on korvannut todelliset kohtaamiset siinä missä Facebook ja Instagram ovat korvanneet perinteiset valokuvakansiot.

Ihmiset ovat nykyään todella kiireisiä. Sosiaalinen elämä tapahtuu Internetin välityksellä kotisohvalta, kuntosalilta, työpaikalta tai bussista käsin muiden askareiden lomassa. Kenellä on muka aikaa käydä huonoilla treffeillä kun karsintaa voi tehdä samalla kun katsoo Netflixiä verkkareissa ja villasukissa?

Monet ovat esimerkiksi Tinderissä puhtaasti huvin vuoksi. On ihanan pinnallista olla tykkäämättä jonkun kuvista ja vakoilla, ketkä entiset heilat tai tutut siellä tulevat vastaan. Uskallan väittää, että suurin osa Tinderissä olevista käyttää sovellusta lähinnä vitsimielessä, eikä etsi sieltä mitään sen vakavampaa kuin kenties satunnaista seksikumppania tai oman egon pönkitystä. Tämä on mielestäni aivan hyväksyttävää, sillä ovathan sinkut harrastaneet sitä vuositolkulla taksitolpalla pilkun jälkeen.

Tuttavapiirissäni on kuitenkin hämmentävän monia, jotka ovat löytäneet tuosta deittisovelluksesta jotain enemmän. Se on kai nykyaikaa. On kyllä toisaalta hirveän epäromanttista kertoa jälkipolville, että äiti ja isi kohtasivat sellaisessa sovelluksessa, jossa piti toisen ulkonäön perusteella joko tykätä tai hylätä. Äiti melkein hylkäsi isin koska sillä oli rumat aurinkolasit, mutta sitten vahingossa swaippasi väärään suuntaan ja koska oli tylsä ilta, vastasi isin viestiin.

Toisaalta en tiedä, onko yhtään sen romanttisempaa kertoa tavanneensa baarissa ja päätyneensä viinanhuuruisille jatkoille, jossa allekirjoittanut joku tyttö joi kaikki shampanjat ja pelasi shakkia pojan kanssa sillä aikaa kun kaikki muut muhinoivat jossain päin asuntoa. Pian nämä tyttö ja poika asuvat yhdessä siinä samassa kämpässä.