Lempiharrastukseni on toisten arvosteleminen kovaan ääneen julkisesti hiljaa mielessäni. Erilaiset blogiportaalit antavat tälle ajanvietteelle oivan kasvualustan. Parhaimmistona tietenkin mainittakoon turhien julkimoiden blogit, koska heillä ei useinkaan ole tarvittavia valmiuksia kirjoittaa mielenkiintoista sisältöä saati osaamista ilmaista itseään kirjallisesti ylipäätään.

Siispä päätin tehdä yhteiskuntaa parantaakseni listan asioista, jotka minua ärsyttävät blogeissa:

Kirjoitusvirheet. En väitä, että itsekään aina mieleni sulkakynän vinhasti sauhutessa muistaisin korjata jokaista pilkkuvirhettä tai epäselvää virkettä vailla predikaattia. Kuitenkin jos harrastat kirjoittamista, on hyvinkin suotavaa, että ymmärrät äidinkielen perusasiat: erisnimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella ja yhdys sanat yhteen.

Hymiöt. Hymiöiden käyttö on hyväksyttävää tekstiviesteissä ja jopa sosiaalisen median päivityksissä. Kuitenkaan esimerkiksi asiallisiin sähköposteihin ne eivät kuulu. Blogikirjoituksissa hymiöt kielivät mielestäni lähinnä kirjallisen ilmaisun köyhyydestä.

Kielten sekoittaminen. Mikäli kirjoitat pelkästään suomeksi, on typerää ja harhaanjohtavaa, jos blogisi otsikot ovat tyyliä ”Dream it to believe it”, ”Monday pictures”, ”The moment”, ”Outfit of the day” tai, mikä pahinta ”Carpe diem!”

Puhekielisyys. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta mielestäni blogi on tekstilajina lähestulkoon verrattavissa kolumniin tai artikkeliin, joten tuntuu todella pahalta lukea siitä, miten ”Mä tykkään sikana kynttilöistä, ne on niinku parasta mun mielestä syksyssä. ”

Some –käyttäytyminen. Välillä näkee sosiaalisessa mediassa, että joidenkin ihmisten blogeja jaetaan uutisenomaisina totuuksina. Osa lukijoista ei näytä ymmärtävän sitä, että blogi on aina kirjoittajan subjektiivinen näkemys asiasta, eikä sillä ole uutiselle tyypillisiä ominaisuuksia, kuten faktoissa pysymisen pakkoa.

Mielensäpahoittajien kommentit. Minä olen siinä onnekkaassa asemassa, että kumpikaan lukijani ei vaivaudu kommentoimaan tekstejäni, mutta joidenkin bloggaajien kirjoitusten kommenttikentät ovat (surku)hupaisaa luettavaa. Jos ei pidä kirjoittajasta tai hänen jakamastaan sisällöstä, ei sitä blogia ole mikään pakko lukea.

Kuvien yksipuolisuus. Parhaissa blogeissa on paljon hyvälaatuista kuvamateriaalia. Kuitenkin on mielikuvituksen puutetta, jos joka postauksessa on samanlainen otos kirjoittajasta hieman vaihtelevalla taustalla tai se iänikuinen lempparismoothie maanantaista sunnuntaihin.

Kiiltokuvamaisuus. Ei ole realistista, että joku olisi aina hyvällä tuulella. On kuitenkin toisaalta onni, että nykyään sosiaalinen media ja blogit antavat meille kaikille mahdollisuuden näyttää elämä sellaisena kuin me tahtoisimme sen olevan.

Tässä aiemmassa kirjoituksessani käsittelen hieman samoja teemoja ja sitä, miksi minä aloitin blogin kirjoittamisen. Alla olevat kuvat puolestaan havainnollistavat some-elämän ja todellisuuden kuilua.

Blogielämä.

Oikea elämä.

En ole mitenkään erityisen sosiaalinen tyyppi, mutta myönnän olevani koukussa sosiaaliseen mediaan. Sen ansiosta myötähäpeä on saanut aivan uuden ulottuvuuden. On Twitteriä, blogia, naamakirjaa, Instagramia, Snapchatia ja Linkedn. Nykyaikana on tärkeää olla sosiaalisessa mediassa aktiivinen. Rehellisyyden nimissä kaikkien ei kuitenkaan pitäisi.

Otetaan nyt esimerkiksi Facebook. Ajattelin listata alle muutamia ärsyttäviä piirteitä ystävieni täysin hypoteettisten ihmisten some –käyttäytymisestä. Molemmat lukijani varmasti tunnistavat näistä tosielämän tuulesta temmatuista esimerkeistä itsensä jonkun satunnaisen tuntemansa ihmisen.

1. Ihmiset, jotka käyttävät Kummankaa –sitaatteja väärin. Mikään muu ei ole niin ärsyttävää kuin ihmiset, jotka luulevat olevansa Kummankaa –faneja, mutta heillä ei ole aavistustakaan, miten raivostuttavaa on lukea kerta toisensa jälkeen samoja ”Vesa ei tajuu!” ja ”Kaada tuoppiin sitä punkkua” –vitsejä, jotka kulutettiin loppuun jo kaksituhattaluvun alussa. Jos aikoo siteerata tuota maailmankaikkeuden nerokkainta televisioviihteen multihuipentumaa, se pitää tehdä oikein. ”Marjo, must sun pitäis tehä jotain tolle sun perseelle.”

2. Ihmiset, jotka julkaisevat jatkuvasti lemmikkinsä/lapsensa/autonsa/vessanpönttönsä kuvia. Minullakin on vessanpönttö, mutta en usko, että ketään kiinnostaa nähdä sitä päivittäin Linnanmäellä, Turkissa perheen kanssa, ensimmäisellä lenkillä, aamukakan jälkeen, isoäidin sylissä, serkkujen kanssa hiekkalaatikolla, kylvyssä tai jouluna puettuna tonttupukuun. En myöskään usko, että vessanpönttöni arvostaisi teini-iässä sitä, että olen laittanut Internetiin kuvia hänestä juoksemassa kesäpäivänä nurmikolla nakuna kastelulaitteen läpi.

3. Rumat ruokakuvat. Tykkään ruokakuvista, koska tykkään ruoasta. Kuitenkaan en tiedä yhtään ihmistä, joka olisi onnistunut ottamaan makaronilaatikosta katseenkestävän otoksen. Siispä, älä laita ruokakuvia jos esillepano muistuttaa lähinnä koiran oksennusta.

4. Rakkauskuvat. Tätä olenkin sivunnut jo aiemmin. Rakkaus on ihana asia, mutta kukaan ei halua katsella #aftersex –kuvianne tai nähdä sinua ja hanipöötä suukottelemassa Linnanmäellä, Turkissa perheen kanssa, ensimmäisellä lenkillä, aamukakan jälkeen, isoäidin sylissä, serkkujen kanssa hiekkalaatikolla, kylvyssä tai jouluna puettuna tonttupukuun. Kuva kirkon ovelta vihkimisen jälkeen riittää.

5. Selfiet likaisen peilin kautta. En tiedä, milloin peilikuvista tuli sosiaalisesti hyväksyttäviä, mutta me olemme kaikki sortuneet moisiin. Kuitenkin jos aiot ottaa itsestäsi kuvan peilin kautta, on hyvä tarkistaa, miltä peilistä näkyvä tausta näyttää. Jos sieltä näkyy petaamaton sänky, vaatekasat lattialla, pesemättömät astiat tai, mikä pahempaa, pelkkä likainen peili, on syytä pohtia hetki, millaisen kuvan annat itsestäsi maailmalle, sottapytty.

6. Treeniselfiet. Meinasin oikeastaan jättää tämän kokonaan pois listalta, koska toisinaan treeniselfieiden näkeminen on motivoivaa, ja koska olen itsekin välillä sortunut niihin. Sitten menin Instagramiin ja huomasin, että eräs kanssasisar oli ollut jälleen kuntosalilla täydessä tällingissä hiustenpidennykset hulmuten. Alan uskoa, että hän käy salilla ainoastaan ottamassa itsestään kuvan, koska minkäänlaisia tuloksia urheilusta ei ole muuten havaittavissa.

7. Yleinen ajattelemattomuus. Koska sosiaalinen media on nykyään iso osa elämää ja yksi yhteiskuntamme tukipilareista, tulisi kaikkien toisinaan pysähtyä miettimään omaa käytöstään. Ymmärtävätkö kaikki tämän sisäpiirivitsin? Näkeekö tuleva työnantajani tämän videon, jossa virtsaan suihkulähteeseen? Päätyykö tämä otos vessanpöntöstäni jonain päivänä pornosivustolle? Näkeekö äitini tämän selfien, jossa juon Koskenkorvaa pöydän alla?

Oikeastaan kirjoitin tämän siksi, että en jaksa vaivautua karsimaan Facebookin ystävälistaani, joten annan sen hoitua omalla painollaan. Sosiaalista viikonloppua!