Minusta tuntuu, että olen koko aikuisikäni yrittänyt olla jotain enemmän kuin olen. Nyt olen 29-vuotiaana vihdoin hyväksynyt sen, että minut tekeekin onnelliseksi ihan vallan arkiset asiat. Se on aika vapauttavaa huomata. Toki satunnaisesti nautin hienoista illallisista ja vip -kohtelusta, mutta suurimman osan ajasta olen ihan tavallinen suomalainen juntti.

Niinpä päätin listata muutamia seikkoja, joista sen olen huomannut:

• Keräilen muumimukeja, joita ostan pääsääntöisesti Prismasta, jotta kerryttäisin bonuksia.
• Käyn muutenkin lähiöostoskeskuksen Prismassa shoppailemassa ja nautin siitä.
• Nauran usein ääneen Radio Suomipopin Aamulypsyä kuunnellessani.
• Voisin viihtyä yöpuvussa helposti koko päivän. Huom! Yöpuvulla ei tässä yhdeydessä tarkoiteta mitään silkkisiä hepeneitä vaan sellaista löysää ja pehmoista flanellipyjamaa.
• Pakettimatkat ovat mielestäni sangen käteviä ja voin suositella niitä lämpimästi kaikille -etenkin lapsiperheille. Tähän saattaa toki vaikuttaa pitkä työhistoriani matkaoppaana ja charter -lentoemäntänä.
• Nautin lauantaisin saunomisesta ja Putouksen tai Haluatko miljonääriksi -ohjelman katsomisesta.
• Viihdyn mökillä ja hiljaisuuden keskellä mielummin kuin keskustan hälinässä. Tykkään myös ulkoilusta.
• Pukeudun sään mukaan ennemmin kuin trendikkäästi. Olen kulkenut toppahousuissa ja rumissa lämpökengissäni ihan Helsingin keskustassakin, enkä häpeä myöntää sitä. Paheksun myös paljaita nilkkoja.
• Edelliseen liittyen minulla on työpaikalla vaihtokengät ja jakku asiakastapaamisia varten.

Ollaan siis ylpeästi juntteja ja katsotaan jatkossakin lauantaisin telkkaria saunan jälkeen!

Ensi alkuun haluan todeta, että en ole minäkään koskaan kuppiin sylkenyt ja on tullut humalaisia ylilyöntejä tässä vuosien varrella aika tavalla niin maan kamaralla, kansainvälisillä vesillä kuin somessakin, kuten postauksen kuvista voi havaita. Myönnän olevani itsekin humalassa ärsyttävä, kovaääninen ja harvinaisen raskasta seuraa. Ymmärrän kuitenkin näin (lähes) kolmekymppisenä aikuisena ihmisenä pysyä kohtalaisen kaukana sosiaalisesta mediasta noissa tilanteissa. Tai no, ainakin ymmärrän pysyä kaukana firman sosiaalisen median kanavista.

Haluan pohjustaa seuraavaa sanomalla, että tokihan jonkun työkuva voi olla bilettäminen, sekavien inside -läppien viljely, kiroilu ja känninen kiljunta sekä edellä mainituista raportointi yrityksen some -tileille. Kuitenkin erään radiokanavan somevastaavan kuvaama materiaali menneen viikonlopun Summer Up -risteilyltä oli minun mielestäni rimanalitus.

Nyt kerron muutaman esimerkin, miksi…

• En tajunnut puoliakaan jutuista, jotka selvästi olivat sisäpiirivitsejä.
• Oli aivan kuin olisin katsonut pian täysi-ikäistyvän siskoni ja hänen kaveriporukkansa meininkiä laivalla sillä erotuksella että siskoni ystävineen osaa käyttäytyä.
• Jo ennen laivan lähtöä tämä somevastaava oli niin naamat, että puheesta tuskin sai selvää.
• Jäi vähän epäselväksi, olivatko kaikki videopätkissä esiintyneet vaivaantuneen oloiset nuoret aikuiset antaneet luvan heidän pärstänsä kuvaamiselle.

Ymmärrän, että risteilyllä oli ikäraja 18 ja meininki sen mukainen, mutta varmasti kyseisen radiokanavan yli 50 000 seuraajan joukosta löytyy myös alaikäisiä lapsia. Käsitän myös, että työnkuvana on ollut varmaankin välittää yleistä risteilytunnelmaa, joka nyt usein on aika viinanhuuruista, mutta itselleni jäi ainakin reissusta sekä koko radiokanavasta negatiivinen kuva. Lakkasin seuraamasta. Kutsukaa vain kukkahattutädiksi ja mielensäpahoittajaksi. Olen molempia, enkä häpeä myöntää sitä.

Voihan siis tietenkin olla, että tämän radiokanavan brändiohjeistukseen kuuluu ”oottekste enemmän kännis ku mä” ja ”Tinni on hävinny mun viinipullon kaa”  -konseptit. Voi toki olla ihan strategian mukaista viestintää aiheuttaa niin suurta myötähäpeää, että en kyennyt katsomaan mainituista noin sadasta Instagram -storystä kuin vähän yli puolet, jonka jälkeen provosoiduin ja riensin kirjoittamaan aiheesta tänne blogiini. Kenties tämä juuri olikin koko homman tarkoitus: provosointi ja näkyvyyden maksimointi. Koska ei ole sellaista asiaa kuin huono julkisuus, eihän.

PS. Jos joku ei siis ole ajan hermolla ja tiedä, mistä tässä oikein on kyse, voi käydä lukemassa laatujournalistisen reportaasin aiheesta täältä. 

Edit: Tähän mennessä osa paheennusta herättäneestä materiaalista on jo poistunut tai poistettu ko. Instagram -tililtä. (Sunnuntai klo 19:47)