Kun kirjoitin muutama viikko takaperin hyvinvoinnista, sain Facebookiin lukijalta toiveen, että kertoisin hieman liikuntatottumuksistani. On tieteellinen fakta, että kuntoilu aiheuttaa auttaa moneen vaivaan, parantaa unen laatua ja virkistää mieltä. Vaikka joka kerta pienenkin urheilusuorituksen jälkeen on voittamaton olo, houkuttaa ainakin minua usein sohvanpohja liikaa.

Kuten mainitsin aiemmin, olen sellainen luonne, että jos minua ei jokin asia huvita, en tee sitä. Siispä kuten arvata saattaa, liikuntarutiineitani ei voi oikeastaan kutsua rutiineiksi lainkaan: Saatan välillä käydä kuusi kertaa viikossa salilla. Toisinaan taas voi mennä pitkiäkin aikoja siten, että ainoa voimailusaavutus on raahautuminen lähikauppaan.

Kuntoiluhistoriastani täytyy mainita sen verran, että nuorena olen harrastanut salibandyä ja tanssia. Lukioaikaan treenasin helposti yksitoista tuntia viikossa. Perjantai-iltojen hupi oli Combat+Pilates+Body Pump –combo. Sitten lauantaiaamuna mentiin joogaan. Olinkin silloin hieman hoikemmassa kunnossa (puhumattakaan pettämättömästä tyylitajusta) kuten alla olevasta ”ten years after” -kuvaparista voi havaita.

Aikuisiällä olen liikkunut vähän vaihtelevalla innolla, mutta liikkunut kuitenkin. Viime vuosina olen pyrkinyt pois suorittamisesta. Joskus ajattelin että on pakko käydä salilla/spinningissä/jumpassa, koska pitää olla niin ja niin paljon aerobista liikuntaa sekä sopivasti lihaskuntoa päälle. Sitten oivalsin, että elämässä ei ole pakko mitään muuta kuin kuolla.

Irtisanoin salijäsenyyteni tammikuussa, koska uudessa osoitteessani ei ole kyseisen ketjun kuntosaleja mailla eikä halmeilla. Tiedän kokemuksesta, että jos salille pääsy on tehty liian hankalaksi, en mene ollenkaan. Lisäksi yli 70€ kuukaudessa on aika suolainen hinta opiskelijalle siitä, että käy kuntokeskuksessa vain satunnaisesti kahvilla. Hassua kyllä, irtisanomisen jälkeen liikunta on maistunut paljon paremmin sekä monipuolisemmin. Asetin tavoitteeksi silloin vuoden vaihteessa löytää sellainen kuntoilumuoto, josta oikeasti nautin ja jota teen mielelläni.

Olen ymmärtänyt, että aina ei tarvita hienoja laitteita, rautaa tai ryhmäliikuntaohjaajan painostusta. Kävelykin on liikuntaa ja kotona voi tehdä vaikka kuinka paljon käyttäen hyväksi kertynyttä elopainoa. Hyödynnän myös aina työmatkoilla hotellien kuntosalit ja aurinkoiset lenkkeilymaastot meren äärellä. Lisäksi olen tutustunut loistaviin sovelluksiin, kuten Yogaia ja Sportsetter.

Jälkimmäiseksi mainitun avulla olen kokeillut uusia lajeja ja jopa verrytellyt kadonnutta tanssijalkaa. Ensi viikolla olen esimerkiksi menossa ystäväni kanssa pelaamaan sulkapalloa, mitä en ole tehnyt sitten yläasteen.

Yogaia puolestaan on aivan loistava sovellus paljon reissaavalle mutkattomuutensa ansiosta. Sieltä löytyy eripituisia ja -tasoisia videoita, joiden avulla voi huoltaa kehoa. Itse olen laiska venyttelijä, mutta pikkuhiljaa olen alkanut varovasti elvyttää sitä kymmenen vuoden takaista joogaharrastustani.

Loisteliaaksi lopuksi todettakoon, että jos et ole huippu-urheilija tai treenaa muuten vain tavoitteellisesti, älä suorita. On toki aina hyvä suunnitella vähän etukäteen elämää ja raivata kalenterista aikaa voimistelulle, mutta suosittelen kuuntelemaan omaa kehoa sekä erityisesti sitä, minkälaista liikuntaa se tänään tahtoo vai tahtooko ollenkaan.

Tänään ajattelin kirjoittaa vaatteista, koska alasti kulkeminen on epäsopivaa ja itse asiassa laitonta. Paljastan teille oman ”tyylini” kulmakivet sekä myös kuteet, joita päälläni ei tulla näkemään. Vuosien saatossa olen ymmärtänyt, mitkä koltut ovat minun vartalotyypilleni sopivia ja mitkä muoti-ilmiöt tulee jättää suosiolla kaupan hyllylle.

Alan päivä päivälta kiinnittää enemmän huomiota pukeutumisen laadukkuuteen ja yhdisteltävyyteen. Olen viimeisen vuoden aikana karsinut vaatekaappiani aika rankalla kädellä ja pyrin välttämään heräteostoksia. Nuoruuden (nolot) trendikokeilut ovat osaltani ohi –onneksi.

Idolini pukeutumisen saralla on ehdottomasti Gossip Girlin hahmo Blair Waldorf. Hän on naisellinen, klassinen ja tyylikäs.

Minun tyylini

Mekot: Rakastan mekkoja. Haluan, että minut tunnistetaan tytöksi. Mekoissa tärkeintä on monipuolisuus. Toivon, että voin käyttää samaa vaatekappaletta useassa tilaisuudessa eri tavalla asustamalla. Käytän maksimekkoja usein vähän hienommissa juhlissa ja paljon varsinkin kesäisin. Olen sitä mieltä, että jokaisen itseään kunnioittavan naikkosen vaatekaapista pitäisi löytyä ainakin yksi pikkumusta ja yksi kaikkiin tilanteisiin sopiva luottohamonen.

Paidat ja alaosat: Pidän sifonkipaidoista siksi, että ne käyvät sekä arkeen että juhlaan. Myös simppelit t-paidat ja kauluspaidat ovat tyylini peruspilareita.  Housuja käytän harvoin, mutta omistan kuitenkin mustat, suorat farkut sekä yksinkertaiset farkkushortsit kesää silmällä pitäen. Hamepuolella suosin kynähameita, tweediä ja korkeavyötäröisiä kellohameita.

Jakut: Jakut ovat maailman monikäyttöisin vaate. Niillä saa asuun kuin asuun ryhtiä ja uskottavuutta. Suosittelenkin hankkimaan ainakin kaksi hyvin istuvaa jakkua vaatevarastoon. Myös muutama villatakki olisi hyvä olla olemassa.

Kengät ja laukut: Kenkien ja laukkujen osalta ajattelen, että vähemmän on enemmän. Minulla on muutama luottoveska, joita käytän aina. Kaikilla tulisi olla vähintään yksi isompi jokapäivän laukku, yksi hihnallinen pienehkö laukku ja yksi juhlavampi cluch. Niillä pääsee aika pitkälle. Jalkineiden puolella pärjään mainiosti muutamilla korkokengillä, nahkasaappailla, rennoilla nilkkureilla, hyvillä talvikengillä ja Converseilla.

Asusteet: Tykkään päähineistä, joten tämä huopahattumuoti passaa minulle kuin nenä päähän. Käytän myös paljon erilaisia huiveja tuomaan vähän väriä usein niin tummanpuhuviin asukokonaisuuksiini. Koruja käytän melko maltillisesti. Minulla on lähes aina kaulassa rippilahjaksi saatu risti, korvissa helmikorvakorut ja ranteessa kello. Sormuksia en pidä, koska mielestäni niiden pitää olla kalliita ja mielellään vasemmassa nimettömässä. Välillä maustan asuani isoilla kaulakoruilla, helmillä tai rannekoruilla.

Nahkatakki: Rakastan biker –nahkatakkiani yli kaiken. Sen avulla lisään vähän rokkia asuun. Se on mielettömän monikäyttöinen, eikä mene koskaan pois muodista.

Yhdisteltävyys: Tärkeintä tyylissäni on se, että kaikkia vaatekappaleita voi yhdistää toisiinsa. Tämä on avainsana ”kapselivaatekaappi” –ajattelussa, jossa pyritään pärjäämään kourallisella luottorääsyjä kesät talvet.

Hiukset ja meikki: Kuontaloni on vuosien varrella ollut platinanvaalea, musta, kirkkaanpunainen ja oikeastaan kaikkea siltä väliltä. Nykyään nojaan ennen muuta luonnollisuuteen, joten olen antanut oman värini kasvaa takaisin. Tykkään meikata juhliin näyttävästi. Silloin yleensä suosin kirkkaita huulipunia. Arki- ja työmeikkini on kuitenkin melko neutraali, koska olen laiska:

Takit: Koska Suomessa on neljä vuodenaikaa, kannattaa panostaa takkeihin. Eteisestä pitäisi löytyä ainakin yksi klassinen trenssi, lämmin untuvatakki, villakangastakki ja yksi takki kesäöihin.

Hankinnassa: Vaatekaapistani puuttuu hyvin istuvat, tarpeeksi pitkälahkeiset, kohtalaisen korkeavyötäröiset perusfarkut, täydellinen musta kotelomekko ja polvipituinen a-linjainen hame. Lisäksi haaveilen tästä ja tästä Michael Korsin laukusta.

Mitä päälläni ei tulla näkemään?

Reput: Reppujen käyttö on mielestäni hyväksyttävää ainoastaan silloin, jos olet a) patikoimassa b) pyöräilemässä tai c) aloittanut juuri ala-asteen. Erityisesti nahkainen pikkureppu tai alla olevan kuvan mukainen kettureppu (yhdistettynä värikkäisiin kumisaappaisiin ja maastonvihreään parkatakkiin) aiheuttavat minussa vilunväristyksiä.

Paljaat nilkat: Vihaan palelemista, enkä voi ymmärtää, miten jotkut painelevat tuolla pakkasella nilkat paljaana tai ilman pipoa.

Napapaidat: Jos olet Sabina Särkkä ja yhdistät napapaidan korkeavyötäröiseen hameeseen, tämä on hyväksyttävä tyyli. Muussa tapauksessa kenenkään ei pitäisi käyttää napapaitoja. Varsinkaan matalien farkkujen kanssa.

Eläinkuosit: Erityisesti vartalonmyötäiset mekot eläinkuosilla aiheuttavat minulle välittömän oksennusreaktion.

Caprit: Koen, että tätä ei tarvitse edes perustella.

Poolokaulukset: Poolokauluksista en pidä siitä yksinkertaisesta syystä, että minulle tulee ahdistunut olo sellainen päälläni. Muutenkin ne saavat käyttäjänsä näyttämään a) isopäiseltä ja b) siltä, että hän peittelee fritsuja.

Hapsut: Tämä viime vuosien hippityyli ei oikein pure minuun. En ole koskaan tykännyt siitä, enkä tule koskaan tykkäämään.

Kirjavat tai leveälahkeiset housut: Kts. yllä oleva perustelu.

Hiukset ja meikki: Tekotukka tai kestoripset ovat sellaisia asioita, joita tuskin koskaan saan laitettua niiden vaikeahoitoisuuden vuoksi. Samaan kategoriaan menee myös pitkät rakennekynnet ja huulitäytteet.

Loisteliaaksi lopuksi haluan huomauttaa, että tässä kirjoituksessa ei ole otettu huomioon urheiluvaatteita,koska ne ovat asia erikseen. Kuntosalilla tai sinne matkalla voi mielestäni hyvinkin pitää kaikenkirjavia, värikkäitä kuoseja, iloisia lenkkikenkiä, reppuja, caprimittaa ja jopa napapaitaa jos kroppa sen sallii.

Kaikesta huolimatta viihdyn itse kuitenkin parhaiten kotona lentokoneesta löytyneen vanhan juorulehden kanssa pieruverkkareissa ja college -puserossa ilman meikkiä:

PS. Kommentoi alla, mikä vaate tai trendi saa sinut voimaan pahoin ja mitkä ovat tyylisi salaisuudet.