Harmikseni monella ihmisellä tuntuu olevan hukassa muun muassa maalaisjärki, termit ja viinitietous. Senpä vuoksi ajattelin nyt taas sivistää kanssaeläjiä ja samalla kertoa omia mielipiteitäni muutamiin pinnalla oleviin asioihin.

1. Äänikirjojen kuunteleminen ei ole lukemista. Se on kuuntelemista. Älä kutsu äänikirjojen kuuntelemista lukemiseksi.
2. Jos sinulla on vaikkapa juhlissa/kuvassa/Instagramin biossa teksti tyyliin ”life is too short to drink cheap wine”, on järjettömän noloa, jos lasissa on sitten halvinta cavaa.
3. Yrityksiltä saatujen tuotteiden merkitsemättä jättäminen tai kaupallisten yhteistöiden merkitseminen väärin on harhaanjohtavaa piilomainontaa, väärin ja laitonta. Verottajalle pitäisi myös ilmoittaa kaikkien saatujen tuotteiden arvo ja niistä tulee maksaa verot. Muussa tapauksessa on kyse veropetoksesta. Tähän kaikkeen on olemassa vaikuttajille erittäin selkeitä ohjeita, jotka löytyvät esimerkiksi täältä.
4. Jos sinulla on toiminimi ja siten työllistät itsesi, se ei tarkoita, että olet toimitusjohtaja.
5. Mielestäni ihan kaikkien ihmisten olisi hyvä käydä juttelemassa mielenterveyden ammattilaisten kanssa edes toisinaan tai mielellään säännöllisesti. Ihan kuten hammastarkastuksessakin. Itse asiassa olen sitä mieltä, että tämän pitäisi olla pakollista kaikille.

Lue myös: Mielensäpahoittajan ärsytyslista vol. 5

Selasin vanhoja valokuvia ja törmäsin näihin, joissa tyttäreni on noin puolivuotias. Aloin pohtia omaa vanhemmuuttani. Minkälainen äiti minä haluan olla? Olenko sellainen jo?

Rahan arvo on mielestäni tärkeää opettaa jo pienestä pitäen. Se ei kasva puussa. Jos haluaa jotain, sen eteen pitää nähdä vaivaa.

Luonnon kunnioitus on ihan ehdottoman tärkeää. Haluan viettää tytön kanssa aikaa luonnossa näyttäen, miten arvokas se on. Tähän liittyy myös vastuullisen kuluttamisen sekä kierrättämisen opettaminen.

Jo melko pienen lapsen voi osallistaa kotitöihin. Tällä hetkellä kaksivuotias osaa kerätä omat lelunsa leikin jälkeen (jos asiasta vähän muistuttaa). Hän auttaa reippaasti pyykkien laitossa sekä siinä jo mainitussa kierrätyksessä.

Itsenäisyyttä ja ahkeruutta haluan opettaa lapselleni oman esimerkkini kautta. Tahdon näyttää, että tytöistäkin voi olla mihin vain, jos tekee kovasti töitä sen eteen.

Tästä olen jo monesti maininnut, mutta toivon hartaasti, että saisimme järjestettyä mahdollisuuden asua ulkomailla ennen kuin tytär menee kouluun. Uskon, että se tekisi hyvää meille perheenä, avartaisi maailmankuvaa ja sitten koti-Suomeakin osaisi arvostaa taas eri tavalla.

Haluan voida tarjota jälkikasvulleni mahdollisuuden harrastaa, mutta en halua pakottaa mihinkään. Esimerkiksi tällä hetkellä hän on hyvin kiinnostunut tanssimisesta ja musiikista.

Toivoisin pystyväni kasvattamaan tyttärestäni niin vahvan, että hän uskaltaisi olla se, joka rohkenee mennä kiusatun ja kiusaajan väliin. Minä en koskaan ollut niin vahva lapsena. Näin jälkikäteen se harmittaa.

Meillä myös luetaan paljon. Tutkimusten mukaan koulutustaso ja vanhempien lukutottumukset periytyvät lapsille. Jos vanhemmat lukevat ahkerasti ja kirjoja on käden ulottuvilla, on todennäköisempää, että myös jälkeläinen hakeutuu lukuharrastuksen pariin.

Lähde:

Tilastokeskus-vanhempien koulutus vaikuttaa lasten valintoihin

Lukukeskus-5 faktaa lasten ja nuorten lukemisesta

Lue myös: Miksi on tärkeää lukea?