Osallistuin hiljattain tapahtumatoimisto Tapauksen järjestämään ASTE -ilmastoaamuun, jossa puhujina olivat Tapauksen toimitusjohtaja Timo Aalto, tutkimusmatkailija Pata Dagerman, Janne Peljo Sitrasta sekä Compensate -säätiön perustanut, entinen Vihreiden kansanedustaja, Antero Vartia.

Aamu oli mielestäni erityisen mielenkiintoinen, sillä olen itsekin tapahtumatuottajana työskennellessäni kokenut ilmastoahdistusta alalla vallitsevan kertakäyttökulttuurin vuoksi. Usein esimerkiksi brändätty giveaway -krääsä sekä työntekijöiden vaatteet tilataan sieltä, mistä halvalla saa,  koska budjetit ovat tiukkoja ja jollain sitä yritystoimintaakin on pyöritettävä. Mielestäni ajatusmallia pitäisi muuttaa ja tarjota kestävämpiä ratkaisuja, vaikka se nostaisikin hintoja. Tässä asiassa Tapaus on edelläkävijä ja on nyt ensimmäisenä Suomessa lanseerannut tapahtumien ilmastopäästölaskurin. Yritys panostaa myös näkyvästi työntekijöiden hyvinvointiin, joka on tapahtuma-alalla erittäin harvinaista.

Yksilön tasolla kukaan ei voi enää piiloutua sen taakse, ettei omilla valinnoilla ole muka mitään merkitystä, koska teollisuuden päästöt on kuitenkin suurempia tai että kiinalaiset saastuttavat enemmän. Compensate-säätiö on kuluttajaystävällinen vaihtoehto, mutta päästöjen kompensoiminen ei poista sitä faktaa, että niitä on radikaalisti vähennettävä. Kukaan ei voi ostaa tietään ulos vastuusta. Vartia esitti hyvän vertauskuvan puistosta, jonne olemme vuosien ajan heittäneet roskaa. Ei riitä, että jatkossa heitämme sinne vähemmän roskaa, vaan jo kertyneet jätteet pitää kerätä pois. Hiilidioksidia pitää siis poistaa ilmakehästä ja sen sinne vapauttamista vähentää. Meillä on keinoja siihen, mutta se vaatii ajattelutavan muutosta. Valitettavasti on olemassa edelleen ihmisiä, joiden mielestä ilmastonmuutos on uskonto.

En voinut olla myöskään pohtimatta, kuinka Venäjän taannoinen lentoturma on surullinen, mutta osuva kuvaus ihmiskunnasta ja ilmastonmuutoksesta: kun toiset koneen etuosassa jäivät keräilemään matkatavaroitansa, koneen takaosassa olevat ihmiset kuolivat liekkeihin.

Kukaan ei ole täydellinen, mutta jokainen voi tarkastella omaa kulutuskäyttäytymistään kriittisesti ja tehdä ekologisempia valintoja arjessa. Lentämistä ei tarvitse lopettaa, mutta sitä voi vähentää, valita suoria lentoja, yhtiöitä, jotka lentävät uudella kalustolla ja kompensoida päästöjä. Vaatteiden ostamista ei tarvitse lopettaa kokonaan, mutta sitäkin voi vähentää, ostaa ajattomia kuteita käytettyinä tai vähintäänkin eettisesti tuotettuina. Lihansyöntiäkään ei tarvitse tyystin lopettaa, mutta sitä pitää vähentää merkittävästi. Autoilua voi vähentää helposti pääkaupunkiseudulla.

En usko kieltolakeihin, ne eivät mielestäni ole pohja kestävälle muutokselle, mutta jokainen voi tarkastella ihan kaikkea kulutustaan kriittisesti, vaihtaa ilmastoystävällisempään sähköön, ottaa lyhempiä suihkuja, kierrättää jätteet, miettiä tarvitseeko uutta biletoppia joka viikonlopuksi, pyöräillä työmatkan, pitää etäpäiviä, äänestää ilmastofiksusti, syödä enemmän kasvisruokaa, välttää ruokahävikkiä, keskustella ilmastoasioista julkisesti ja niin edelleen.

Päällimmäisenä puheenvuoroista jäi mieleen fakta, että politiikan päättäjät heijastelevat aina ihmisiä ja heidän asenteitaan sekä arvojaan. Siksi on tärkeää äänestää nyt eurovaaleissa tulevana sunnuntaina! Tärkeimpänä asiana ihmisten asenteita pitää muuttaa omalla esimerkillä. Ilmastoteoista pitää tehdä trendikkäitä! Tähän esimerkiksi vaikuttajat voivat vaikuttaa. Monet varmasti nyt ajattelevat, miten tekopyhää viherpesua on kaltaiseni lisääntyneen lentoemännän puhua ilmastoasioista. Synniton voi heittää ensimmäisen kiven.

Tapauksen hiililaskurin löydät täältä: https://www.tapaus.fi/co2-laskuri
Lisätietoa Compensate -säätiöstä: https://compensate.com/fi

Sisarellani oli edellisviikolla yksi (lukio)elämän kohokohdista eli Wanhojen tanssit. Seuraillessani sivusta hänen valmistautumistaan tuohon suureen päivään puvunmetsästyksineen ja harjoituskampauksineen, aloin muistella omaa yli vuosikymmenen takaista ”päivääni prinsessana”.

En osaa sanoa, paljonko siskoni kohdalla päivälle tuli kaikkineen hintaa, koska maksaja ei sitä ole minulle paljastanut. Veikkaisin jotain 500-700€ välillä. Olen kuitenkin saanut lehdestä lukea, että summa saattaa helposti kohota jopa nelinumeroiseksi kun yleisenä villityksenä tuota yhtä päivää varten on lisäksi suihkurusketus, rakennekynnet, ripsienpidennykset, limusiiniajelut, valokuvaajan palkkaaminen, jatkot hotelli Kämpin sviitissä, kruununjalokivien hankkiminen ja kauneusleikkaukset.

Wanhojen tanssit on yleisesti ottaen siis aika iso kuluerä nykyvanhemmille maksettavaksi jos nuori ei ole valmis kustantamaan mitään itse. 

Minäkin kyllä tanssin aikoinani, kuten postauksen laadukkaasta kuvamateriaalista voi havaita. Jorasimme ensin torstai-iltana Alppilan lukiossa vanhemmille, jonka jälkeen meillä oli illallinen Kulosaaren Casinolla. Seuraavana päivänä pyörähtelimme sitten vielä koululla sekä Helsingin jäähallissa. Minun pukuni koostui kahdesta osasta: korsettimaisen ruskean yläosan ostin Vilasta ja alaosa teetettiin tutulla ompelijalla silkistä, jonka isäpuoleni oli tuonut Thaimaasta. Puvulle tuli kokonaisuudessaan hintaa noin 100€. Kengät hankimme muistaakseni Prismasta parilla kympillä. Meikin tein itse ja kampauksesta huolehti ystäväni ihan veloituksetta. Jatkot maksoivat noin 50€.

Kaiken kaikkiaan siis minun Suuri Hetkeni kustansi jatkoineen päivineen alle 200€. Olen käyttänyt pukua myöhemminkin kun olin veljeni ystävän avecina RUK:n tanssiaississa 2007 (kuvassa alla). Kolttu on edelleen minulla tallessa ja testaan säännöllisin väliajoin, mahtuuko se vielä päälle. Aion nimittäin käyttää sitä vielä joskus sitten kun saan kutsun Linnanjuhliin.