Kuluneen puolentoista kuukauden aikana on pitänyt sen verran kiirettä uusien duunikuvioiden ja opiskelun parissa, etten ole ehtinyt valitettavasti kamalasti uhrata ajatuksia blogille. Senpä vuoksi ajattelin nyt päivitellä pitkästä aikaa vähän sekalaisia tunnelmia.

Työrintamalle kuuluu oikein hyvää. Minua sosiaalisen median kanavissa seuraavat tietävätkin jo, että olen palannut takaisin kahvipannun varteen. Ajatuksia ja taustoja tämän aiheen tiimoilta voin avata myöhemmin omassa postauksessaan. Lisäksi teen edelleen freelancerina erilaisia viestintähommia.

Opinnäytetyöstä olen itse asiassa pitänyt nyt uuden työn ja muiden kouluprojektien takia taukoa. Tämmöisten isojen kokonaisuuksien osalta olen huomannut, että minulle toimii parhaiten se, että teen intensiivisesti pidemmän aikaa putkeen kuin että tekisin muutaman tunnin joka päivä.

Muut koulukurssit alkavat olla onneksi aikalailla paketissa. Enää yksi tentti sekä muutaman tehtävän viimeistely ja portfolion palautus ensi viikolla. Sitten voin keskittää energiani lopputyöhön sekä valmistumiseen.

Hääjärjestelyt etenee mallikkaasti. Kaikki tärkeimmät asiat on varattu, ostettu tai suunniteltu. Pistimme kutsut kaikille alle 70 -vuotiaille sähköisesti ja mukana oli ilmoittautumislinkki, joten RSVP:n kerääminen on vaivatonta. Päädyimme tähän ratkaisuun kolmesta syystä: ajanhallinta, ekologisuus ja se, että jos vastaukset laitettaisiin hääparille henkilökohtaisesti vaikka tekstarilla, jäisi noin puolet ilmoittautumisista, ruoka-aineallergioista ja bussikyydin tarpeista melko varmasti kirjaamatta hää-exceliin. Sitten voi ihan kukin itse miettiä, kumman puolen vieraat nämä olisivat. Tämän vuoksi laitoin ilmoittautumislinkin kutsun mukana ihan vanhana tapahtumatuottajana. Järjestelyiden osalta on toki ollut haasteitakin, sillä huikea häädieettini otti takapakkia alkutekijöissään kun löysin Kolmen Kaverin Pistaasijäätelön.

Reissujakin on tiedossa muutamia tähän toukokuulle. Lähdemme koko perhe kahden viikon päästä viikonlopuksi Bengtskärin majakalle ja siitä viikon päästä sukuloimaan Keski-Suomeen tyttären kanssa ihan kahdestaan.

Kävimme keskiviikkona katsomassa Avengers Endgame -elokuvan. Sarja sai kyllä arvoisensa päätöksen. Olen ollut myös luvattoman innoissani Game of Thronesin viimeisestä kaudesta ja sen vuoksi maanantai onkin tällä hetkellä suosikkipäiväni.

Kaksivuotias ei ole puhumaan opittuaan ollut hetkeäkään hiljaa ja sekös meitä vanhempia huvittaa. On mieletöntä, miten teräviä kommentteja sekä huomioita noin pieneltäkin voi jo lähteä. Nyt on meneillään myös sellainen kausi, että niin pukeminen, hampaiden pesu, syöminen kuin nukkuminenkin on taistelua. Uhmaiäksi sitä kai kutsutaan, mutta pelkään, että se on myös vähän luonteessakin tuo vastaan vänkääminen. Minä kun niin toivoin, että lapsi saisi puolisoni säyseän luonteen ja minun ulkonäköni, mutta meni toisin päin. Sääliksi käy tuota tulevaa aviomiestä, kun joutuu kahden kiukkupussin kanssa kodin jakamaan.

Ensi viikolla päivystän alkuviikon, kuten tälläkin hetkellä. Jos ei tule työkomennuksia, teen ahkerasti kouluhommia ja luen tenttiin. Ensi viikon ohjelmassa on myös muutama mielenkiintoinen tapahtuma. Viikonloppu menee sitten ihan kirjaimellisesti kuin siivillä.

Muistakaahan seurata kuulumisia myös Instagramissa @sarkasmiajashampanjaa

Matkustamohenkilökunnan työtä käsittelevät kirjoitukset ovat aina olleet blogini luetuimpia tekstejä, eikä ihme. Se on mielenkiintoinen ammatti. Edelleen se on monien pienten tyttöjen ja poikien haave. Lentoemännän työhön liittyy kuitenkin aika paljon tiukassa istuvia myyttejä, joista halusinkin tänään listata muutamia

• Lentoemot kuuluvat kymppikerhoon
  Tunnen aika paljon lentoemäntiä, mutta en yhtäkään, joka olisi harrastanut seksiä lentokoneen vessassa. Me emme siis tee sitä. Emme matkustajien kanssa, emme keskenämme, emmekä myöskään kapteenien tai perämiesten kanssa. Emme edes silloin kun lennämme siirtona tyhjällä koneella.
• Lentoemot ja kapteenit sutinoivat keskenään
  Ihan kaikissa työpaikoissa on varmasti työpaikkaromansseja, mutta ei se ole mitenkään poikkeuksellisen yleistä, että koneen kapteeni ja lentoemäntä olisivat pariskunta. Toki heitäkin on, mutta aika harvassa loppujen lopuksi.

Auringonlasku jossain (ehkä) Kreikassa

• Lentoemäntä on tarjoilija yläilmoissa
  Jos joku matkustaja napsuttelee sormiaan ja huutaa ”tarjoilija, tarjoilija”, ohjeistan häntä ystävällisesti, että olen matkustamohenkilökuntaa. On totta, että työkuvaan kuuluu tarjoilla ruokaa ja kaataa kahvia, mutta voin vakuuttaa, että se tarjoilu jää toissijaiseksi asiaksi silloin, jos tapahtuu jotain lentoturvallisuuteen liittyvää, tulee turbulenssi tai joku saa sairaskohtauksen. Eli siis hyvänä päivänä olemme toki tarjoilijoita, mutta on myös päiviä, jolloin saatan olla palomies, järjestyspoliisi tai sairaanhoitaja.
• Sinun pitää olla todella pitkä päästäksesi lentoemännäksi
  Tämä on ikivanha virsi, joka ei pidä lainkaan paikkaansa. Itse olen toki 177cm, joten osaltani vahvistan tätä myyttiä. Kuitenkin monissa lentoyhtiöissä taitaa olla pituusraja 165cm tai jopa sen alle. Mielestäni se ei ole mitenkään erityisen paljon.
  
  
• Lentoemännän koulutukseen kuuluu meikki- ja hiustenlaittotaitoja
  Lentoemännän koulutus ei valitettavasti käsittele kauneudenhoitoa lainkaan, vaan sen sijaan siellä opetellaan esimerkiksi elvyttämään ja evakuoimaan. Ihan itse joutuu siis nutturansa teon harjoittelemaan. Kuten alla olevasta kuvasta voi havaita, ei sen tarvitse kovin kummoinen olla.
  
• Kaikki lentoemännät tuntevat toisensa ja kaikki lentokentän työntekijät
  Joka kerta kun kerron olevani lentoemäntä, joku kysyy: ”Aaaaah tunnetko Pertsaa/Katia/Pirjo-Irmeliä, se on töissä /laukunheittelijänä/purserina Norskilla/checkinnissä?” Vaikka olen ollut itsekin lentoasemalla duunissa ja minulla on paljon ystäviä, jotka lentävät, en silti tunne ihan kaikkia, jotka työskentelevät lentoasemalla tai muissa lentoyhtiöissä. Enhän tunne edes omia kollegoitani!
• Lentoemännän työ on pelkkää glamouria
  Jos glamourilla tarkoitetaan sitä, että herää neljän aikaan aamuyöllä, on kotona vasta myöhään iltapäivällä tai viiden päivän kuluttua, työskentelee myös joulut sekä juhannukset ja keräilee päivät pitkät roskia pieneen kärryyn, niin kyllä, lentoemännän työ on täynnä loistoa. Toki siihen kuuluu myös yöpymistä lentokenttähotelleissa hienoissa puitteissa, kipsuttelua turvonneiden jalkojen kanssa korkokengissä ja lentoaseman 7elevinstä haettu salaatti hyviä illallisia yksin hotellihuoneessa ihanien kollegoiden kanssa.
• Kaikki lentoemännät haluavat työskennellä Finnairilla
  Ei sillä, että sinivalkoisissa siivissä olisi jotain vikaa, mutta ei kaikkia kiinnosta hakea sinne. Itse esimerkiksi olen niin laiska, että jos palaan vielä äitiysloman jälkeen yläilmoihin, minua ei huvita istua kuukautta taas kurssilla opiskelemassa uusia prosedyyrejä. Sitä paitsi olen viihtynyt vallan mainiosti lomalentolaisten parissa, joten mitäpä sitä nyt hyvää vaihtamaan.

  EDIT 23.5.2019 Viimeinen ei pidä paikkaansa, sillä vaihdoin sittenkin lentoyhtiötä ja istuin kurssilla, eikä uusien prosedyyrien opettelussa ollut mitään ihmeellistä.

  

  Auringonnousu jossain (ehkä) Norjan yllä

  Lue myös:
  Mikä on parasta lentoemännän työssä?
  Lentoemännän päivä
  Tätä et ehkä tiennytkään lentomatkustamisesta