Haluan aluksi huomauttaa, että luonnollisesti on myös olemassa, ihan minunkin tuttavapiirissäni, tunnollisia ja kunnollisia ammattikiekkoilijoita, jotka ovat uskollisia perheenisiä. Tiedän myös, että monella jääkiekkoilijan puolisolla on myös oma ura ja muitakin ystäviä kuin toiset lätkävaimot. En tietenkään halua yleistää, mutta yleistän nyt kuitenkin, koska eihän tästä aiheesta muuten saa mehukasta blogipostausta, jossa miehet ovat lippis väärinpäin vaappuvia kusipäitä ja naiset kotiin alistettuja koristeita.

Perustan tämän hyvinkin kärjistetyn kertomukseni nyt siihen, mitä olen kuullut tuttaviltani, jotka ovat tai ovat olleet naimisissa tai vakavassa parisuhteessa jääkiekkoilijan kanssa. Näiden lisäksi nojaan omiin kokemuksiini sekä juorulehdistöön, joka on toki aina yhtä luotettava ja relevantti lähde.

Ei se lätkävaimon elämä ole aina ruusuilla tanssimista

Ensinnäkin pitää todeta, että lukuisista yrityksistä huolimatta siis kukaan lätkäjätkä ei koskaan huolinut minua lätkävaimoksi, mutta sehän on tässä toki sivuseikka. Nyt kerron, miksi minusta ei olisi edes ollut siihen hommaan:

• Muuttaminen koko ajan lyhyellä varoitusajalla on rankkaa.
• On lähes mahdotonta luoda omaa uraa, ellei ole paikkariippumaton fitness- tai sometähti, kuten monet nykyään tuntuvat olevan.
• Koko elämä pyörii miehen työn, pelipäivien ruokien ja päiväunien ympärillä.
• Mies on paljon poissa kotoa.
• Kaikenlaiset horatsut pyörivät jaloissa ja tilaisuus tekee varkaan.

Minusta tuntuisi kamalalta, että tulevaisuus olisi koko ajan epävarmaa. Jääkiekkoilija voi saada äkkiä lähtöpassit seurasta, siirron kesken kauden tai loukkaantua vakavasti. Koko elämä pyörisi miehen työn ympärillä ja itse siinä sivussa yrittäisin pitää arjen kasassa ja olla häiritsemättä tämän keskittymistä illan peliin.

Usein jos tähän yhtälöön suodaan lapsia, jäävät ne lätkävaimon kontolle täysin. Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta en tiedä yhtäkään miespuolista ammattiurheilijaa, joka olisi ollut vanhempainvapaalla.

Lätkäpiireissä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että mies, elättäjä, saa puuhailla vähän mitä lystää. Tiedän tämän siksi, koska olen ollut ”mitä lystää”. Lätkävaimon osana on katsoa toiseen suuntaan ja pitää huolta jälkikasvusta. Hämmentävän monet naiset siihen suostuvat, enkä oikeastaan voi ymmärtää, miksi.

Otetaan stereotyyppinen esimerkki, täysin fiktiivinen tarina

Nuori nainen on töissä kahvilassa. Illanvietossa ystävien kanssa hän tapaa miehen, jolla on nuuskaa huulessa. Nainen ei ole käynyt kouluja toisen asteen jälkeen, eikä ehdi käydäkään. Hän muuttaa miehen perässä toiseen maahan, kauas ystävistä ja sukulaisista. Melko pian hän tulee raskaaksi. He menevät naimisiin. Vuosia kuluu, muutetaan usein, välillä toiselle mantereelle. Mies on koko ajan poissa kotoa. On pitkiä pelireissuja, kauden päätösreissuja ja muita menoja. Tulee lisää lapsia. Nainen on kuullut värikkäitä huhuja näistä pelireissuista, kauden päätösreissuista ja muista menoista, mutta ei sano mitään. Hän ei ole myöskään huomaavinaan sitä, että mies on koukussa unilääkkeisiin. Kuitenkin nämä asiat hiertävät ja aiheuttavat riitoja toisinaan. Suhteeseen kuitenkin jäädään. Siihen asti, että avioeroa puidaan 7 päivää -lehdessä.

Asiat eivät tietenkään ole mustavalkoisia

Tottakai tiedän, että myös muissa ammateissa on omat epävarmuustekijänsä eikä mikään avioliitto tai parisuhde ole koskaan täydellinen. Kaikilla meillä on omat haasteemme. Toiset ihmiset ovat uraorientoituneempia kuin toiset ja sehän on suuri rikkaus. Sivusin aihetta vuonna 2016 näin:

”On olemassa naisten (ja miksei miestenkin) joukkio, joiden pääasiallinen elämäntehtävä on päästä rikkaisiin naimisiin, jotta ei tarvitsisi tehdä töitä. Itselleni ajatus siitä, että joku toinen maksaisi elämiseni täysin, on todella vieras. En näe itseäni edustusvaimona, enkä voi arvostaa ihmisiä, jotka valitsevat sen osan. Minusta olisi suorastaan nöyryyttävää, jos saisin kuukausirahaa puolisoltani tai vaihtoehtoisesti elättäisin jotain miehenrutjaketta. Mielestäni taloudellinen riippumattomuus on myös parisuhteessa äärimmäisen tärkeä asia. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi en voisi jäädä myöskään vuositolkulla kotiäidiksi. En halua kritisoida heitä, jotka sellaisen valinnan tekevät. Haluan vain tuoda esiin, että en itse siihen pystyisi, mikäli se olisikin taloudellisesti mahdollista. Valitettavasti kotiäitiyttä ei arvosteta ansioluettelossa, vaikka se varmasti arvokasta työtä onkin. Olen muutenkin sen verran skeptinen elämän suhteen, että en voi olla pohtimatta: Mitä sitten, kun seitsemän vuotta oltuani poissa työelämästä ja mahdollisesti ilman korkeakoulututkintoa, mies päättää vaihtaa minut nuorempaan vuosimalliin? Pahimmassa tapauksessa auto ja asuntokin ovat hänen nimissään ja minä jäisin aivan tyhjän päälle. Olen sitä mieltä, että parisuhteessakin tasa-arvo on tuiki tärkeä asia. Tilanteessa, jossa jompikumpi osapuoli maksaa kaiken, suhteen vallankäyttö on vääristynyt.”

Komppaan neljän vuoden takaista itseäni tässä asiassa edelleen.

Lue myös:

”Olkaa sitten kuten miehiä, älkää tehkö lapsia”

Voisinko elää jonkun toisen piikkiin?

Hokihutsun muistelmat -kuinka iskeä jääkiekkoilija

Mitä ihmisen ammatti kertoo hänestä?

Seuraa myös Instagramissa: @Sarkasmiajashampanjaa

Alle 20 – vuotiaiden jääkiekon maailmanmestaruuskisojen päätyttyä kultajuhliin, ajattelin jakaa kootut vinkit siitä, miten pokata mailataituri. Nähkääs, monet tytöt ovat keränneet lapsena lätkäkortteja, eivätkä ole vähän vanhempanakaan osanneet päästää irti tuosta rakkaasta harrastuksesta.

POHJATYÖ

Tärkeintä kiekkoilijan iskemisessä on pohjatyö. Vaikka et seuraisi lainkaan lätkää, on hyvä vilkaista otteluohjelmaa sen verran, milloin kaupunkisi kiekkosankareilla on vapaa viikonloppu. Nimittäin muina aikoina on aivan yhtä tyhjän kanssa mennä baariin. Silloin kaikki vaivannäkö on turhaa, koska lätkäjätkät istuvat kotona hakkaamassa pleikkaria. Heillä kun on ottelu seuraavana päivänä. Tällaisina iltoina saatat päätyä lähtemään kotiin vahingossa vaikka upseerin tai lakimiehen kanssa, ja sehän ei käy päinsä. On myös hyvä etukäteen selvittää, ketkä pelaajista ovat vapaalla jalalla (vaikka kaikille se ei ole mikään este) jotta et tuhlaa aikaasi varattuihin miehiin.

BAARI

Oikean baarin löytämisessä täytyy nähdä vähän vaivaa. Yleisenä ohjenuorana voidaan todeta, että kannattaa etsiä mistä tahansa, josta saa alkoholia kanansiipiä ja myöhemmin illalla trendikkäistä yökerhoista, joissa on VIP –alue. Mikäli kyseessä on arkipäivä, karaokeravintolat ovat varma valinta.

Suosittelen ulos lähtemistä vain silloin kun joukkue oletettavasti liikkuu laumassa, jolloin heidät on helpompi paikantaa. Tällaisia iltoja ovat esimerkiksi maajoukkuetaukojen alkaminen, pikkujoulut, saunaillat, kauden päättyminen ja mestaruusjuhlat. Otathan huomioon, että kaksi viimeistä saattaa osua arkipäivälle, joten on huolehdittava hyvissä ajoin, että saat töistä lomaa silloin kun mahdollisesti kaupunkisi joukkueella kausi loppuu.

Baarissa ollessa on tärkeintä, että bongaat äänekkäimmän seurueen, jossa on paljon lippiksiä väärin päin, nuuskaa huulessa sekä pöytä koreana. Seuraava askel on mennä norkoilemaan tuon pöydän läheisyyteen vaikkapa tiskille ja odottaa kärsivällisesti, että joku huomaa sinut pyytäen liittymään seuraan.

MAAKUNTAMATKAT

Jotta omat kotikonnut eivät kävisi liian tylsäksi, on toisinaan suotavaa lähteä muihin kaupunkeihin metsälle. Muutenkin on oiva idea pitää nyrkkisääntönä kaksi pokaa per joukkue, sillä eihän kukaan halua hokihutsun mainetta. Miehetkin nimittäin juoruilevat. Pitkillä pelireissuilla on aikaa jutella petikumppaneista. Kun lähdet vierasmatkalle, on luonnollisesti ensin tehtävä pohjatyö sielläkin ja selvitettävä, missä kuppiloissa pelaajat käyvät. Näin et tuhlaa aikaasi juoksemalla kapakasta toiseen. Plussaa on, mikäli saat oppaaksi jonkun paikallisen, joka tuntee täkäläisten yöelämäkäyttäytymisen.

RISTEILYT

Useilla liigaseuroilla on faniristeilyitä, jonne voi kuka tahansa soluttautua. Nämä ovat hyviä tilaisuuksia, sillä suljetussa tilassa pelaajat eivät pääse luistelemaan karkuun. Siellä on usein hyvin vähän muuta potentiaalista naistarjontaa eli kilpailua. Tässä on kuitenkin vaarana, että joudut fanien silmätikuksi ja sinua haukutaan keskustelupalstoilla.

SAUNAILLAT

Mikäli satut jo tuntemaan jonkun lätkänpelaajan ja olet hänen kanssaan viestittely-yhteyksissä, on tietenkin luonnollisesti ängettävä mukaan joukkueen saunailtaan. Siellä on harvoin muita immeisiä, joten saat jakamattoman huomion. Näissä tilaisuuksissa saattaa kyllä olla esimerkiksi Johanna Tukiainen strippaamassa, joten ole varuillasi.

CHEERLEADERIKSI

Yksi hyvä tapa tutustua jääkiekkoilijoihin on ryhtyä joukkueen cheerleaderiksi. Heille harvoin maksetaan palkkaa, mutta tanssahteleminen peleissä tuo sinulle sen edun, että pelaajat tunnistavat sinut baarissa ja voit jättää ”tiskillä norkoilu” –kohdan väliin ja mennä tuttavallisesti suoraan asiaan. Lisäksi pääset usein automaattisesti mukaan faniristeilyille, eikä läsnäoloasi siellä kyseenalaisteta.

MM-KISAT JA MESTARUUS

Kotikisoihin kannattaa panostaa, sillä kaupunki on täynnä muiden maiden jääkiekkoilijoita. Heidän liikkeitään yöelämässä on toki vaikeampaa ennustaa, mutta nykyään voi käyttää hyväksi esimerkiksi erilaisia pikaviestisovelluksia tai Tinderiä.

Mikäli käy niin, että Leijonat voittavat maailmanmestaruuden tai oma joukkueesi nostelee Kanada-maljaa, on se jo kinkkisempi tilanne. Juhlat ovat tuolloin parhaasta päästä, mutta niissä riittää kamalasti muitakin hännystelijöitä. Lisäksi bileet ovat usein hyvin ekslusiiviset. Tämä siis vaatii jo hieman kontakteja. Esimerkiksi kun Suomen Pikkuleijonat juhlivat maailmanmestaruutta, olisi kannattanut suunnata Burger Kingiin.

KESÄAIKA

Kesällä kun jääkiekkoa ei pelata, on mailataitureiden löytäminen haastavampaa. Suosittelen etsimään kuntosaleilta, sillä pelaajien täytyy treenata myös kesäisin. Myös festarit, kuten Ruisrock, ovat klassisia kohtauspaikkoja. Kehottaisin menemään myös konsertteihin. Esimerkiksi AC/DC, Bon Jovi ja Iron Maiden ovat kiekkoilijoiden vakiokamaa.

Lisäksi suosittelen vuosittain järjestettäviä Street Hockeyn SM-kilpailuja. Siellä voi bongata pelaajia hieman kevyemmässä vaatetuksessa kuin perinteisessä lätkämatsissa. Korkean profiilin NHL -kiekkoilijoita tapaa usein myöskin Helsingin yössä kesäisin, mutta heihin ei kannata tuhlata aikaa, sillä he ovat jo vakiintuneet ja naimisissa.

LOISTELIAAKSI LOPUKSI

Lopuksi todettakoon, että näillä vinkeillä tiettävästi harva on onnistunut kesyttämään leijonan. Mikäli mielit lätkävaimoksi, sinun tulee ehdottomasti tähdätä fitness –kilpailijaksi tai missiksi. Se vaatiikin jo hieman enemmän panoksia.

Tai sitten voit vaan käydä ulkona silloin kun huvittaa, viis veisata otteluohjelmista tai maailmanmestaruusbileistä ja toivoa, että löydät itsellesi mukavan, luotettavan miehen, oli hän sitten jääkiekkoilija, putkimies, insinööri tai pankkiiri. Nimittäin olen huomannut, että ihmiset ovat yksilöitä ammatista riippumatta.

PS.Haluan onnitella pikkuleijonia maailmanmestaruudesta ja kiittää huikeasta trilleristä, jonka he eilen(kin) järjestivät. Lisäksi tahdon vilpittömästi toivottaa tsemppiä kaikille pimuille, jotka ovat tälläkin hetkellä metsästämässä kultamunaa.