Äiti, miksi olet surullinen?
Minä haluan asua kodissa, jossa saa näyttää tunteita. Pieniä ja suuria. Eilen tyttäreni kysyi, miksi olen surullinen. Selitin, että olen väsynyt ja että harmittaa, kun en aamulla päässyt sängystä ylös ajoissa ja se kiukutti muita perheenjäseniä.
Minulla on ollut viime aikoina taas univaikeuksia: vaikeuksia nukahtaa, vaikeuksia herätä, vähän syvää unta. Olen monesti nukkunut puoli kahdeksaan asti, joka on minulle nykyään todella myöhäinen ajankohta. On sanomattakin selvää, että sitten en saa aloitettua aamuani rauhassa ja se vaikuttaa koko päivään. Vaikka menen ajoissa nukkumaan, uni tulee usein vasta lähempänä puolta yötä. Univaje vaikuttaa mielialaani ja tehokkuuteeni aina todella voimakkaasti.
Tämä oli vain pieni esimerkki, mutta halusin tuoda sen ilmi. Haluan kertoa ja sanoittaa avoimesti tyttärelleni, jos olen surullinen, vihainen tai iloinen ja miksi näin on. Toivon, että hän oppisi, että tunteita saa näyttää ja niistä voi puhua. Minulla itselläni oli pitkään sellainen ajatusmaailma, että tunteet pitää piilottaa ja olen lukemattomia kertoja itkenyt salassa tai tukahduttanut suuttumuksen hammasta purren. En tee niin enää. Vanhemmuuden myötä olen oppinut, että kaikki tunteet saa tulla ja niistä voi puhua. Ei ole kenenkään etu, että niitä padotaan ja tuijotellaan seinää mykkänä.

terapian tarpeessa
Kun koronakriisi on ohi ja talous vähän vakaampi, aion investoida itseeni ja aloittaa vihdoin terapian, josta olen jo vuosia haaveillut. Olen joskus aiemminkin sivunnut aihetta, mutta minun mielestäni terapiassa käymisen pitäisi olla sellainen täysin normaali asia, kuten hammaslääkärin tarkastus. Täydellisessä yhteiskunnassa se olisi pienestä pitäen pakollista ja alaikäisille ilmaista. Kaikkien pitäisi käydä edes joskus tarkistuttamansa mielensä. Kokemukseni mukaan ihan kaikilla ihmisillä on painolastia, siltä ei voi oikein välttyäkään. Toisilla sitä on enemmän ja toisilla vähemmän, mutta jokaisella sitä varmasti on. Mitä vanhemmaksi tulen ja mitä parempi itsetuntemus minulla on, sitä enemmän tunnistan näitä kipupisteitä. Olen myös sitä mieltä, että pari- ja seksuaaliterapia voisi olla paikallaan toisinaan. Kenties vuotuisella tarkastuksella vältettäisiin muutama avioerokin.
Oletko sinä käynyt terapiassa tai haluaisitko mennä? Keskustele kommenteissa!
Lue myös: Äiti, pidäthän myös itsestäsi huolta
Etäpäivä Lontoosta käsin
Viime viikolla vietin etäpäivän Lontoossa tehden töitä ystäväni kanssa. Olimme siis reissussa torstaista sunnuntaihin ja kummallakin oli perjantaina työpäivä. Siitä kehkeytyi oikeastaan sangen tehokas setti. Aikaeron vuoksi aloitimme aikaisin ja saimme myös laitettua kohtalaisen hyvissä ajoin läppärit kiinni ja pääsimme nauttimaan aurinkoisesta säästä ennen illan rientoja.
On aivan mahtava juttu, että nykypäivänä teknologia sekä yhä useammat työnantajat mahdollistavat työskentelyn mistä tahansa käsin. Me olemme tämän ystäväni kanssa täysin erilaisissa hommissa: hän henkilöstöhallinnon parissa ja minä viestinnän. Tietenkin salassapitovelvollisuudet estivät meitä jutustelemasta työasioista, mutta se ei haitannut kuitenkaan työskentelyä saman katon alla.

Yleensä olen tottunut viettämään etätyöpäivää kotoa käsin kaikessa hiljaisuudessa ja ylhäisessä yksinäisyydessäkin ja toki sitäkin tarvitsen ja kaipaan silloin tällöin, mutta etätyö ystävän kanssa muun muassa mahdollistaa helpot lounastreffit. Voisin useamminkin viettää etäpäivää ystävien seurassa. Suunnitteilla onkin jo ankkuroitua silloin tällöin esimerkiksi johonkin vuokrapöydälle päiväksi tai vaikkapa Oodi -kirjastoon, jossa on erinomaiset työskentelytilat.
Etäpäivä lisää hyvinvointia -vaikka sitten lontoosta tai omasta kotoa käsin
Työterveyslaitos määrittelee etätyön näin:
”Esimerkiksi asiantuntijatyössä on mahdollista tehdä kiinteästä työpaikasta ja työajasta riippumatonta työtä. Tällöin puhutaan joustavasta työstä, joka sisältää kolme elementtiä: ajallisen jouston, jouston työn tekemisen paikassa sekä tekniset välineet, joilla työ toteutetaan ja joiden avulla ollaan yhteydessä muihin.”


Etätyön vaikutuksesta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on useita tutkimuksia. Se on myös nykyään todella suuri rekrytointivaltti. Silti on edelleen olemassa monia yrityksiä, joissa joustaviin työskentelymahdollisuuksiin suhtaudutaan nihkeästi. Tämä on sääli etenkin kun viime vuosina on käyty niin paljon julkista keskustelua erityisesti pienten lasten vanhempien tukemisesta ja erilaisten perhetilanteiden huomioimisesta työelämässä joustavammin sekä ylipäätään työelämän pirstaloitumisesta.
Asiantuntijatyössä itsensä johtamisen ja itsetuntemuksen taidot korostuvat. Tämä on ehdottomasti etu, koska se myös haastaa työntekijöitä hallitsemaan aikaansa paremmin, jolloin tuottavuus paranee. Ja onhan se nyt mahtavaa, että voi tällä tavalla etätyöskentelemällä yhdistää työn ja huvin reissatessa, jolloin saa olla pidemmän ajan kohteessa.
Lue myös: Miksi etätyö lisää hyvinvointia?


1