Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

David Lagercrantz: Se, mikä ei tapa

Aloitin #hyllynlämmittäjä -haasteen ruotsalaisen kirjailijan, David Lagercrantzin, teoksella ”Se, mikä ei tapa”. Kirja on jatkoa edesmenneen Stieg Larssonin Millennium -menestystrilogialle, johon kuuluvat ”Miehet, jotka vihaavat naisia (2006), ”Tyttö, joka leikki tulella” (2007), sekä ”Pilvilinna, joka romahti”(2008).

Opuksen takakansi kertoo seuraavaa:

Mikael Blomkvistin ja Lisbeth Salanderin tiet kohtaavat vuosien jälkeen. Millennium -lehdellä on uusi omistaja. Pahat kielet väittävät, että Mikael Blomkvistin ote on lipeämässä ja että hän harkitsee uranvaihtoa. Eräänä myöhäisiltana Blomkvist saa puhelun Frans Balderilta, mieheltä, joka kuuluu kovimpiin nimiin tekoälytutkimuksen maailmassa. Balder väittää tietävänsä jotain tulenarkaa Yhdysvaltain tiedustelutoiminnasta. Lisäksi hän kertoo olleensa yhteydessä nuoreen hakkerinaiseen, joka muistuttaa kovasti erästä Mikael Blomkvistin hyvin tuntemaa henkilöä.”

Mielestäni kirja ei yllä Larssonin teosten tasolle, vaikka ihan kelpo viihdettä onkin. Teos on itsenäinen, joten juonenkäänteissä pysyy mukana vaikkei olisikaan lukenut Millennium -sarjaa. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että tässä ratsastetaan eittämättä edeltäjiensä maineella. Lagercrantz on uskollinen hahmojen ominaispiirteille ja juonellisesti kirja on kohtalaisen hyvin rakennettu. Minua häiritsivät kuitenkin satunnaiset kirjoitusvirheet, jotka menevät kyllä kääntäjän piikkiin.

Ensimmäiset sata sivua olivat tahmeaa luettavaa ja tuntui, ettei juoni oikein lähde käyntiin. Kirja kuitenkin parani loppua kohden ja piti otteessaan.

Kouluarvosanaksi annan 8-.

#hyllynlämmittäjä

Bongasin Me Naiset -lehden Sivumennen -kirjablogista hauskan ja itselleni sopivan haasteen, jota päätin lähteä toteuttamaan.

Ajatuksena on lukea vuoden aikana 12 kirjaa, jotka ovat jostain syystä jääneet hyllynpohjalle ja raportoida haasteen etenemisestä sosiaalisessa mediassa #hyllynlämmittäjä.

”Koska kirjat ansaitsevat tulla luetuksi, koska kirjoja hamstraavan ei pitäisi koskaan tuntea syyllisyyttä ja koska lukeminen kannattaa aina: tule mukaan Hyllynlämmittäjä-haasteeseen!”

 

Tarkoituksena itselläni on kertoa luku-urakan edistymisestä myös tänne blogiin kirja-arvosteluiden muodossa. Pidemmittä puheitta tässä minun poimintani:

  • Anna Leena Härkönen: Avoimien ovien päivä
  • Khaled Hosseini: Leijapoika
  • Donald McCaig: Rhett
  • Emily Bronte: Humiseva harju
  • Juhana Torkki: Tarinan valta
  • Miika Nousiainen: Juurihoito
  • Sofi Oksanen: Norma
  • Pia Lindroos&Päivi Lipponen: Naisen 9 työelämää
  • David Lagercrantz: Se mikä ei tapa

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    #hyllynlämmittäjä

Koska löysin kirjahyllystämme vain yhdeksän kirjaa, joita en ole lukenut, otan vapauden lisätä listaukseen kolme uutuusteosta, jotka haluan hamstrata mukaan. (Linkit ja lainaukset suomalainen.com)

  • Kukkaron kuningatar -kahdeksan askelta taloudelliseen hyvinvointiin ”Tämä kirja on kaikille, jotka pelkäävät kurkistaa pankkitilinsä saldoa, lohdutusshoppailevat luottokortilla, potevat syyllisyyttä taloutensa leväperäisestä hoidosta ja odottavat palkkapäivää kuin kuuta nousevaa.” Koska on tullut aika oppia säästäväisemmäksi.
  • Läpi helvetin -Marko Jantusen tarina”Läpi helvetin on trillerimäinen tositarina Marko Jantusen vaiheikkaasta peliurasta, päihteiden sävyttämästä yksityiselämästä ja viimeisestä toivosta.” Koska veljeni lupasi lainata tämän minulle.
  • Vaikka vuoret järkkyisivät: ”Sanoja rakastavan Elsan mieli kaipaa riuhtaisua jonnekin ylemmäs. Hän löytää etsimänsä seurakunnasta, missä puhutaan kauniilla, tuntemattomilla kielillä.” Koska aihepiiri kiinnostaa.

Täten haastan kaikki muutkin mukaan. Tunnetusti lukeminen on paitsi hauskaa, myös kehittävämpää ajanvietettä kuin Instagramin päämäärätön selailu tai maaninen Netflixin tuijottaminen.