Kolmantena #hyllynlämmittäjä -haasteen kirjana minulla oli Jenni Selosmaan teos ”Kukkaron kuningatar -kahdeksan askelta taloudelliseen hyvinvointiin”. Kirjan takakansi kertoo:

Tämä kirja on kaikille, jotka pelkäävät kurkistaa pankkitilinsä saldoa, lohtushoppailevat luottokortilla ja odottavat palkkapäivää kuin kuuta nousevaa. Kukkaron kuningatar näyttää tien säätämisestä säästämiseen ja auttaa löytämään taloudellisen mielenrauhan. Kukkaron kuningatar esittelee talouden treeniohjelman, jonka avulla raha-asiat pannaan järjestykseen. Treeni etenee alkulämmittelystä loppuverryttelyyn. ja sen aikana kartoitetaan rahapersoonallisuutta, tehdään tilit selviksi rahahistorian kanssa, lasketaan todellinen tuntipalkka, pohditaan miten käyttää rahaa arvojensa mukaisesti ja luodaan toimintasuunnitelma taloudellisen hyvinvoinnin tueksi. Kukkaron kuningatar on selkeä ja innostava opas talouden hallintaan. Testit ja tehtävät ohjaavat pohtimaan kuluttamista ja rahankäyttöä. Teos herättää arvostamaan kovalla työllä ansaittua rahaa ja käyttämään sen fiksusti.”

Kuten mainittua, kirjassa on kahdeksan askelta. Ne ohjaavat paitsi rahan käytön hallintaan, myös itsetuntemukseen ja haastavat tarkastelemaan niin omaa työelämää kuin arvopohjaakin.

Suosittelen kirjan lukemista lomalla. Nimittäin teoksessa on kauheasti tehtäviä, kuten esimerkiksi koko omaisuuden täydellinen inventaario, ostoskirjanpidon pitäminen ja kaiken elämän aikana lompakossa käyneen rahavirran selvittäminen. Kirjan avulla sinäkin voit testata, oletko imagokuluttaja, tarjoushaukka, keräilijä, pakkoshoppaaja, läheisriippuvainen kuluttaja, buliminen tuhlaaja vai vähän kaikkea edellä mainittua.

Tämän opuksen ansiosta siivosin taas kaapit uusin silmin ja laitoin valtavasti roinaa kiertoon. Luovuin esimerkiksi kaikista niin kutsutuista tavoitevaatteistani. (Myönnetään, en tule enää koskaan mahtumaan siihen koon 34 supertiukkaan makkarankuoreen.)

Teos herätti ennen kaikkea tajuamaan, että jos olisin edes kymmenen prosenttia ansioistani laittanut sukanvarteen viimeisen kymmenen vuoden ajalta, minulla olisi jo 30 000€ säästössä. Missä ne kaikki rahat ovat nyt? Minulla ei ole mitään omaisuutta, jos ei lasketa muutamia Ikeasta ostettuja huonekaluja, astioita ja jotain halpoja ryysyjä.

Pistin myös merkille, että pelkästään ostosten kirjaaminen ylös vähentää kulutusta ja tulee tehtyä järkevämpiä hankintoja. Olen pitänyt vastaavanlaista kirjanpitoa ennenkin, mutta nyt tarkastelin tuloksia aiempaa kriittisemmin, ”kukkaron kuningatar” -lasien läpi. Aion ehdottomasti jatkaa tätä harrastusta myös vastaisuudessa. Tulin tietoisemmaksi siitä, mihin rahaa kuluu, missä voisin vielä säästää ja mistä asioista en halua luopua. Esimerkiksi sisustukseen ja kodin viihtyisyyteen liittyvät hankinnat ovat sellaisia, jotka tuottavat minulle arvoaan enemmän iloa.

Kirja sai minut myös muun muassa peruuttamaan aikakausilehtien, Spotify Premiumin ja suoratoistopalveluiden tilauksia ja jättämään heräteostokset tekemättä. Teoksessa kun neuvotaan nukkumaan yön yli ennen jokaista yli kymmenen euron arvoista ostosta ja pitämään listaa hankinnoista, joita oikeasti tarvitsee.

Nähtäväksi jää, saanko näillä vinkeillä nyt säästettyä hurjia summia. Sitä odotellessa sain ainakin uuden harrastuksen: menojen kyttäämisen ja kategorioinnin.

Kouluarvosanaksi teokselle annan 9+

Toisena  #hyllynlämmittäjä -haasteen kirjoista nappasin veljeltäni lainaan Marko Lempisen teoksen, joka kertoo lahtelaisesta kiekkoikonista, Marko Jantusesta. Kirjassa käsitellään tämän uran vaiheita sekä sitä, kuinka lopulta päihderiippuvuus vei mailataiturin mukanaan.

Kaikki viime vuosikymmenillä jääkiekkoa seuranneet tietävät virtuoosimaisen luistelijan ja otteluiden ratkaisijan, Jantusen. Hän on yksi aikansa merkittävimpiä siitäkin huolimatta, ettei loistanut koskaan maajoukkueessa samoissa svääreissä kuin Turun Palloseuran aikaiset ketjukaverinsa Jere Lehtinen ja Saku Koivu. Muistan itsekin ”Jarnan” Jokeri -vuodet 2000 -luvun alkupuolella erinomaisesti hänen tehtaillessaan tehopisteitä yhdessä Glen Metropolitin ja Tomek Valtosen kanssa.

”Läpi helvetin” kertoo siis nimensä mukaisesti Marko Jantusen elämänkerran. Takakansi paljastaa seuraavaa:

”Sinut on hommattu tänne tekemään tulosta, sinä olet tärkein pelaaja. Tapahtui illalla mitä hyvänsä, me emme luovu sinusta mistään hinnasta.”

Marko Jantusen poikkeukselliset luistelutaidot huomattiin varhain. Hyväsydäminen ja vilkas lahtelaispoika luisteli Suomen kiekkotähdeksi ja eteenpäin maailmalle NHL:ään saakka. Mukana seurasivat alkoholi, juhliminen ja lopulta myös huumeet. Menestys kaukalossa koitui lopulta Jantusen kohtaloksi, kun seurat eivät pystyneet luopumaan arvokkaasta, päihderiippuvaisesta pelaajastaan.

Läpi helvetin on trillerimäinen tositarina Marko Jantusen vaiheikkaasta peliurasta, päihteiden sävyttämästä yksityiselämästä ja viimeisestä toivosta.

Mielestäni on hienoa, että tämä tarina on laitettu kansien väliin. Hienointa on tietenkin se, että Jarna hakeutui hoitoon viime hetkellä ollessaan jo kuilun reunalla. On kuitenkin myös merkittävää, että teoksen myötä tuodaan esiin suomalaisen jääkiekkoilunkin pimeää puolta ja päihteidenkäyttöä huippu-urheilussa. Kirja toi mieleeni paljon muistoja niin jääkiekkofanina kuin lätkäjoukkueiden bileissä pyörineenäkin.

On yleisesti tunnustettava tosiasia, että kendoporukoissa osataan juhlia. Kaikki eivät tietenkään ole kuten Jantunen ja ilmesty treeneihin humalassa tai peleihin krapulassa, mutta en ole tavannut kiekkoilijaa, joka sylkisi kuppiin silloin kun viihteelle lähdetään. On myönnettävä, että lätkänpelaajat ovat helvetin hauskaa bailuseuraa. Saatetaan lähteä spontaanisti taksilla Helsingistä Tampereelle, välillä käydään ensiavussa paikkaamassa kolahtanutta päänuppia ja lopulta päädytään isolla metelillä hotellin uima-allasosastolle jatkoille.

Olen nähnyt jonkin verran lääkkeiden, pääsääntöisesti unilääkkeiden, väärinkäyttöä niissä piireissä. Ainakin kymmenisen vuotta sitten se oli yllättävän yleistä. Jantusen tarina todistaa, miten surullisen lyhyt matka lopulta on hotellin sviitissä Dom Perignon -pullo kainalossa heräämisestä huumehelvettiin, perikatoon ja kadulle. Luin teosta kyynel silmässä.

Kirja herättää myös monia kysymyksiä: Kuinka pitkälle Marko olisi urallaan yltänyt, jos ei olisi luovuttanut rapakon takana, lyönyt laimin harjoittelua luottaen pelkkään lahjakkuuteensa tai jos hänet olisi työnantajien toimesta ohjattu aiemmin katkolle?

Kouluarvosanaksi teokselle annan 10- ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka seuraavat jääkiekkoa sekä myös heille, joiden läheinen kamppailee päihderiippuvuuden kanssa.