Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Marko Lempinen: Läpi helvetin -Marko Jantusen tarina

Toisena  #hyllynlämmittäjä -haasteen kirjoista nappasin veljeltäni lainaan Marko Lempisen teoksen, joka kertoo lahtelaisesta kiekkoikonista, Marko Jantusesta. Kirjassa käsitellään tämän uran vaiheita sekä sitä, kuinka lopulta päihderiippuvuus vei mailataiturin mukanaan.

Kaikki viime vuosikymmenillä jääkiekkoa seuranneet tietävät virtuoosimaisen luistelijan ja otteluiden ratkaisijan, Jantusen. Hän on yksi aikansa merkittävimpiä siitäkin huolimatta, ettei loistanut koskaan maajoukkueessa samoissa svääreissä kuin Turun Palloseuran aikaiset ketjukaverinsa Jere Lehtinen ja Saku Koivu. Muistan itsekin ”Jarnan” Jokeri -vuodet 2000 -luvun alkupuolella erinomaisesti hänen tehtaillessaan tehopisteitä yhdessä Glen Metropolitin ja Tomek Valtosen kanssa.

”Läpi helvetin” kertoo siis nimensä mukaisesti Marko Jantusen elämänkerran. Takakansi paljastaa seuraavaa:

”Sinut on hommattu tänne tekemään tulosta, sinä olet tärkein pelaaja. Tapahtui illalla mitä hyvänsä, me emme luovu sinusta mistään hinnasta.”

Marko Jantusen poikkeukselliset luistelutaidot huomattiin varhain. Hyväsydäminen ja vilkas lahtelaispoika luisteli Suomen kiekkotähdeksi ja eteenpäin maailmalle NHL:ään saakka. Mukana seurasivat alkoholi, juhliminen ja lopulta myös huumeet. Menestys kaukalossa koitui lopulta Jantusen kohtaloksi, kun seurat eivät pystyneet luopumaan arvokkaasta, päihderiippuvaisesta pelaajastaan.

Läpi helvetin on trillerimäinen tositarina Marko Jantusen vaiheikkaasta peliurasta, päihteiden sävyttämästä yksityiselämästä ja viimeisestä toivosta.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mielestäni on hienoa, että tämä tarina on laitettu kansien väliin. Hienointa on tietenkin se, että Jarna hakeutui hoitoon viime hetkellä ollessaan jo kuilun reunalla. On kuitenkin myös merkittävää, että teoksen myötä tuodaan esiin suomalaisen jääkiekkoilunkin pimeää puolta ja päihteidenkäyttöä huippu-urheilussa. Kirja toi mieleeni paljon muistoja niin jääkiekkofanina kuin lätkäjoukkueiden bileissä pyörineenäkin.

On yleisesti tunnustettava tosiasia, että kendoporukoissa osataan juhlia. Kaikki eivät tietenkään ole kuten Jantunen ja ilmesty treeneihin humalassa tai peleihin krapulassa, mutta en ole tavannut kiekkoilijaa, joka sylkisi kuppiin silloin kun viihteelle lähdetään. On myönnettävä, että lätkänpelaajat ovat helvetin hauskaa bailuseuraa. Saatetaan lähteä spontaanisti taksilla Helsingistä Tampereelle, välillä käydään ensiavussa paikkaamassa kolahtanutta päänuppia ja lopulta päädytään isolla metelillä hotellin uima-allasosastolle jatkoille.

Olen nähnyt jonkin verran lääkkeiden, pääsääntöisesti unilääkkeiden, väärinkäyttöä niissä piireissä. Ainakin kymmenisen vuotta sitten se oli yllättävän yleistä. Jantusen tarina todistaa, miten surullisen lyhyt matka lopulta on hotellin sviitissä Dom Perignon -pullo kainalossa heräämisestä huumehelvettiin, perikatoon ja kadulle. Luin teosta kyynel silmässä.

Kirja herättää myös monia kysymyksiä: Kuinka pitkälle Marko olisi urallaan yltänyt, jos ei olisi luovuttanut rapakon takana, lyönyt laimin harjoittelua luottaen pelkkään lahjakkuuteensa tai jos hänet olisi työnantajien toimesta ohjattu aiemmin katkolle?

Kouluarvosanaksi teokselle annan 10- ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka seuraavat jääkiekkoa sekä myös heille, joiden läheinen kamppailee päihderiippuvuuden kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *