Hae
Sarkasmia ja shampanjaa

Koronapositiivisuus

Tämän postauksen alkuperäinen otsikko oli ”Ärsytyslista: Korona edition”. Sitten aloin miettimään, että kyllähän kaikki nämä ärsytyksen aiheet tuntee. Vituttaa maskin käyttö, rajoitukset ja säännöt. Ahdistaa epätietoisuus, lomautukset ja lamautukset. Uutisointi vituttaa, sisustus vituttaa, kyttääminen vituttaa ja eniten vituttaa kaikki. Senpä vuoksi ajattelin tapojeni ja luontoni vastaisesti listata muutamia positiivisia asioita, joita tämä hyvin poikkeuksellinen aika on tuonut tullessaan.

Haluan tässä vaiheessa huomauttaa, että tiedostan todella hyvin koronakriisin järkyttävät taloudelliset vaikutukset sekä sen, että eristyksen, rajoitusten ja tilanteen tuoman ahdistuksen aiheuttamia ongelmia tullaan ratkomaan vielä pitkään. Tästä globaalista kriisistä on vaikeaa löytää positiivisia asioita ja sen vuoksi tarkastelenkin niitä todella ruohonjuuritasolla minun, Pakilassa yhdessä aviomiehen ja lapsemme kanssa asuvan, perusterveen, työssäkäyvän, korkeakoulutetun, keskituloisen, kolmekymppisen ambivertin suppeasta etuoikeutetusta näkökulmasta ja siten  omien kokemuksieni kautta.

korona-ajan positiivisia vaikutuksia minun elämässäni

  • Olen oppinut arvostamaan ystävyyttä uudella tavalla. Olen huomannut, keiden kanssa oikeasti haluan viettää aikaa. Olen myös huomannut, että yhteinen kävelylenkki on vallan hyvä aktiviteetti. Ei se vaadi sen kummempaa. Olen myös oppinut pitämään ulkomailla asuviin ystäviin entistä enemmän yhteyttä sähköisesti, kun emme voi säännöllisesti nähdä.
  • Olen oppinut arvostamaan sukulaisten seuraa entistäkin enemmän. Tänä aikana ei ole itsestäänselvyys hurauttaa kerran kuussa junalla mummolaan. Oli ajatuksena mennä nyt lokakuussa, mutta vallitsevan kiihtymisvaiheen myötä lykkäsimme reissua. Tarkoituksena on mennä joulun pyhien jälkeen, koska silloin saa pidettyä vähän karanteenia kotosalla ennen kuin lähdetään reissuun.
  • Olen oppinut arvostamaan myös ravintolaillallisia. Minä en ole koronan myötä löytänyt sisäistä leipuria, mutta olen erittäin kiitollinen kaikista ravintoloista ja etenkin kotiinkuljetuksesta.
  • Olen löytänyt minulle sopivan etätyörytmin. Itselleni tehokkain tapa työskennellä on sellainen, että olen kahdesta kolmeen päivää viikossa etänä. Täysi etäily puuduttaa ja tarvitsen myös toimistolla työskentelyä. Meillä onneksi on mahdollista pitää hyvät turvavälit ja normaalitilanteessakin porukka on paljon etänä.
  • Autoilu on vähentynyt, vaikka en ole kulkenut julkisilla kuin muutaman kerran viimeisen seitsemän kuukauden aikana. Olen myös kävellyt ja pyöräillyt enemmän.
  • Olen huomannut, miten yllättävän vähällä sitä pärjää.
  • Olen oppinut arvostamaan sekä menneitä että tulevia reissuja. Olen todella onnellinen, että ehdittiin käydä kevättalvella Lontoossa ja että pääsin kesällä piipahtamaan Tallinnassa. Peruuntuneet ja hamaan tulevaisuuteen siirretyt reissut harmittaa, mutta hyvää kannattaa odottaa. Kaipaan reissaamista, mutta en kaipaa yökerhoja tai suuria tapahtumia. Tämä on ollut mielenkiintoinen havainto.
  • Olen tuntenut valtavaa kiitollisuutta kohtalaisen vakaasta työpaikasta. Toisaalta olen tuntenut myös suurta ahdistusta kaikkien ravintola- matkailu- ja tapahtuma-aloilla lomautettujen tai irtisanottujen puolesta. Olisin hyvinkin voinut olla osa tätä joukkoa.
  • Käymme nykyään harvemmin kaupassa, koska en pidä maskeista. (Toim.huom. Pidän siis kyllä maskia käydessäni, mutta se ei ole miellyttävää.) Tämä vähentää heräteostosten määrää. En ole myöskään tänä vuonna ostanut juurikaan vaatteita enkä lainkaan meikkejä.

Korona on siis tuonut elämääni paljon epätietoisuutta, muutoksia ja paskaa, mutta ihmisluonto on onneksi sopeutuvainen. Mitä pidemmälle tässä mennään, sitä enemmän tulee ajateltua sitä pilven hopeareunusta.

Lue myös:

Koronanperkele

Ajatuksia ja ahdistusta koronan aikaan

Viikko kipeänä ja koronatesti

Seuraathan minua myös Instagramissa?

 

 

Kuukauden kymmenen:lokakuu

Havahduin siihen, että tässä vuodessahan ollaan jo viimeisellä kvartaalilla. Lokakuu näyttää sangen kiireiseltä, mutta tässä maailmanajassa se on pelkästään positiivinen asia. Mitä enemmän hommia ja puuhaa, sen vähemmän aikaa ajatella koronanperkelettä ja ahdistua kaikesta siihen liittyvästä.

Syyskuussa en oikeastaan ottanut juurikaan kuvia ja sen vuoksi tämän postauksen saldo jää todella laihaksi. Lupaan skarpata tässä kuussa. Ehkä.

Katsaus kuitenkin viime kuun listaan:

  • Kon Mari Työnilon löytämisen taika -kirja jäi kesken. Minulla ei ole aikaa moisiin turhanpäiväisyyksiin. Olen lukenut alkuperäisen KonMarin sekä lukuisia ajanhallintaan ja työelämän tehokkuuteen liittyviä opuksia aiemmin. Valitettavasti ensimmäisen sadan sivun jälkeen koin, ettei tämä kirja tuo minulle mitään uutta. Se voisi olla kuitenkin jollekulle hyvä ensikosketus paremmin organisoituun työelämään.
  • Ranskalaistyylisistä rapujuhlista kesti toipua kaksi viikkoa. Ne olivat silti sen arvoiset.
  • En käynyt kävelyllä jokaisena etäpäivänä, mutta ihan mukavasti kuitenkin. Pieni ulkoilu kieltämättä piristää.

LOKAKUU

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Ei pysty. (Torkutin varmaan tunnin, tuli kiire ja vitutti.)

Tämän kirjan aion lukea: Taidan palata Tulen ja jään laulun pariin.

(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: Aika monta projektia. Pyrin nyt kotona, töissä ja blogihommissa priorisoimaan huolella ja keskittymään vain pakollisiin hommiin. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että joudun sietämään esimerkiksi kotona hieman epäjärjestystä ja blogin postausaktiivisuus saattaa kärsiä.

(Työ)asia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin: Ihan kaikki arjen sujuvuuden kannalta ei-niin-välttämättömät kotityöt, kuten villasukkien parsiminen, vaatekaappien siivous tai jääkaapin peseminen. En kyllä toisaalta tee näitä melkein koskaan muutenkaan.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:

No, asioita tapahtuu ja sitten niihin suhtaudutaan.”

-Ryden mutsi

Ruoka, jota aion kokeilla: Meillä on ystäväni kanssa lauantaina viinitasting ja sushi-ilta, joten ehkäpä tilaan jonkin nigirin, jota en ole aiemmin maistanut.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Osallistun yhteistyön tiimoilta Monna Pursiaisen Energisempi minä-valmennukseen, joka alkoi tänään. Odotan, että saisin valmennuksesta ajatuksia, vertaistukea sekä vinkkejä, jotta jaksaisin kiireisessä arjessa tehdä enemmän hyvinvointia tukevia valintoja.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Kaikki koronaan liittyvät asiat ja rajoitukset tällä hetkellä. Epätietoisuus.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Aion käydä katsomassa Tove-elokuvan, kasvohoidossa ja nauttia ystävien sekä perheen seurasta turvallisesti.

Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: Meillä oli ajatuksena lähteä sukuloimaan isovanhempieni luo jossain välissä, mutta pitää nyt tartuntatilanteen kiihtymisen vuoksi vähän tarkkailla ja pohtia sitä. On paljon muutakin mukavaa tekemistä suunnitelmissa tälle kuulle. Ehkä niistä tarttuu jokin muisto.

Syyskuussa JULKAISIN NELJÄ POSTAUSTA:

Koronanperkele

Minä tahdon olla energisempi ja jaksaa arjessa paremmin

10 kysymystä

Kuukauden kymmenen:syyskuu