Nyt on taas kuukausi menty elämässä eteenpäin. Vielä maaliskuun alussa käppäilin iloisena Lontoossa, kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita. Pian sen jälkeen tämä historiallinen kriisi muutti elämän.  Huhtikuu näyttää vähän synkältä.

Viime kuun listaan hieman kuitenkin palatakseni:

• En tehnyt blogipostausta lentoemännän koulutuksesta. Se ei ole tuntunut tässä tilanteessa relevantilta.
• Hääkolttu ei ole käynyt pesulassa, eikä nyt kiinnosta sen kohtalo lainkaan.

MAALISKUU

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Onko tämä lumipeite takapihalla joku huono aprillipila?

Tämän kirjan aion lukea: Satu Rämö ja Hanne Valtari, Unelmaduunarin tilipäivä. Tilasin sen eilen ja se on matkalla minulle.

Lue myös: Unelmahommissa

(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: Lomautushan se uhkaa minuakin.

(Työ)asia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin: Kaikesta tästä ihanasta kotoilusta huolimatta tuskin saan siivottua autotallia tai kaappeja. Tosin autotallissa on kaksi laatikollista ylijääneitä hääviinejä, että ne saattavat toimia oivana motivaattorina.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:

”– Äiti, sanoi Muumipeikko, – keksi meille jotakin tekemistä! Me vain riitelemme, ja on niin kuuma!
– Niin, rakas lapsi, sanoi Muumimamma. – Minä olen huomannut sen ja tuntuisi hyvältä, jos olisitte jonkin aikaa poissa näkyvistä.”

Tove Jansson, Taikurin hattu

Ruoka, jota aion kokeilla: Aion tilata jostain ravintolasta pääsiäismenun kotiin kannettuna.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Portugalin matka.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Toistaalta pitäisi tuhlata nyt hirveästi ja ostella kaikkea varastoon lahjakorteista kosmetiikkaan, jotta tuetaan pieniä toimijoita ja näin olen tehnytkin. Toisaalta taas pitäisi kyllä laittaa sukanvarteen, koska lomautus ja lamautus ovat aivan tuossa nurkan takana.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Se, että en söisi karkkia tai jäätelöä ihan joka päivä, kuten viimeiset kaksi viikkoa olen tehnyt.

Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: No, ainakin perheaikaa on nyt riittämiin.

Jos on vielä joku, joka ei ole tähän mennessä ymmärtänyt omaa parastaan, vaan hengailee kylillä, voi hän minun puolestani mennä vapaasti kompostiin makaamaan. Tai tehdä itselleen sellaisen hoitotestamentin, joka kieltää tehohoidon koronan iskiessä.

Kyllä minä tiedän, että neljän seinän sisällä hajoaa pää. Minullakin hajoaa. Tämä kulkutauti ei kuitenkaan ole mikään pikku flunssa. Se on riskiryhmiin kuuluville hengenvaarallinen ja voi olla sitä myös kenelle tahansa muullekin.

älä ole itsekäs ja tyhmä

Kun annetaan matkustusrajoituksia, ei se ole oikea aika lähteä mökille tai laskettelukeskukseen. Bileet voi järjestää myöhemminkin, vaikka ne olisivat miten tärkeät ja kauan suunnitellut. Älä mene myöskään käymään karanteenissa olevien ikäihmisten luona tai lähde heidän kanssaan edes kävelylle. Älä anna lastesi leikkiä naapurin muksujen kanssa tai änkeä ruuhkaisaan leikkipuistoon, supermarketiin tai mihinkään muuallekaan, jossa on muita ihmisiä jonoksi asti. Kukaan ei kuole siihen, jos ei pääse kuntosalille, mutta joku voi kuolla siihen, jos sinä menet viemään sinne koronasi. Tauti tarttuu oireettomanakin.

Minäkin kävin vielä muutamia viikkoja sitten ystävieni kanssa viinillä. Silloin sitä ei oltu vielä kielletty, mutta silti se hävettää nyt. Olin tyhmä ja ajattelematon. En ole enää.

Korona ei ole vitsi, vaikka tilanteen käsittelyssä musta huumori voi auttaa. Kuitenkin rajoituksia on noudatettava, vaikka se onkin hanurista. Kyllä minunkin suunnitelmani ja reissuni ovat peruuntuneet. Kyllä minuakin vituttaa olla vankina Pakilassa perheen kanssa kellon ja vuorokauden ympäri. Silti ei nyt auta kuin sopeutua uuteen väliaikaiseen arkeen.

Etätyöskentely ei tällä hetkellä näytä näin hilpeältä, mutta se on silti tehtävä.

Toivoisin, että mahdollisimman moni sisäistäisi nämä asiat ja jakaisi näitä tärkeitä pointteja omissa kanavissaan. Olit sitten vaikuttaja tai et:

• Pysy nyt jumalauta kotona, että et tartuta itseäsi tai muita!
• Nuorten, lasten tai aikuistenkaan ei saatana pidä hengailla nyt missään muualla kuin korkeintaan virtuaaliympäristössä. Ei edes alle kymmenen hengen porukalla.
• Vie lapsi päiväkotiin vain jos se on täysin ehdottoman välttämätöntä. Kaikki toki arvioivat itse, mikä on välttämätöntä, mutta jos on edes pienenpieni mahdollisuus pitää muksu kotona, tee se. Onhan se helvetin perseestä yrittää tehdä töitä samalla kun aktiivinen kolmevuotias kiukuttelee jaloissa. Siihen menee kaikki aika ja energia, mutta tämä on väliaikainen tilanne ja kaikki olemme samassa veneessä. Laske rimaa tai heitä koko rima helvettiin nyt.

älä kiristä kukkaron nyörejä ennen kuin on aivan pakko

Jotta talouden pyörät pyörisivät, älä lopeta kulutusta. Minä esimerkiksi juuri tilasin hirveän kasan postikortteja https://vittumitapaskaa.fi/ -verkkokaupasta ja aion lähettää niitä ystävilleni piristykseksi. Jos sinulla vielä on työpaikka ja/tai rahaa, tilillä voit tukea paikallisia toimijoita. Minä esimerkiksi teen seuraavaa niin kauan kunnes on matti kukkarossa ja varmaan vähän sen jälkeenkin:

• Suosittelen Instagramissa tuotteita ja palveluita, joita käytän muutenkin. Jaan, tykkään ja tallennan postauksia. Hankin lahjakortteja itselleni ja muille. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi Relove, Charmonie Spa, Alejandra Beauty Salon ja Teerenpeli.
• Tilaan verkkokaupoista kotimaisia tuotteita.
• Tilaamme/haemme ruokaa yrittäjävetoisesta lähiravintolasta. Vaihtoehdot Pakilassa ovat: HOFS ja Pakilan Pizza.

Artikkelikuva: Eino Nurmisto

PS: Anteeksi lukuisa voimasanojen käyttö.