Kerroin tänään Instagramissa olevani viikon lomalla ja listasin, mitä kaikkea tehtävää tähän rentouttavaan viikkooni kuuluu. Sain jonkin verran ihmetteleviä kommentteja mainitessani, että lapsi on ihan normaalisti päiväkodissa.

Tottakai lapsikin tarvitsee lomaa. Hän oli kesällä kuukauden lomalla, mutta aivan varmasti hänellä on mukavampaa tällä viikolla päiväkodissa ystävien kanssa kuin minun seurassani kaappeja siivotessa ja läppäriä näpytellessä. Vaikka tämä viikko on siis virallisesti lomaa, se on tiukasti aikataulutettu kaikkien niiden asioiden hoitoon, joita en oikein normaalissa arjessa muuten ehdi tehdä tai jotka menevät aina iltapuhteeksi.

Sille ei pitäisi olla minkäänlaista tarvetta, mutta selitettäköön nyt, mitä kaikkea minulla on tässä lomaviikon agendalla:

• Olen tietoisesti niputtanut tälle viikolle valtavan määrän blogi- ja Instagramyhteistöiden kirjoittamista, raportointia, suunnittelua sekä niihin liittyvää laskutusta ja kirjanpitoa. Kun saan nämä tehtyä tässä viikon aikana, se vapauttaa aikaa arjessa perheelle iltaisin sekä viikonloppuisin.
• Olen myös listannut viikolle mukavan määrän kotitöitä, joita en muutoin koskaan jaksa tai saa aikaiseksi tehdä. Näitä ovat muun muassa:
  • Kaappien siivoaminen.
  • Kirppiskamojen läpikäynti, hinnoittelu ja myyntiin vieminen.
  • Autotallin siivous.
  • Papereiden läpikäynti, arkistointi ja lajittelu.
  • Uuden kirjastokortin hakeminen.
  • Vaatteiden vieminen ompelijalle korjattavaksi.
  • Villasukkien parsiminen.
• Joka päivälle on myös vähän niitä töitä, joista olen lomalla, koska en yksinkertaisesti jaksanut delegoida kun tiesin, että olen joka tapauksessa läppärin ääressä. Rajasin ne kuitenkin tarkasti ja teen vain aivan välttämättömimmät hommat.
• Olen myös tottakai suunnitellut kivaa ja palauttavaa lomatekemistä, kuten että käyn pitkillä kävelyillä, uimassa sekä lounaalla ystävän kanssa. Jos oikein innostun, saatan mennä spontaanisti yksin elokuviin.
• Olen tietenkin luvannut olla koko viikon päiväkotivienti- ja hakuvuorossa sekä hoitaa ruokahuollon ja viikoittaiset pyykki- ja siivouspuuhat, koska puolisoni ei ole lomalla. Normaalisti arjessa jaetaan näitä vastuita enemmän tai vähemmän tasapuolisesti.
• Torstaina menen ottamaan toisen Pfizerin hihaan.
• Perjantain pidän täysin tyhjänä siltä varalta, että koronarokotteesta tulee väsymystä, kuumetta tai muuta oireita. Kuitenkin, jos olen tolpillani, lähdemme perjantaina töiden jälkeen viikonlopuksi sukuloimaan Pohjois-Savoon.

saako äiti olla vauvan kanssa kotona, jos isompi lapsi on päiväkodissa?

Monet vanhempainvapaalla toisen lapsen kanssa olevat tuttavani myös kommentoivat saaneensa kummastelua osakseen ollessaan äitiyslomalla vauvan kanssa isomman lapsen ollessa päiväkodissa. Että siis pitäisi olla sitten kaikkien lasten ehdottomasti kotona, jos vanhempikin on. Ei, ei vittu todellakaan pidä. Jokaisen perheen tilanne on erilainen ja kaikki tekevät varmasti ratkaisunsa siten, mikä on omien voimavarojen kannalta paras ja lasten edun mukaista.

Aina lapsen etu ei ole olla äidin kanssa kotona. Itse ainakin olin sellainen hajamielinen ihmisraunio äitiyslomalla ollessani, että en tasan tarkkaan kykenisi vauvan lisäksi huolehtimaan itsestäni ja aktiivisesta neljävuotiaasta keksien jotain kehittävää tekemistä, leikkejä ja metsäretkiä (kuten varhaiskasvatuksessa). Lisäksi mielestäni myös uusi vauva ansaitsee jakamattoman huomion elämänsä ensimmäisten kuukausien aikana. Edes osan aikaa päivästä. Jos siis saisin nyt toisen lapsen, en usko, että ottaisin esikoista pois päiväkodista, jossa hän niin kovasti viihtyy.

Lue myös: Päiväkodin aloittaminen alle kolmevuotiaana

asiaa perhevapaauudistuksesta

Halusin tässä yhteydessä ihan lyhyesti sivuta myös valmisteilla olevaa perhevapaauudistusta. Teen varmasti jossain kohtaa laajemman postauksen siitä, miksi tämä on maanmainio asia, mutta alla lyhyesti arviolta vuonna 2022 voimaan tulevan perhevapaauudistuksen positiivisia puolia.

Perhevapaauudistus siis tähtää siihen, että molemmat vanhemmat käyttäisivät vanhempainvapaata tasapuolisesti. Tällä hetkellä peräti 90% kaikista perhevapaista käyttää äiti. Tasa-arvoiset perhevapaat tarvitsevat toteutuakseen lakimuutosten lisäksi asennemuutoksen. Tasa-arvoisesta vanhemmuudesta pitää tehdä normi. Perhevapaauudistus tähtää siihen, että perhevapaat ja ylipäätään hoitovastuu jakautuu perheissä tasaisesti molemmille vanhemmille. Se lisää työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä kaventaa sukupuolten välisiä palkkaeroja.

Alla kaavailtu perhevapaauudistus pähkinänkuoressa (Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö)

Vanhempainpäivärahajärjestelmä uudistettaisiin kokonaisuudessaan: päivärahapäivien kokonaismäärä lisääntyisi ja päiviä kiintiöitäisiin nykyistä enemmän molemmille vanhemmille. Työsopimuslain vanhempainvapaisiin tehdään vanhempainpäivärahajärjestelmästä aiheutuvia muutoksia. Myös varhaiskasvatuslakiin ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakiin tulee uudistusta tukevia muutoksia.

Kumpikin vanhempi saisi 160 päivärahapäivän kiintiön. Päivärahapäiviä on viikossa kuusi, joten yhteensä malli toisi siis lasta kohden vanhempainrahapäiviä 12,8 kuukautta. Tästä 0-63 päivärahapäivää olisi mahdollista luovuttaa esimerkiksi toiselle vanhemmalle. Lisäksi loppuraskauden suojaamiseksi luotaisiin 40 päivärahapäivän mittainen raskausraha eli kaikkineen päivärahapäiviä olisi yli 14 kuukautta. Yhden vanhemman perheissä vanhempi saisi molemmat kiintiöt ja voisi luovuttaa omasta 320 vanhempainrahapäivän kiintiöstään yhteensä 126 vanhempainrahapäivää (2 x 63pv) esimerkiksi puolisolleen. Kaksosten, kolmosten ja muiden monikoiden perheissä päivärahakiintiö pidentyisi toista lasta ja jokaista sitä seuraavaa lasta kohden 84 päivärahapäivällä.”

Käytännössä perhevapaauudistus mahdollistaisi aiempaa joustavamman työhönpaluun ja sen, että jos molemmat vanhemmat käyttävät kiintiönsä, lapsi saa olla pidempään kotona kuin nykymallissa. Tämä on ehdottomasti lapsen etu.

Perhevapaauudistusta on parjattu sanomalla, että ”kaikilla pitäisi olla vapaus valita”. Kaikilla on vapaus valita. Mutta fakta on se, että jos isien vanhempainvapaiden käyttämiselle ei anneta minkäänlaista porkkanaa, isät eivät käytä vanhempainvapaita. Malli kannustaa siis jakamaan vanhemmuutta tasapuolisesti. Näen tämän sekä lapsen että työelämän näkökulmasta pelkästään positiivisena asiana.

Lue lisää: https://stm.fi/usein-kysyttyja-kysymyksia-perhevapaauudistuksesta

Nykyisessä työssäni viestintäkonsulttina syksy vaikuttaisi olevan ilahduttavan kiireistä aikaa. Tämä on näin globaalissa poikkeustilassa ja talouskriisissä tietenkin pelkästään positiivinen asia. Kiire saattaa kuitenkin tuoda mukanaan stressiä sekä huolta jaksamisesta. Etenkin, jos palettiin kuuluu muutakin elämää kuin työ.

Halusinkin nyt jakaa muutamia (kantapään kautta) opittuja vinkkejä kiireisiin viikkoihin. Muistuttaisin, että toisinaan kiire voi olla äkillistä, mutta monissa työtehtävissä sitä voi kyllä ennakoida ja suhteuttaa muuta elämää siihen ympärille.  Muistuttaisin myös, että missään työpaikassa ylityön ei pitäisi olla normaalitila. Kiireisistä viikoista on vaikeampaa selvitä, jos valoa ei näy tunnelin päässä.  Tässä asiassa puhun todellisen kokemusasiantuntijan roolissa.

Olen aiemmissa ajanhallintaa käsittelevissä kirjoituksissani kehoittanut muun muassa kalenterin aktiiviseen käyttöön, ennakointiin, suunnitteluun, tehtävälistoihin sekä häiriötekiöiden minimoimiseen.

Suurimmat oivallukseni ajanhallintaan liittyen eivät kuitenkään vähän yllättäen ole kalenterin ja tehtävälistojen hallittu synkronointi tai tehokkuuden optimoiminen, vaikka niin saattaisi luulla. Parhaimmat tulokset olen saanut, kun olen oppinut vähän löysäämään otetta, laskemaan rimaa sekä ennen kaikkea priorisoimaan ja delegoimaan.

TOIMIVA AJANHALLINTA KIIREISINÄ VIIKKOINA

1. Tunne itsesi. Itsetuntemuksen kautta voi optimoida työskentelytapoja ja tunnistaa kipupisteitä. Itse olen huomannut, että noin 10 tuntia on oma maksimimäärä, jonka voin päivässä työskennellä jotakuinkin tehokkaasti. Sen jälkeen ei enää kannata. Minulle sopii myös paremmin se, että herään kukonlaulun aikaan tekemään hommia kuin myöhäisillan tietokonesessiot. Pidänkin nyrkkisääntönä, että noin seitsemän aikaan illalla laitan päivittäin sekä puhelimen että tietokoneen pois. Olen myös löytänyt ambivertille luonteelleni sopivimman etätyörytmin.
2. Laske rimaa siellä missä voit. Olen itse linjannut, että kiireisinä viikkoina vähät välitän epäjärjestyksestä tai pesemättömistä pyykeistä. Kaikki tehtävät eivät myöskään vaadi täydellisyyttä. Usein 75% riittää. Kannattaa opetella tunnistamaan tämmöiset jutut.

   

3. Priorisoi ja delegoi. Myös koti- ja metatyö! Normaalisti meillä kotityöt, ruokahuolto ja päiväkotikuskaukset jakautuu aikalailla tasan. Kuitenkin kiireisinä aikoina olen opetellut sanomaan miehelle, että voisiko hän hoitaa päiväkotihommat ja ruokahuollon. En ole tainnut koko lokakuussa kokata tai käydä kovin montaa kertaa kaupassa. Toisaalta taas vuosi sitten kun viimeistelin opintoja ja työskentelin freelancerina, tein luontevasti lähes kaikki kotityöt, koska minulla oli runsaasti vapaa-aikaa.
4. Yritä olla tinkimättä lounaasta tai nukkumisesta. Aina on aikaa syödä lounasta, vaikka se ei siltä tuntuisi. Itse alan yleensä kiireisinä aikoina tinkimään ensin liikunnasta, sitten ruokailusta ja lopuksi vielä unista. Tämä ei ole kovin hyvä tapa. Olenkin tietoisesti pyrkinyt siitä pois. Pyrin nukkumaan kahdeksan tuntia yössä, syömään säännöllisesti ja pitämään kiinni edes pienestä liikuntamäärästä. Nämä toimenpiteet vaikuttavat merkittävästi siihen, miten stressaavaksi koen kiireen.
5. Avaa sanainen arkkusi. Kannattaa ajoissa pitää meteliä siitä, että nyt on kalenteri täynnä. Minulla on onneksi ihana ja ratkaisukeskeinen esihenkilö, joka löytää apuja ja keinoja ennen kuin itse edes ehdin niitä pyytää tai kaivata. Siitä olen todella kiitollinen. Minulla on nimittäin aiemmin ollut suuria vaikeuksia pyytää jeesiä. Edelleen työstän tätä asiaa. Myös kotona kannattaa kertoa etukäteen, että nyt on kiireisempiä aikoja tiedossa. Minulla on onneksi myöskin ihana ja ratkaisukeskeinen aviomies, joka tukee minua niin työn kuin bloggaamisenkin saralla.

Lisävinkkinä vielä sellainen, jonka toteuttamisessa itse olen vielä kaikkien näiden ajanhallintavuosien jälkeen lapsenkengissä: Jätä kalenteriin aina tilaa ad hokeille.

Mitkä ovat sinun parhaat vinkkisi ajanhallintaan?

Lue myös aiempia vinkkejäni aiheeseen liittyen

Anni Erkko: Uraäidin selviytymisopas

”Opin itsekin kantapään kautta, että pikkulapsiaikana ei kannata yrittää valmistua ennätysajassa koulusta, tehdä paljon ylitöitä tai treenata kovin tavoitteellisesti. Tänä päivänä olen paljon rennompi. Ihan kaikille ihmisille on hyväksi kartoittaa omat arvonsa. Esimerkiksi minulle tärkeää on nukkuminen, itseni kehittäminen, taloudellinen hyvinvointi, perhe ja ystävät. Minulle ei ole tärkeää pyykkilautavatsa tai maailmanympärysmatka, joten niiden havittelua voin jättää vähemmälle.”

Itsetuntemukseen liittyviä kirjoituksia:

Sosiaalinen introvertti

16 persoonallisuutta:JOHTAJA VAI LOGISTIKKO?

PS. Seuraathan minua myös Instagramissa?