Syksyn yhteishaun kunniaksi ajattelin kertoa hieman opiskelujuttuja. Alunperin minun oli tarkoitus vain vertailla päivä- ja monimuotototeutusten erovavaisuuksia, mutta päätin laajentaa vähän tätä näkökulmaa ja avata hieman muitakin kokemuksia opinnoistani.

Varoitus: Teksti sisältää karkeaa yleistystä ja jäämiä huumorista

Opiskelen siis Haaga-Heliassa. Liiketaloutta voi lisäksi opiskella pääkaupunkiseudulla muuallakin. Minun mielestäni kuitenkin Haaga-Helia on paras, koska kaikki muutkin tradenomiystäväni ovat täältä valmistuneet, eikä minulla ole vertailukohtaa.

Valitsin hakiessani monimuotototeutuksen, koska koin olevani liian vanha päiväopiskelijaksi olin silloin päivätöissä. Monimuoto-opiskelijana opiskelen pääsääntöisesti ilta-aikaan ja verkkoympäristössä, mutta esimerkiksi viestinnän suuntautumisopintoja ei tarjota lainkaan iltaisin, joten niiden tiimoilta minut on löytänyt koululta myös päivällä.

Ryhmätöitä on niin päivä- kuin iltakursseillakin paljon, mutta niiden tekotapa näyttäisi olevan hyvin erilainen: päivisin usein kokoonnutaan yhdessä ryhmän kanssa pohtimaan asioita tuntikausiksi. Iltapuolella jaetaan tehtävän osa-alueet ja jokainen hoitaa oman tonttinsa. On sanomattakin selvää, että jälkimmäinen tapa sopii tehokkaalle luonteelleni paremmin.

Havaintojeni mukaan monimuoto-opiskelijat eivät niin kovin aktiivisesti osallistu opiskeluelämän vapaa-ajanviettoon eli haalaribileisiin. Nämä riennot kun ovat usein ilta-aikaan, jolloin iltaopiskelijat opiskelevat. Mutta kyllä me vanhuksetkin osaamme bilettää: toisinaan luemme Helsingin Sanomat vaikkapa päätelaitteelta paperiversion sijaan, koska olemme liian laiskoja laahustamaan postilaatikolle sitä hakemaan.

Miinuspuoli tässä iltaopiskelutouhussa on se, että minulla ei ole yhtään ystäviä koulussa. On toki vanhoja ryhmätyötuttuja, joiden kanssa voin vaihtaa muutaman sanasen, mutta ei ketään sellaisia, jotka olisivat käyneet kanssani joka kurssin samaan tahtiin ja joista olisi muotoutunut minulle läheisiä. Toki se on täysin oma vikani, koska olen itse käynyt kursseja vähän silloin kun se on minulle sattunut sopimaan ja olin juuri puoli vuotta kokonaan poissa. Enkä rehellisesti sanottuna ole edes yrittänyt ystävystyä kenenkään kanssa sen syvällisemmin, koska eihän minulla ole aikaa nykyisillekään kavereilleni läheskään tarpeeksi. Toki onhan tässä vielä vuosi aikaa hankkia opinahjosta uusi bestis.

Minun vinkkini siis sinulle kouluun pyrkijälle on seuraava: jos olet jo ollut jonkin aikaa työelämässä ja haluat vain sen tutkintopaperin, mene monimuotototeutukseen. Jos puolestaan haluat elää opiskelijaelämää kaikkine sosiaalisine aspekteineen, mene päivätoteutukseen. Molemmista uuneista tulee ulos ihan hyviä tradenomeja.

Mihin me liiketaloutta opiskelevat sitten oikein valmistumme? Eräs tradenomiystäväni työskentelee tilintarkastajana, toinen sisäisen laskentatoimen parissa, kolmas rahoitusalalla, neljäs henkilöstöpäällikkönä, viides markkinoinnin ja asiakaspalvelun tiimoilla ja kuudes ei ehkä koskaan valmistu. Kaikilla on ollut eri erikoistumisopinnot. Pointtina siis, että sinä voit itse määritellä aika paljon, millainen oma opiskelupolkusi on ja seurata sitä.

Minun opintoni ovat pakollisten peruskurssien lisäksi pitäneet (ja tulevat vielä pitämään) sisällään mainontaa ja yritysviestintää, journalismia sekä esimerkiksi kursseja, jotka liittyvät henkilöbrändäykseen, sosiaaliseen mediaan ja tapahtumien järjestämiseen. Opinnäytetyönä ajattelin tehdä viestintästrategian eräälle tapahtuma-alan yritykselle, mutta he eivät ole vielä tietoisia siitä.

Periaatteessa kaikilla tradenomiksi valmistuneilla on myös hyvät valmiudet työskennellä yrittäjänä mikäli toisten palkkalistoilla oleminen lakkaa kiinnostamasta. Minunkin haaveeni on jossain vaiheessa elättää itseni täysin freelancerina paitsi lukuisilla viestinnän eri tehtävillä, myös journalistista sisältöä tuottaen eri medioihin. Tällä hetkellä saan näistä projekteista ja tästä blogista vain sivutuloja, mutta jotainhan se sekin sentään on.

Yhteishaku on siis käynnissä 20.9. saakka!

Postauksen kuvitukseksi löysin tällä kertaa täysin opiskeluun liittymättömiä otoksia kesälaitumilta ja yhden koulussa illalla yksin puurtaessa otetun selfien.

Lue myös: Hyvä, paha tradenomi

Kuten varmasti olette panneet merkille, olen henkilönä tyyppiä ”vierivä kivi ei sammaloidu”. Arvostan ahkeria ihmisiä, jotka tekevät töitä unelmiensa toteuttamisen eteen. Mielestäni elämässä pitää olla edes jonkinlaisia tavoitteita ja päämääriä. En tosiaankaan nyt tarkoita sitä, että pitäisi opiskella tutkinnosta toiseen, vaan kehittyä voi läpi elämän eri tavoin esimerkiksi harrastusten kautta. Tärkeintä itsensä kehittämisessä on kunnianhimo ja halu oppia. Minun mielestäni tavoitteet, pienetkin, tekevät elämästä merkityksellisempää.

Itse esimerkiksi kehitän itseäni jatkuvasti lukemalla paljon erilaisia kirjoja.

Täytyy tähän väliin todeta, että en vihaa mitään yhtä paljon kuin käyttämättä jätettyä potentiaalia, vätyksiä ja ihmisiä, jotka elävät muiden piikkiin ihan laiskuuttaan. Myös yleinen tehottomuus ärsyttää. En suinkaan nyt tarkoita, että koko ajan pitäisi olla pää kolmantena jalkana menossa jonnekin. Ehei. Mielestäni on tuiki tärkeää osata pysähtyä, olla läsnä ja nauttia hetkestä. Tehottomuudella tarkoitan sitä, että menee vaikkapa ruokakauppaan haahuilemaan päämäärättömästi ilman minkäänlaista ostoslistaa tai sitä, ettei suunnittele aikataulujaan järkevästi vaan ravaa edestakaisin paikasta toiseen valittaen kiireestä kun pienellä organisoinnilla menot olisi voitu yhdistää ja siten säästää aikaa.

Millaisia tavoitteita minulla sitten on kun niistä niin kovasti kerran meuhkaan? Luonnollisesti suurin päämääräni elämässä on kasvattaa jälkikasvustani fiksu, hyväkäytöksinen ja ennen kaikkea onnellinen yksilö (joka osaa kävellä, puhua, syödä itse sekä käydä potalla). Muut tavoitteeni liittyvät koulutukseen, työhön ja kehon hyvinvointiin. Aion esimerkiksi valmistua ennen kuin täytän kolmekymmentä. Se on oikeastaan puoli vuotta aiemmin kuin suunniteltu valmistumisaikani, mutta uskon vakaasti sen olevan mahdollista. Se vaatii vain huolellista ajanhallintaa ja priorisointia. Työelämän saralla pitkän tähtäimen tavoitteena on jossain kohtaa voida työllistää itseni pelkästään freelancerinä siten, että voisimme viettää osan vuodesta ulkomailla. Sitä ennen haluan tehdä monipuolisesti erilaisia viestinnän työtehtäviä ja projekteja.

Uudelle vuosikymmenelle siirtymisen kriisiini kuuluu myös sellainen tavoite, että aion olla kolmekymppisenä elämäni parhaassa fyysisessä kunnossa. Tähän minua motivoi se, että haluan paitsi näyttää hyvinvoivalta, myös jaksaa paremmin arjessa. Työnsarkaa tällä osa-alueella riittää, sillä palaudun edelleen raskaudesta ihan rauhalliseen tahtiin. Onhan tässä toki vielä aikaa siihen tasalukuunkin melkein puolitoista vuotta.

Luonnon rauhassa on kiva pohtia tulevaisuutta.

Tavoitteiden tulisi aina olla mitattavia ja konkreettisia. Niitä voi ja kannattaakin pilkkoa välitavoitteisiin. Esimerkiksi opiskelun suhteen olen asettanut tavoitteet lukuvuosittain. Mittarina toimii tietenkin opintopisteiden määrä. Työelämämahdollisuuksia puolestaan seurailen jatkuvasti sivusilmällä, vaikka en tällä hetkellä varsinaisesti haekaan duunia. Tietenkin myös tämän blogin kehittymiseen olen asettanut omat tavoitteensa ja seurantansa. Fyysisen kunnon mittareina puolestaan toimii paitsi kohentunut olotila ja peilikuva, myös kehonkoostumusmittaukset sekä kuntotestit.

Tavoitteiden lisäksi ihmisellä on tietenkin hyvä olla suurpiirteisempiä haaveita. Minä unelmoin asioista, joiden toteutuminen ei oikeastaan ole omissa käsissäni: toisesta lapsesta, avioliitosta sekä siitä, että pysyisin terveenä ja saisin viettää mahdollisimman paljon aikaa minulle rakkaiden ihmisten seurassa. Haaveilen myös puutalosta Käpylässä, valkoisista lautalattioista sekä kauniista pihasta, mutta koska en ole varakas viherpeukalo, se jäänee melko kaukaiseksi haaveeksi.

Lue myös:

Unelmista totta

Ämpärilistani vuonna 2017

Tilannekatsaus ämpärilistaani

Ajanhallinnan mestariksi