Poika ja hame on Jani Toivolan kirjoittama lastenkirja. Tutustuin siihen Otavan etäpressissä joskus loppuvuodesta. Siellä itse kirjailija oli kertomassa siitä, mistä ajatus teokseen lähti ja miksi hän halusi kirjoittaa tällä kertaa lapsille. Päätin, että hankin teoksen jälkikasvulleni heti kun se julkaistaan. Tyttäreni pitää kirjasta ja niinpä ostin sen myös muutaman ystäväni lapsille lahjaksi.

Poika ja hame -kirjasta kerrotaan seuraavaa takakannessa:

”Tärkeintä on saada olla oma itsensä.

Äidin vaatekaapista pilkottaa punainen hame, jota Roni ei voi vastustaa. Roni tietää, että maailma on jaettu tyttöjen ja poikien juttuihin, mutta kuka on päättänyt, että niin on?
Hame on kuin suuri iloinen salaisuus Ronin sisällä. Kun se pääsee valloilleen, riemu on suurempi kuin pelko.”

Kirjassa on tärkeä sanoma siitä, miten me kaikki olemme erilaisia ja mikä valtava rikkaus se on. Kirjan kautta voi hyvin avata lapsen kanssa keskustelun esimerkiksi siitä, kuinka tärkeää on antaa jokaisen olla oma itsensä. Kirjassa on kohta, jossa Roni menee kouluun:

”Koulun pihalla on kahdenlaisia rinkejä, tyttöjen ja poikien. Roni kävelee aina poikien rinkiin, vaikka haluaisi oikeasti leikkiä tyttöjen kanssa. Tytöillä on Ronin mielestä paljon hauskempaa. He nauravat ja hyppäävät ruutua. Pojat ovat Ronista liian rajuja. Ronia kiinnostavat usein asiat, joista muut sanovat, että ne on tyttöjen juttuja. Ronin mielestä on ihan hölmöä ajatella, että jotkut asiat ovat poikien ja jotkut tyttöjen. Ei sellaista ole, se on keksittyä. Mummo on sanonut niin. Äiti on eri mieltä eikä tykkää, kun mummo antaa Ronin edelleen leikkiä kotona nukeilla, vaikka Roni on jo iso poika. Äiti pelkää, että Ronia kiusataan siitä. Mummo sanoo, että elämässä ei pitäisi niin paljon pelätä, mitä muut ajattelevat. Jokaisen pitää saada olla juuri sellainen kuin on ja PISTE.”

saako poika pukeutua mekkoon?

Lueskelin taannoin Vauva.fi:stä keskusteluja siitä, saako poika pukea mekon päälle päiväkotiin. Yleinen mielipide, ilmeisesti jopa joidenkin varhaiskasvatuksen parissa työskentelevien mielestä, vaikuttaisi olevan ehdoton ei. (Tai sitten keskustelussa oli mukana vaan uskottavia trolleja.) Monet vanhemmat tuntuivat perustelevan tätä juuri sillä, että lapsi voi sitten saada osakseen kiusaamista. Minä olen sitä mieltä, että pienet lapset eivät lähtökohtaisesti ole kiusaajia. Asenteet esimerkiksi tällaisia asioita kohtaan kumpuavat kotoa. Miksi poika ei voisi laittaa hametta tai mekkoa päälle? Aivan yhtä hyvin tyttö voi pukeutua housuihin. Olen sitä mieltä, että kunhan lapsi pukeutuu sään mukaan, on tärkeää antaa tämän valita itse vaatteensa halutessaan.

Luin myös jokin aika sitten sellaisesta tapauksesta, että lapselle oli päiväkodissa laitettu kynsilakkaa. Kirjoituksessa sanottiin jotenkin niin, että kun kyse on pienestä lapsesta, ja vielä pojasta, ei moinen ole suotavaa. Olen täysin samaa mieltä siinä, että kenenkään lapselle ei saa laittaa kynsilakkaa luvatta. En ole sallinut omalle jälkeläiselleni lakkaa siitä syystä, että se on ympäristömyrkky. Toki on olemassa myös vesipestäviä lasten lakkoja, mutta en itsekään omista kynsilakkaa tai käytä sitä kuin korkeintaan kerran vuodessa innostuessani käymään mani-pedissä. Joka tapauksessa, tässä yhteydessä särähti korvaan se, että ilmeisesti pienen tytön kynsien lakkaaminen olisi ollut ok, mutta kun kyseessä on poikalapsi, se ei ole hyväksyttävää.

Tämänkaltaisten rakenteiden takia lapset päätyvät toistamaan ylisukupolvisia sukupuolistereotypioita ja pilkkaamaan jo päiväkoti-ikäisenä sitä lasta, joka on kyllin rohkea pukeutuakseen juuri sen muotoisiin, kuosisiin tai värisiin vaatteisiin kuin itse haluaa. Siksi jokaisen pitäisi lukea Poika ja hame.

Poika ja hame -kirjan voit ostaa esimerkiksi täältä. (Suomalainen kirjakauppa, 19,95€)

Instagram-tililläni @sarkasmiajashampanjaa on arvonta, jossa voit saada kirjan itsellesi. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö. Olen itse omilla rahoillani ostanut teoksen sekä tyttärelleni, lahjoiksi että arvottavaksi siksi, että tämän kaltaisia kirjoja pitäisi olla maailmassa enemmän.

Lue myös: Saako lapsi valita itse vaatteet?

Missä vaiheessa lapsen tulisi antaa päättää itse, mitä pukee päällensä? Vai tulisiko milloinkaan? Tässä postauksessa kerron oman kokemukseni ja kantani asiaan.

Lastenvaatteet tuntuvat herättävän voimakasta keskustelua ja paljon tunteita. Pienokaisten merkkivaatteet näyttäisivät olevan ihan oma maailmansa. Harrastus, johon en itse ole oikein koskaan päässyt sisälle.

Kun lapseni oli vauva, ostin hänelle pääsääntöisesti neutraalin värisiä vaatteita sillä ajatuksella, että ne voi sitten säästää mahdollisesti tulevaisuutta varten. Oli paljon valkoista, mustaa ja harmaata. Sain myös valtavasti ystäviltä ja sukulaisilta käytettynä vaatteita.

Tytär oli noin puolitoistavuotias kun hän osoitti voimakasta halua ja kiinnostusta vaatevalintoihin. Esimerkiksi farkkuja hän ei ole oikein koskaan suostunut laittamaan jalkaansa. Muistan kun hän oli vähän alle kaksivuotias ja ostin Weecos.comista aivan ihanan Taival Clothingin pinkin onepiecen. Hän ei suostunut kertaakaan laittamaan sitä päällensä, vaikka se oli hänen suosikkivärissään. Silloin päätin, että tästä lähtien teemme hankinnat yhdessä.

Meillä tämä homma toimii niin, että sää ja tilaisuuden luonne asettaa jonkin verran raameja, mutta muuten tytär saa valita haluamansa vaatteet. Ostelemme vaatteita yhdessä kirpputoreilta ja myös verkkokaupoista, kuten jo mainittu Weecos sekä Emmy.fi, Pienelle.fi. Valitsemme vaatteet yhdessä. Ostamme tarpeeseen ja kysyn tyttäreltä aina mielipiteen. Olen sanonut sukulaisille, että jälkeläiselleni ei kannata ostaa vaatteita lahjaksi. Ainoastaan Lontoon kummin ostamat kledjut näyttäisivät järjestäen kelpaavan, joten hänellä on poikkeuslupa tässä asiassa.

Nämä vaatteet on saatu osana yhteistyötä Pienelle.fi -nettikaupasta. Valitsimme ne tyttären kanssa yhdessä.

Haluan vaalia lapseni itseilmaisun taitoja ja mielikuvitusta kaikin tavoin

Minusta on ihanaa, että tyttäreni on innoissaan pukeutumisesta ja hänelle on selvästi kehittynyt jo aivan oma tyyli, johon kuuluu iloiset printtipaidat ja mekot.

Minua vähän surettaa vanhemmat, jotka suorastaan pilkkaavat lapsen tahtoa pukeutua värikkäisiin printteihin tai ihailemiensa hahmojen, kuten Ryhmä Hau:n tai Frozenin, värittämiin vaatteisiin. Olen lukenut kannanottoja aiheesta puolesta ja vastaan. He, jotka valitsevat kouluikäistenkin lastensa vaatteet, puolustelevat tätä sillä, että niin kauan kuin he maksavat, heillä on valta valita. Tämä kuulostaa mielestäni vähän jyrkältä kannalta. ”Olen alusta saakka tehnyt heille selväksi, että varsinkaan mitään sarjakuvasankari-vaatteita en heille osta”, kirjoitti eräs bloggaaja.

Tietenkin, jos minä saisin päättää, lapseni pukeutuisi toki aina vain hillittyihin maanläheisiin sävyihin ja vastuullisesti tuotettuihin kotimaisiin merkkivaatteisiin sekä sellaisiin ulkovaatteisiin, jotka eivät todellakaan sovellu kuraleikkeihin tai pakkassäähän. Luultavasti hän kulkisi kesät talvet nahkatakissa ja minnaparikoissa. (Ei kun hitsi, sehän olenkin minä!)

Valitettavasti kuitenkaan lapseni ei ole minun nukkeni, vaan ihan oikea oma persoonansa, joka haluaa ilmaista itseään vaatteiden kautta. Kunhan ne kuteet ovat ehjät, puhtaat ja sään- ja tilaisuudenmukaiset, minä en puutu siihen. Esimerkiksi päiväkotiin ei lähdetä yöpuvussa, juhlallisiin tilaisuuksiin pitää valita joku vähän siistimpi vaateparsi ja ulos laitetaan talvella haalari, talvisaappaat ja kypärämyssy.

Minä muistan kerran lapsena eräissä häissä kun minut pakotettiin laittamaan ihan kamala mekkoon kuuluva irrallinen kaulus. Olin jo ala-asteikäinen, ehkä kolmannella luokalla. Koko juhlien ajan tunsin häpeää. Itkin. En halua lapselleni tämmöisiä kokemuksia.

Kysyin aiheesta Instagramissa seuraajiltani ja sain jonkin verran kommentteja. Vastauksissa korostui se, että lapsen pitää saada toteuttaa itseään ja se, joka vaatetta käyttää, saa niistä myös päättää. Jos meille joskus siunaantuisi toinen lapsi, hänkin saisi niin halutessaan biologisesta sukupuolesta riippumatta käyttää ihan kaikkia väripaletin sävyjä tai valita mekon, hameen tai housut.

Loppuun vielä kolme vinkkiä kolmevuotiaan vaatekaapista:

1. Mitä enemmän värejä ja kuoseja yhdessä, sen parempi.
2. Saman värin eri sävyjä voi yhdistellä rohkeasti.
3. Paras tyyli syntyy kun valitset legginsit, mekon ja sen päälle pitkähihaisen printtipaidan.

Paikkasin tyttären legginsit niillä materiaaleilla, joita sattui löytymään. Tyttären mielestä ”Wau, ihanat!”