Tunnustan nyt avoimesti, että kadehdin suunnattomasti ihmisiä, jotka pystyvät kaikessa rauhassa pelaamaan pelikonsolia vähät välittämättä tyhjästä jääkaapista, pesemättömistä pyykeistä, likaisista astioista tai petaamattomasta vuoteesta. Kaipa minussa on jotain vikaa kun en voi rentoutua ennen kuin kotityöt on tehty. Olen jutellut tästä asiasta useamman perheellisen ystäväni kanssa, joten kyseessä ei ole ainoastaan minun subjektiivinen näkemykseni.

Otetaan täysin kuvitteellinen esimerkki:

Oletetaan, että lähden lapseni kanssa keskustaan erästä ystävääni tapaamaan ja brunssille. Tällä retkellä viihdyn vaikkapa nelisen tuntia. Ennen lähtöäni siistin olohuoneesta lapsen aamuiset leikit, petaan vuoteet ja laitan pyykit pyörimään. Tarkoituksella jätän aamupalan tiskit pöydälle ja puurokattilan tiskaamatta. Jospa ne tiskautuisivat poissa ollessani, haaveilen.

Laitan hypoteettisesti brunssilta kuvan kotiin. Vastaus: ”Oon kade, mulla on hirveä nälkä.” Kun tulemme tältä kuvitteelliselta retkeltä kotiin, miehellä on edelleen nälkä. Kaupassa hän ei ole käynyt, pyykit ovat koneessa edelleen ja tiskit keittiön pöydällä. Hän pelaa kaikessa rauhassa Playstationia.

Kuitenkin, jos tilanne olisi toisin päin, olisi kotona odottanut ruoka valmiina, pyykit kuivina ja siisti keittiö. Ihan pyytämättä. Jännä juttu.

Kuvitteellinen brunssi ystävän kanssa.

Vaikuttaisi myös olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että jos mies on kahdestaan kotona lapsen kanssa, jää pyykit jälleen pesemättä, kaupassa käymättä, astiat laittamatta koneeseen ja lisäksi ihan jokainen lelu on levällään pitkin asuntoa. Kuitenkin jos tilanne on toisin päin, laitamme tyttären kanssa yhdessä pyykit, keräämme lelut ja kaupassakin pystymme käymään. Ihan pyytämättä. Jännä juttu.

Tämmöinen on lähipiirissäni hämmentävän yleistä. Ehkä vika on meissä naisissa. Kun ei ole erikseen pyytänyt tekemään kotitöitä, eivät ne tule tehdyksi.

Luonnollisesti nyt kun olen viimeisen kolmen kuukauden aikana pääsääntöisesti tehnyt kirjoitustyötä kotoa käsin, olen mukisematta hoitanut kodin päiväsaikaan miehen ollessa töissä. Mielestäni on ihan reilua, että jos mies lähes päivittäin kuskaa tytärtä päiväkotiin, minä teen sitten enemmän siivoushommia. On kuitenkin huomioitava, että kyse ei ainakaan minun kohdallani ole siitä, että jotenkin nauttisin kotitöistä tai ruoanlaitosta. Ei. Minä vihaan tiskaamista, siivoamista, pyykkäämistä ja etenkin kokkaamista. Silti kaupassa pitää käydä, ruoka tehdä ja pyykitkin pestä.

Haluan tässä yhteydessä huomauttaa, että ei mies ole missään nimessä täysi laiskimus! Hän ajaa kesäisin takapihan nurmikkopläntin, vaihtaa lamput ja käy kahdesti vuodessa vaihdattamassa renkaatkin autoon. Ja kyllähän hän tekee sunnuntaisin aamupalaa. Siitä olen ikuisesti kiitollinen.

Kuitenkin toivoisin, että voisi käyttää viikonloppuna puoli tuntia kodin siistimiseen siitä neljästä tunnista, jonka saa olla yksin kotona. Olen piakkoin siirtymässä takaisin tästä rennommasta arjesta normaaliin toimistoelämään. Näin ollen on sanomattakin selvää, että en voi jatkossa tehdä kahdeksasta neljään töitä, hoitaa päälle oman yrityksen sekä blogin asioita ja siivota kotona kolmen ihmisen jälkiä.

Uskallan väittää, että vuositasolla kotitöiden määrä ei jakaudu tasaisesti. Minä teen lähes kaiken arjen sujuvuuden kannalta välttämättömän. Tämän vuoksi olen alkanut kellottaa koti- ja metatöihin kuluvaa aikaa. Sitten kun minulla on tarpeeksi dataa siitä, kuinka kauan minkäkin asian tekemiseen kuluu, aion tehdä niistä Excelin. Siihen jyvtetään ja jaetaan tasaisesti ihan kaikki hommat nurmikonleikkuusta päiväkotiaikojen varaamisen kautta joka aamuiseen vuoteen petaamiseen. Jos tämä ei siipalle passaa, voi hän myös alkaa maksaa minulle palkkaa.

Vuosi vaihtui meidän kotonamme villisti flunssan kourissa ja edelleen ollaan toipilaina. Silti on aika kurkata vielä vuoteen 2019 sen verran, että listaan perinteiseen tapaan luetuimmat aivopieruni.

Vuosi 2019 oli blogilleni tähän mennessä menestyksekkäin ja toivon kasvun jatkuvan. Kirjoitin 56 postausta, joista viisi suosituinta alla.

1. Mikä on parasta lentoemännän työssä vol.2
   ”Verrattuna charter -yhtiöön, parasta tässä reittilentopuuhassa on, että pääsee useimmiten kotiin nukkumaan. Ennen yöpyvät olivat mielestäni parasta ikinä, mutta nyt äitinä arvostan omaa sänkyä ja perheen kanssa vietettyä aikaa enemmän. Tietenkin joskus on mukavaa päästä hotelliin nukkumaan, sehän tuntuu ihan lomalta.
2. Rusinat eivät ole saatanasta seuraava ja muita vinkkejä kakaroiden kanssa matkaamiseen
   ”Jos et ole sosiaalista sorttia vanhempana ja halua keskustella junan leikkipaikalla muiden äityleiden ja iskälöiden kanssa välikausivaatteista tai nukkumisjärjestelyistä, ota isot kuulokkeet mukaan ja ole kuuntelevinasi musiikkia.”
3. Ettei vain olisi kärpäsenkakka? -Yöpyminen Bengtskärin majakassa
   ”Lisäksi taaperolle kävi menomatkalla niin sanottu selkäkakkaepisodi, joten vaihtovaatteet käden ulottuvilla tulivat tarpeeseen ja ainoastaan takin jouduimme pesemään nyrkkipyykillä veneen saniteettitiloissa.”
4. Saako tätä sanoa ääneen?
   ”Jotkut selviävät pelkällä raskauden hehkulla yhdeksän kuukautta ja nauttivat täysin rinnoin vauvakuplasta sekä hyvin sujuvasta imetyksestä. Minä puolestani odotan edelleen sitä raskauden hehkua edellisestä koettelemuksesta enkä vieläkään tiedä, mikä vittu se vauvakupla oikein on.”
5. Ne on toiset mimmit kun entisiä heiloja sietää
   ”Niihin törmää Instagramissa, lehtien urheilusivuilla, kaupassa, baarissa, radiossa, elokuvissa, lentokoneessa ja melkein kirjaimellisesti autoa ajaessakin kun pyöräilevät yhtäkkiä tien yli.”

Näiden lisäksi vanhoista postauksista nousivat edelleen suosittujen joukkoon muun muassa nämä klassikot:

• Synnytyskertomus, jota minun ei pitänyt kertoa
• Myyttejä lentoemännän työstä
• Hokihutsun muistelmat -kuinka iskeä jääkiekkoilija?

Näiden tietojen pohjalta aion jatkossakin kertoa äitiyden iloista ja haasteista, (lento)työstä, reissaamisesta sekä vilkkaasta seuraelämästäni 2010 -luvulla.

Iloista uutta vuotta!