Koska minulla ei ole omaperäisiä ideoita, haluan vastata näihin niin monessa blogissa pyörineisiin kysymyksiin minäkin. Ihan vain siksi, että ketään tuskin kiinnostaa, mitä syön perjantai-iltana tai mikä on suosikkikaupunkini.

Nimeni on… Riina Marianna Keinonen

Jotkut tosin kutsuvat minua… Kepaksi

Olen syntynyt… Suomen Turussa kaksi kuukautta etuajassa joulukuun alussa kahdeksankymmentäluvun loppupuolella.

Pienenä olin varma, että minusta tulee… kirjailija. Jossain vaiheessa tosin halusin myös siivoojaksi. (Toki tällä hetkellä kotimme pölykerroksen perusteella sitä lienee hieman vaikeaa uskoa.)

Kolme parasta piirrettä minussa on… kunnianhimo, järjestelmällisyys ja pitkät sääret.

Lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu… käydä pissalla, ruokkia vauva ja ehkä syödä jääkaapissa olevan makaronilaatikon jämät. Aion myös järjestää ristiäiset, varata ajan kuumakivihierontaan, valkaista hampaat, mennä kehonkoostumusmittaukseen ja matkustaa Lontooseen.

Suosikkikaupunkini on… Kiuruvesi. (Kyllä, se on kaupunki. Googleta vaikka!)

Suosikkibiisi tällä hetkellä… on koko Hectorin tuotanto. Aina.

Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä… Mamma Rosa, parsaviikot ja kunnon pihvi puolikypsänä.

Suosikkijuomani on… kahvi ja shampanja. On sangen ikävää, että joudun nykyään rajoittamaan molempien nauttimista aika tavalla.

Suosikkisarjani on…tällä hetkellä ”Uusi Sherlock”, mutta ”Sinkkuelämää” ansaitsee myös erityismaininnan.

Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä… Miten sattuikaan! Nimittäin kirjoitinkin aiheesta taannoin. Klikinsäästäjille tiedoksi, että kyseessä on Lumenen BRIGHT NOW VITAMIN C HYALURONIC ESSENCE.

Suosikkisovellus puhelimessani on… S-mobiili. On tosi koukuttavaa seurata, kuinka monta euroa on seuraavaan bonustasoon ja kuinka paljon niitä sitten kymmenes päivä tilille kilahtaa.

Mitä pakkaat mukaan matkalle? Passin ja hammasharjan. Muita koottuja pakkausvinkkejäni voit lukea täältä.

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? No mitäpä luulet? Samaa mitä kaikki, eli kaivan nenää.

Viimeisin sisustusostoksesi? Haluaisin vastata, että jokin kamalan kallis ja täysin turha taulu tai vastaava, mutta todellisuudessa vastaus on: Käytännöllinen kirjahylly työhuoneeseen ja siihen sopivia harmaita mappeja tosi tärkeiden papereiden arkistointia varten.

Viimeisin Whatsapp viesti? ”Siin vieres oli joku kiinalaine mut söin tietenki liikaa ku otin jonku menun.”

Paras tapa tuhlata 50 euroa? Ehdottomasti ruoka. Toisaalta lempiarkishampanjani Nicolas Feuillatte eli kavereiden kesken NF maksaa asiakasomistajan ravitsemusliikkeissä vain 39,95€. Koska olen tippikulttuuria harrastava kroisos, voi sen toki pyöristää viiteenkymppiin, eli vastaan tähänkin shampanja.

Bravuurini keittiössä? Olen tosi hyvä ruoanlaittoviinin juomisessa ja valmiiden sapuskojen syömisessä. Sen lisäksi osaan tehdä välttävästi tsatsikia ja mustikkapiirakkaa.

Perjantai-illan herkuttelua varten ostan kaupasta… lanttua, lehtikaalia, selleriä, kookosvettä ja vegaanisia kuivattuja kaninpapanoita. Jos olen oikein villillä tuulella, saattaa matkaan lähteä myös yksi banaani. (Toisin sanoen ostan nachoja, meatlover -pakastepitsaa, Jaffaa, kermajäätelöä, irtokarkkeja, rasvaisia juustoja ja kanansiipiä.)

PS. Tämä kirjoitus ei ole S-ryhmän maksettu mainos, vaikka se tässä useammassakin kohdassa mainitaan. Säälittävä totuus vain on, että olen pahasti koukussa keskittämiseen.

En ole koskaan kokenut olevani niin sanottu aamuihminen. Luulen sen johtuvan pyhästä vihastani herätyskelloa kohtaan. Tämä taas lienee seurausta siitä, etten koskaan mene ajoissa nukkumaan. En siis saa tarpeeksi unta ja siksi sängystä itseni ylös kampeaminen on niin pirun vaikeaa. Torkutan aina vähintään sen seitsemän kertaa. Sitten minulle tulee kamala kiire.

Aiemmin aamut sujuivat siis siten, että join kahvini samalla kun kiskoin mekkoa pääni yli ja lusikoin pikapuuroa naamaan laittaessani kenkiä jalkaani. Sitten meikkasin bussissa. Vapaapäivien aamuista toki olen pitänyt aina silloin, jos saan rauhassa herätä ja jos minulla ei ole ollut krapulaa. (Itse asiassa ennen vanhaan hämmentävän usein vapaapäivinä minulla oli hieman heikko olo, koska sattumoisin pidän viinistä, mutta se on toinen tarina se.)

Syy, miksi lähdin kirjoittamaan tästä aiheesta on, että nyt tähän aamusuhteeseeni on kuitenkin tullut radikaali muutos. RAKASTAN AAMUJA! Ehkä se johtuu siitä, että näin äitiyslomalla ei ole useinkaan kiire mihinkään. Toisinaan jo illalla odotan sitä, että saan istua ani varhain pöydän ääressä rekkamiehen annos kaurapuuroa edessäni Helsingin Sanomia lukien sekä sumppia juoden. Sitten katselen vauvan kanssa Huomenta Suomea ja tunnen itseni jotenkin tosi aikuiseksi.

En ole koskaan ollut myöskään kummoinen aamutreenaaja, mutta aamupäivän vaunulenkit ovat kieltämättä virkistäviä. Lisäksi olen ottanut tavaksi venytellä puolisen tuntia sekä tehdä hyvin kevyitä lihaskuntoliikkeitä kehonpainolla.

Viikonloppuaamut vasta ihania ovatkin kun toisinaan saan nukkua pidempään toisen vanhemman huolehtiessa aikaisin heränneestä jälkikasvusta. Sitten syödään yhdessä pekonia ja katsellaan telkkaria. Raskausaikana lauantaiaamuihin kuului myös treenitreffit ystäväni kanssa. Aionkin ottaa sen perinteen takaisin käyttöön heti kun voin.

Pohdinkin, onko siis mahdollista muuttua aamuihmiseksi vai johtuuko tämäkin joistain omituisista hormoneista? Epäilen kyllä vahvasti, että sitten kun palaan työelämään ja opintielle, suhteeni aamuihin palaa samaan vanhaan minuuttiaikataulun perässä juoksemiseen. Siinä ei paljon Hesaria ehdi lukea kun pitää itsensä lisäksi saada ovesta ulos kiukutteleva taapero.

Sitä odotellessa otan kuitenkin vielä toisen kupin kahvia ja tuijottelen ikkunasta pihalle. Tai ei, ehkä en tuijottele ulos, koska takapihamme on järkyttävässä kunnossa talven jäljiltä ja ikkunatkin aika likaiset, mutta toisen kupin kahvia otan silti.