Sain Baby showereilla lahjakortin Siluetti Spahan Mama massage -hierontaan. Olin kuitenkin niin viimeisilläni raskaana siinä vaiheessa, että koin rentoutumisen olevan hankalaa kaiken tuntuessa äärimmäisen epämukavalta. Puhumattakaan siitä, millainen voimanponnistus olisi ollut lyllertää Helsingin keskustaan tätä varten. Niinpä tiedustelin Siluetti Spasta sähköpostitse, voisiko lahjakortin käyttää synnytyksen jälkeen tai vaihtaa johonkin toiseen hoitoon. Sieltä vastattiin ripeästi minun suureksi riemukseni tämän olevan mahdollista.

Koska päätin vuoden alussa panostaa ihoni hyvinvointiin, oli päivänselvää, että tarvitsen ennen kaikkea kasvohoidon. Päädyin valitsemaan  Fresh Start Consultation and Facial -hoidon, josta luvataan nettisivuilla seuraavaa:

– Siluetti ihoanalyysi ja ihotyypin mukainen kasvohoito

Loistava alku kohti entistä upeampaa ihoa! Kaikki SiluettiSpan kasvohoidot ovat tuloksellisia, tieteeseen ja teknologiaan pohjautuvia kokonaisuuksia. Ihonhoidon asiantuntija suunnittelee ihollesi parhaan mahdollisen hoito-ohjelman. Suunnitelmaa tukee Visia-ihoanalyysi. Samalla käynnillä tehdään ensimmäinen ihollesi valittu kasvohoito. Lisäksi saat suosituksen kotihoitotuotteita sekä suunnitelman ihosi mahdollisesta jatkohoidosta SiluettiSpassa.”

Siluetti Spa pukuhuone

Hävettää myöntää, mutta edellisestä kosmetologikäynnistä on aikaa. Muutenkin olen viimeiset kymmenen vuotta hoitanut ihoani vähän vaihtelevalla innolla ja toisinaan jopa lyönyt sitä laimin nukkumalla meikit naamassa. Myös elämäntavat alkavat näin kolmekymppisenä näkyä kasvoilta: jos ei muista juoda tarpeeksi vettä, syödä monipuolisesti ja nukkua riittävästi, sen kyllä huomaa.

Menin Pohjois-Esplanadilla sijaitsevaan kauneushoitolaan sovitusti 45 minuuttia ennen hoidon alkua. Ihmettelin hieman näin aikaista ajankohtaa, mutta se osoittautui loistavaksi asiaksi. Nimittäin sain aluksi kaikessa rauhassa istua hiljaisessa huoneessa kahvia siemaillen. Puhelimen jätin pukuhuoneeseen. Vaikka mieli kääntyi vähän väliä kotiin ja siihen kaapissa olevaan luuriin, oli ihanaa rentoutua ilman ärsykkeitä. Hengittelin syvään pehmeässä keinutuolissa ja melkein nukahdin.

Itse hoito kesti puolitoista tuntia. Se alkoi sillä, että ihostani otettiin kattava analyysi. Kuten arvelinkin, kasvojen T -alue oli täynnä epäpuhtauksia. Kosmetologi suositteli minua käyttämään rakeisen kuorintavoiteen sijaan entsyymikuorintaa, joka tehoaa paremmin kuolleeseen ihosolukkoon. Minulle tuli myös suurena yllätyksenä, että vaikka olen nykyään aina varjossa, käytän suojakerrointa 50, peitän kasvot hatulla ja verhoudun vaatteisiin, näkyy kasvoillani runsaasti matkaopasaikojen auringonpalvomisesta johtuvia muutoksia.

Haluankin siis valistaa kaikkia toimimalla varoittavana esimerkkinä: pitäkää ihostanne huolta, älkää käristäkö itseänne auringossa tai solariumissa, älkääkä nukkuko meikit naamassa vaikka olisitte kuinka kännissä laiskoja pesemään niitä pois.

Ihoanalyysin jälkeen minulle tehtiin timanttikuorinta, mekaaninen puhdistus, kasvonaamio, kevyt niska-hartiahieronta ja sain vielä päälle ihoa hoitavan mineraalimeikkipohjan. Mukaan tarttui myös kosmetologin suosittelema entsyymikuorinta, jota käytän nyt viikoittain. Olen sitä mieltä, että olisi kaikkien edun mukaista jos jokainen tuore äiti saisi tällaisen hemmotteluhetken vaikkapa kerran kuussa. Nimittäin hoidon jälkeen tunsin itseni kuin uudeksi ihmiseksi.

Ristiäiset, vauvan ensimmäiset bileet, ovat tuiki tärkeä tilaisuus. Nykyään on melko yleistä pitää nimenantojuhla ilman mitään sen kummempia virallisia osuuksia tai kastetta, mutta itse kirkkoon kuuluvana en nähnyt mitään syytä olla liittämättä jälkeläistäni Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäseneksi.

Ristiäisten, kuten kaikkien juhlien, järjestämiseen liittyy melko paljon kaikenlaisia seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon. Päätinkin koota tähän muutamia.

Nimi: Liitetään lapsi kirkkoon tai ei, nimi pitää kaikille antaa. Tässä riittääkin pohtimista etenkin jos vanhemmilla ei ole sama sukunimi tai jos toinen vanhemmista on oikeastaan jo vuosikymmeniä sitten päättänyt, minkänimiset jälkeläiset haluaa. Me päädyimme sellaiseen kompromissiin, että viime kädessä toinen päätti etunimet ja toinen sukunimen.

Pakolliset järjestelyt: Maistraatista lähetetään lapsen syntymän jälkeen paperi, johon täytetään edellisen kohdan mukaisesti päätetyt nimet. Tämä sitten joko toimitetaan maistraattiin tai annetaan pastorille.

Ajankohta: Ristiäiset tulisi järjestää kahden kuukauden kuluttua lapsen syntymästä tai vähintäänkin ilmoittaa nimi maistraattiin. Jos vanhemmat eivät ole naimisissa, on hyvä ottaa huomioon ennakolliseen isyydentunnustukseen liittyvä kuukauden harkinta-aika mikäli halutaan antaa isän sukunimi.

Mekko: Jos lapsi kastetaan, tulee hänellä olla yllään valkoinen pitkä kastemekko. Itse toimituksen jälkeen mekon voi toki vaihtaa mihin tahansa kuteisiin. Pelkässä nimenantojuhlassa kastemekkoa ei tarvita ja henkilökohtainen mielipiteeni onkin, että sitä ei myöskään silloin tulisi käyttää. Kastemekon kanssa saattaa tulla myös kädenvääntöä mikäli molempien vanhempien suvuissa on niin sanottu perinnemekko. (Me ratkaisimme asian sopimalla, että jos tulee tyttö, käytämme minun sukuni mekkoa ja jos tulee poika, käytämme avomieheni suvun mekkoa.)

Paikka: Kastejuhlan voi järjestää kirkossa, seurakuntatalolla tai vaikka isovanhempien luona. Minulle oli äärimmäisen tärkeää, että lapsi kastetaan meillä kotona. Tiiviistä tunnelmasta huolimatta olen tähän päätökseen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka jouduinkin sitä varten imuroimaan jopa sohvan alta sekä pesemään lattiat. (Tai no, äitini oli auttamassa järjestelyissä ja hän imuroi sekä luuttusi, mutta kuitenkin…)

Kutsut: Ristiäiskutsuksi riittää myös ihan vaikkapa puhelimitse tehty ilmoitus, mutta minä halusin askarrella ja lähettää perinteiset kutsut. Laitoin niihin ajankohdan, syntymäajan sekä strategisten mittojen lisäksi seuraavan tekstin Tove Janssonin kirjasta ”Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia”:

Minä olen niin pieni, ettei minulla ole nimeä, vastasi mönkijä innokkaasti. Ajatella, ei kukaan ole sitä ikinä aikaisemmin kysynyt. Ja sitten tulet sinä, josta olen kuullut niin paljon ja johon olen halunnut tutustua, ja kysyt, mikä minun nimeni on. Luuletko -voi sentään, jos voisit- tarkoitan, olisiko siitä kauhean paljon vaivaa, jos keksisit minulle nimen, joka olisi minun eikä kenenkään muun?”

Valmis ristiäiskutsu

Vieraat: Tilanpuutteen takia piti vieraslista karsia ainoastaan lähisukulaisiin ja kummeihin. Kutsuimme kuitenkin muutamat lähimmät ystävät iltapäivällä rääppiäisiin, jotta hekin pääsivät osalliseksi tätä tärkeää päivää.

Kummit: Jos lapsi kastetaan kirkkoon, tulee hänellä olla vähintään kaksi kummia. Näiden tehtävä on olla pienokaisen erityinen ystävä ja tukea vanhempia tämän kristillisessä kasvatuksessa. Kirkoon kuulumattomat eivät varsinaisia virallisia kummeja tarvitse, mutta usein silti on tapana nimetä ”kummeiksi” vaikkapa vanhempien ystäviä.

Tarjoilut: En olisi ikimaailmassa selvinnyt juhlasapuskojen valmistamisesta ilman apua. Me päädyimme tarjoamaan kakkukahvit ja illan rääppiäisiin osallistuneet saivat kuohuviiniä. Tarjolla oli kahta erilaista voileipäkakkua, kolmea täytekakkua, pororieskarullia, karjalanpiirakoita munavoilla sekä kuivakakkua ja keksejä. Nämä riittivät mainiosti kolmellekymmenelle juhlavieraalle sekä kymmenelle rääppiäisiin osallistuneelle, enkä jäänyt itsekään nälkäiseksi.

Juhlan kulku: Kastejuhlan virallinen osuus kestää parikymmentä minuuttia. Ainakin meillä pastori piipahti viikkoa ennen kylässä ja kävimme yhdessä läpi toimituksen sekä päätimme, mitä virsiä veisataan. Kummit saivat osallistua lukemalla pätkän esirukousta sekä evankeliumia (Mark 10:13-16).

Lahjat: Kummilusikka ja korut ovat suosittuja ristiäislahjoja. Näiden lisäksi pienokaisemme sai muun muassa vaatteita, leluja, kirjoja, lahjakortteja ja astioita. Ihanat ystäväni olivat myös ostaneet minulle hopeisen riipuksen, johon on kaiverrettu lapseni nimi, syntymäaika, -pituus ja -paino.

Pukeutuminen: Jos ristiäiset pidetään kirkossa, on kohteliasta peittää olkapäät. Kotona voi olla vähän rennommin. On kuitenkin hyvä ottaa huomioon juhlan luonne, joten kaikkein lyhyin vesirajamekko ei ehkä ole se oikea valinta. Miehillä olisi suotavaa olla vähintäänkin pitkät housut, mutta ei kuitenkaan farkkuja. Vinkkinä imettäville, että kannattaa hankkia sellainen kolttu, jossa tuo ruokinta onnistuu helposti. Itsehän en ottanut sitä asiaa huomioon mekon valinnassa, vaikka rehellisyyden nimissä olisi kyllä kannattanut.