Lentomatkustamisessa on aina omat kommervenkkinsä esimerkiksi sen suhteen, mitä saa tai kannattaa pakata käsimatkatavaroihin, kuinka paljon aikaa kentällä täytyy varata ja miten koneessa käyttäydytään. Kun yhtälöön lisätään vielä sylilapsi, se muuttuu tuhat kertaa haastavammaksi. Etenkin jos pienokainen on sellaista sorttia, joka ei enää oikein suostu möllöttämään paikallaan, vaan pitäisi koko ajan päästä liikkeelle.

Lennoista voi kuitenkin selvitä melko vähäisillä hermoromahduksilla. Nyt jaan omat vinkkini siihen tämän kilometripostauksen muodossa.

Mitä käsimatkatavaroihin?

• Turvatarkastuksesta saa viedä läpi vauvanruokaa tarvitsemansa määrän välittämättä nesterajoituksista. Ne kannattaa pakata erilliseen pussukkaan, koska ne pitää nostaa hihnalle erikseen. Jos et imetä, on myös hyvä idea varata veteen sekoitettavaa äidinmaidonkorvikejauhetta normaalin korvikkeen lisäksi. Nimittäin me raahasimme kotoa kaikki tarvittavat korvikkeet, emmekä saaneetkaan viedä niitä Lontoon päässä kotiin lähtiessä turvatarkastuksesta läpi. Niissä kun ei lukenut englanniksi, mitä ne ovat. Jos olisi ollut pidempi lento ja jos lapsi ei söisi mitään muuta kuin maitoa, olisimme olleet todella pulassa.
• Vaihtovaatteet on syytä pakata mukaan. Kannattaa myös ottaa yksi tyhjä muovikassi potentiaaliseksi pyykkipussiksi.
• Leluja on hyvä napata käsimatkatavaroihin muutama. Meillä oli mukana kirja, helistin ja unilelu, joilla pärjättiin hyvin. Mikäli nämä eivät olisi riittäneet, olisin viimeisenä keinona antanut lapsen leikkiä puhelimellani, sillä sitä hän ei saa koskaan muulloin tehdä. Onneksi siihen ei kuitenkaan tarvinnut turvautua: jälkeläinen nukkui nousut sekä laskut ja lopun aikaa lähinnä naureskeli lähistöllä istuville.
• Kannattaa varata vaippoja ja kosteuspyyhkeitä sen verran, että pärjää jos kone tekeekin yllättävän välilaskun jonnekin ja joudutte odottelemaan tuntitolkulla.
• Yleisesti ottaen kannattaa aina pakata käsimatkatavaroita sen verran, ettei haittaa mikäli ruumassa oleva matkalaukku sattuu katoamaan päiväksi.

Mitä pitää muistaa kentällä?

• Matkarattaat saa joillain lentoasemilla, kuten Gatwickillä, viedä portille saakka. Helsinki-Vantaalla ne laitettiin ruumaan. Senpä vuoksi meillä oli mukana myös kantoreppu.
• Jonojen ohitus on vauvan kanssa mahdollista. Sitä kannattaakin käyttää hyväkseen. Helsinki-Vantaalla on oma turvatarkastuskaista pienille matkustajille lähtöaula 2:ssa ja Gatwickillä oli kokonaan oma turvatarkastusalue. Myös koneeseen pääsee vauvan kanssa ensimmäisten joukossa sekä ainakin Suomen päässä passintarkastuksessakin jonon ohi.
• Vaihda vaippa aina ennen koneeseen nousua. Lentokoneessakin on mahdollista vaihtaa vaippaa, mutta kuten kaikki tietävät, koneen vessa ei ole mikään kovin tilava. En myöskään suosittele vaihtamaan vaippaa siinä omalla paikalla tai jättämään likaisia ylläreitä istuintaskuun. Sitä varten on saniteettitiloissa hoitopöydät ja roskis.
• Pakkaa mahdollisimman kevyesti. Vauvan kanssa matkatessa pitää ottaa yllättävän paljon kaikenlaista roinaa mukaan. On sitten hyvä, jos ei muuten kanna mitään turhaa tavaraa. Yleensä olen esimerkiksi ottanut itselleni koneeseen aina lukemista mukaan, mutta tällä kertaa jätin senkin suosiolla pois, koska päähuomio oli vauvan pitämisessä tyytyväisenä.

Entäs lentokoneessa?

• Ennen lähtöä matkustamohenkilökunta antaa sylilapsen kanssa matkustaville erilliset vyön sekä pelastusliivin. On ihan sama, vaikka kakara kitisisi, eikä haluaisi istua vöihin köytettynä; nousun, laskun ja turbulenssin aikana se on turvallisuuden kannalta välttämätöntä. Minä olen kerran ollut mukana lennolla, jossa meinattiin jättää eräs perhe pois koko lennolta, kun heidän Erkki-Irmelinsä ei suostunut istumaan vöissä ennen lähtöä.
• On hyväksyttävää ohittaa vessajono kakkapyllyn kanssa. Jos vauvan vaippa täytyy vaihtaa ja on haisevaa sorttia, on ihan suotavaa kysyä, pääsisikö jonon ohi saniteettitiloihin. Vaihdosta on kuitenkin suoriuduttava yksin, koska yleisesti ottaen vessoissa ei ole kuin muutama happinaamari. Jos siellä on koko suku vaippaa vaihtamassa ja ilmanpaine laskee, on siinä sitten mukava arpoa, kuka jää ilman maskia.
• Käytävä ei ole lasten leikkipaikka. Vaikka pienokainen olisi vilkas, oppinut juuri kävelemään tai muuten vaan ei pysyisi sekuntiakaan paikoillaan, ei se oikeuta valtaamaan käytävää tai takakeittiötä. Tähän on kaksi syytä: Ensinnäkin koneen käytävä on henkilökunnan työtila. Toisekseen käytävillä hortoilu ei ole turvallista. Ilmakuoppa tai turbulenssi voi tulla koska vaan varoittamatta.

Kolme tärkeintä tärppiä:

• Varaa aikaa ja malttia! Pienen lapsen kanssa matkustaessa yllätyksiltä ei voi välttyä. Meillä oli onneksi aikaa ennen lähtöä Helsinki-Vantaalla käydä syömässä tukeva buffet -aamiainen, koska nälkäisenä sekä väsyneenä ei ole kivaa matkustaa ja hermot kiristyvät turhan takia. Pakkasimme myös koneeseen evästä meille aikuisillekin.
• Varaudu pahimpaan! Elämässä yleensäkin kannattaa aina varautua pahimpaan. Laukku varmasti katoaa, kentällä on kaaos, vauva sotkee vaatteensa, maidot viedäänkin turvatarkastuksessa ja äidillä alkaa särkeä päätä. Vaikeuksien minimoimiseksi olimme varanneet paikat koneessa etukäteen lisämaksusta. En halunnut ottaa sitä riskiä, että jostain syystä emme pääsisikään vierekkäin. Kun on miettinyt kaikki mahdolliset skenaariot valmiiksi, niihin osaa varautua. Ja silti elämä osaa yllättää. 
• Muista turvallisuus ja huomio muut! Vaikka teidän lapsenne onkin uniikki lumihiutale ja kaikkien pitäisi se ymmärtää, maailmassa on muitakin ihmisiä kuin sinä ja sinun jälkikasvusi. Yhdessä kohtalaisen pienessäkin koneessa niitä muita ihmisiä on noin parisataa. Toivoisin matkustamohenkilökunnan näkökulmasta, että vanhemmat ajattelisivat vähän myös turvallisuutta lentokoneessa. Jos ei koskaan ole kokenut kovaa turbulenssia, ei ehkä osaa kuvitella, miten voimakas se voi olla. En halua pelotella, mutta itse olen ollut joskus sellaisessa höykytyksessä, että matkustajat alkoivat rukoilla.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että lentäminen vauvan kanssa on mahdollista, joskin vaatii vähän enemmän malttia ja vähemmän shampanjaa kuin aikuisten kesken reissaaminen. Aiomme kyllä tulevaisuudessakin matkustaa lapsen kanssa, sillä haluan näyttää hänelle pienestä pitäen maailmaa.

Eilisessä Helsingin Sanomien sunnuntailiitteessä (1.10.2017) oli pitkä reportaasi siitä, kuinka nuorten äidinkielen osaaminen on huonolla tolalla. Tässä asiassa ei sovi vähätellä sosiaalisen median vallankumouksen seurauksia. Nuoret eivät lue kirjoja, mutta pienet taaperotkin osaavat valita puhelimesta Youtube -videon. Jutussa kerrottiin, että ”moni opiskelija kirjoittaa nykyisin nimensä esimerkiksi lomakkeisiin muodossa matti.virtanen”. Artikkeli sai minut järkyttymään syvästi ja pohtimaan lukemisen merkitystä lasten kehitykselle.

Reportaasissa kerrotaan, että äidinkielen opettajat ovat havainneet, etteivät nuoret juurikaan lue. Yhä kasvavalle joukolle on vaikeaa saada kirja käteen ja monilta se ei onnistu lainkaan. En ole äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, mutta moinen on minustakin sangen huolestuttavaa. Toisaalta olen sitä mieltä, että tässä asiassa vanhempien tulisi katsoa peiliin. Olen sillä kannalla, että lapselle lukemisen pitäisi olla luonteva osa arkea ja kirjoja tulisi olla aina saatavilla. Uskon vahvasti, että tenava, jolle on pienestä asti luettu ja jonka vanhemmat esimerkillään näyttävät, että lukeminen on mitä mainioin harrastus, tarttuu itsenäisesti kirjaan myöhemmin. Tai ainakin todennäköisemmin kuin sellainen muksu, joka on vain katsonut videoita tai pelannut pädillä vanhempien selaillessa vieressä puhelintaan hiljaa.

Taannoin koulussa eräällä oppitunnilla minulle naurettiin kun kerroin tilaavani Helsingin Sanomia ihan perinteisenä paperiversiona viikonloppuisin ja arkisin diginä. Myönnän, ettei se ehkä ole kaikkein ekologisin ratkaisu, mutta minä nautin valtavasti paperilehden selailusta, kuten olen nauttinut ala-asteelta saakka. Tästä esimerkistä huomaa, miten maailma on muuttunut jo ihan viimeisen vuosikymmenen aikana. Monetkaan eivät enää lue tai seuraa televisiosta uutisia ja heidän tietoisuuteensa tulevat korkeintaan ne otsikot, jotka joku jakaa sosiaalisessa mediassa.

Uskon, että tulevaisuudessa yleistyvät sovellukset, joista voi lukea vain itseään kiinnostavia asioita. Tällöin jää kaikki epämiellyttävät otsikot kokonaan näkemättä, vaikka nekin olisi äärimmäisen tärkeää huomioida. Tuntuu, että ihmiset ovat jo nyt vieraantuneet monista asioista ja elävät vain omassa pienessä some-kuplassaan. Yleissivistys on heikkoa ja kielellinen ilmaisu vajaavaista, sillä ollaan totuttu kommunikoimaan lähinnä kuvin tai ääniviestein. Myös äänikirjat ovat yleistyneet valtavasti. Ne ovat toki parempia kuin ei mitään, mutta itse kannatan silti perinteistä kovakantinen käteen -tyyppistä ratkaisua.

En ole alan asiantuntija, eikä oma jälkeläiseni tietenkään vielä seitsenkuisena osaa puhua, mutta pyrin tukemaan hänen kielellistä kehitystään kaikin keinoin. Vaikka tuntuisikin typerältä horista itsekseen ja selittää koko ajan arkipäiväisiä askareita, teen sitä jatkuvasti. Eihän lapsi muuten opi puhumaan kuin vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa. Lisäksi tyttäreni on syntymästään saakka kuulunut Sandviksin Vau -kirjakerhoon, josta tulee säännöllisesti ikäkauteen sopiva lukupaketti. Luemme kirjoja päivittäin ja vauva selailee niitä myös itsekseen, sillä ne ovat koko ajan käden ulottuvilla. Näin on myös aina ollut minun lapsuudenkodissani. Itselleni onkin jäänyt mukavia muistoja yhteisistä satuhetkistä äidin tai isovanhempien kanssa. Jälkeläisen ensimmäinen lahja mummilta oli myös kirja. Se ei ole sattumaa. Voihan olla, että kaikesta huolimatta opukset eivät tulevaisuudessa tytärtä kiinnosta lainkaan, mutta ainakin niiden pariin on kannustettu sekä omalla esimerkillä että yhdessä lukien.