Kuten suurin osa kanssaihmisistä, minäkin olen turhamainen ja ulkonäkökeskeinen egoisti. Niinpä ajattelin tarinoida taas vähän kauneusjuttuja ja jakaa muutamia kauneudenhoitoon sekä pukeutumiseen liittyviä asioita minusta.

1.  Minulta kysytään aika usein, olenko laittanut huuliini täyteaineita. Vastaus on, että en ole. Minulla on luonnostaan suuri suu. En ole myöskään laittanut botoxia. Otan rypyt vastaan. Ne kuuluvat elämään.
2. Olen värjännyt hiukseni viimeksi vuonna 2013. Nyt tosin ajattelin tässä lähiaikoina räväyttää ja laittaa vähän vaaleahkoja raitoja. Myös uusi lyhyempi malli olisi paikallaan: olen nimittäin lopen kyllästynyt siihen, että vauva repii sylissä ollessaan hiukset päästäni.
3. Voisin ihan hyvin ottaa silikonitissit. Olen yleisesti ottaen luonnollisuuden kannalla, mutta rintaimplantteja olen miettinyt siitä saakka kun tajusin, etteivät nuo ketunnokat kasvakaan enää. Eli siis yli kymmenen vuotta. Imetyksen ajan sain toki nauttia vähän runsaammasta povesta, mutta sen puuhan loppumisen myötä rinnanympäryksestä lähti noin 15 senttiä. Rehellisesti sanottuna tissini ovat nyt kuin kaksi tyhjentynyttä, säälittävää, ilotonta, pikkuruista ilmapalloa. Haluaisin implantit siksi, että minulla on aika leveä synnyttäjän lantio, enkä koe kroppani mittasuhteiden olevan millään tavalla tasapainossa. Minulla on kuitenkin muuta käyttöä tuhansille euroille kuin päärynävartaloni, joten isompi rintavarustus jääköön haaveeksi.
4. Minulla ei ole koskaan ollut rakennekynsiä, ripsen- tai hiustenpidennyksiä, microbladingia tai tekorusketusta. Minusta ne ovat ihan turhia sekä kamalan epäkäytännöllisiä. Hillityt ripsenpidennykset voisin ehkä korkeintaan ottaa, koska vihaan ripsivärin laittoa ja pesemistä. Toisaalta minulla on niin herkät silmät, että en usko pidennysten edes soveltuvan minulle.
5. En pidä auringonotosta. Päivetys näyttää kauniilta, mutta en tykkää auringon palvomisesta ollenkaan. Palan helposti, vihaan kuumuutta ja sitä paitsi runsas auringonotto vanhentaa ihoa kamalan paljon. Olen mieluiten varjossa suojakertoimella 50. Tai ei, itse asiassa kaikkein mieluiten makaan pimeässä ilmastoidussa huoneessa.
6. Olen kamalan laiska. Minulla on kausia, jolloin rasvaan vartaloni päivittäin, muistan kuoria ihon kerran viikossa, hemmottelen hipiääni erilaisilla naamioilla, väsään nutturoita ja harkitsen asukokonaisuuksia tarkasti. Sitten on kausia, jolloin en jaksaisi edes harjata hiuksia. Meikkaan ainoastaan silloin kun on ihan pakko. Joskus pukeudun oikeasti urheiluvaatteisiin vain siksi, että ihmiset luulisivat minun olevan matkalla salille, jolloin on sosiaalisesti hyväksyttävää olla meikittä.
7. Pyrin kohti kapselivaatekaappia. Minulla on haaveissa rättikokoelma, joka koostuisi täydellisistä, yhteensointuvista vaatekappaleista: laadukkaita, ajattomia ja joka säähän sopivia takkeja, kashmirvillainen neule, silkkisiä sekä puuvillaisia puseroita, klassisia kynä- ja tweedhameita, musta kotelomekko, yhdet täydelliset farkut sekä mustat suorat housut. Tämä on nyt ollut vähän haastavaa, sillä vaatekoko sekä vartalon malli on muuttunut viimeisen vuoden aikana aika tavalla ja toivottavasti jatkaa palautumistaan edelleen. Sen vuoksi sovellan projektia ainoastaan asusteisiin: haussa on tällä hetkellä laadukkaat, pyöreäkärkiset, hillitysti tolppakorkoiset nahkasaappaat.
8. En osaa tehdä contouria ja olen liian laiska opettelemaan. En jaksa alkaa muokkaamaan nenääni pienemmäksi tai poskipäitä korkeammiksi. Jaksan juuri ja juuri rajata huulet ennen huulipunan laittoa. Sekin menee usein vähän sinne päin.
9. Ei huvita lähteä mukaan muotihömpötyksiin. Choker -korut, leveälahkeiset housut, pyöreät aurinkolasit, rimpsuhelmat, -lahkeet ja -hihansuut, platform -tennarit, crop -topit, haalarit tai mom -jeansit eivät vain ole minun tyylisiäni vaatteita, vaikka ne ovatkin niin kovin muodikkaita tällä hetkellä. Minulla on aika usein samat aurinkolasit, samat kengät, sama nahkatakki, sama laukku, sama huopahattu, samat korut, sama kello, sama naama ja sama jakku. En vain jaksa omistaa niin paljon kaikkea. Olen tässä vuosien varrella huomannut, minkälaiset vaatteet ovat minulle sopivia ja mitkä saavat suosiolla jäädä kaupan hyllyille. Kuten mainittua, pyrin muutenkin ostamaan ajattomia vaatekappaleita. Haaveena olisi, että ne säilyisivät äidiltä tyttärelle.
10. Pyrin hankkimaan suurimman osan vaatteista ja asusteista käytettynä. Etenkin kalliimmat, laadukkaat materiaalit kestävät hyvin aikaa. Käyn paljon kirpputoreilla ja yritän löytää tarvitsemani sieltä, koska se on paitsi ekologista, myös huomattavasti edullisempaa. Parhaat itsepalvelukirpputorit Helsingissä ovat mielestäni Kaivarin kanuuna ja Relove. Niiden lisäksi käyn Brunossa sekä Jäähallin kirppiksellä aika-ajoin.

Lue myös:

Trendikorneri

Kauneusihanteista

Nyt olisi sitten matkapostauksen vuoro. Lentämisestä vauvan kanssa kirjoittelinkin jo viime viikolla. Tällä kertaa annan kuvien kertoa enemmän kuin tuhat sanaa ja jätän jorinat vähän vähemmälle. Jaan ihan vain muutamat relevantit vinkit reissultamme.

Matkasuunnitelmamme piti ja saimme käytyä Buckinghamin palatsia katsomassa ja eläintarhassakin. Kerrankin oli tuuria kelien kanssa: ainoa sateinen hetki osui torstaille juuri kun olimme nukkumassa päiväunia hotellihuoneessa.

Olimme tosiaan ostaneet etukäteen liput Catwick Express -junaan, joten kentältä Victorian asemalle pääsimme kätevästi suoraan ilman pysähdyksiä reilussa puolessa tunnissa. Suosittelen todellakin lämpimästi ostamaan piletit etukäteen. Lippuja pitää muuten näyttää myös juna-asemalta poistuessa, joten ne kannattaa pitää käden ulottuvilla. Victorialta kävelimme hotellille Chelseaan, koska taksijono asemalla oli järkyttävän pitkä. Kotiin päin lähtiessä nappasimme taksin kadulta, sillä emme jaksaneet niin aikaisin aamulla lähteä kimpsuinemme ja kampsuinemme hortoilemaan kohti juna-asemaa. Emme käyttäneet koko reissun aikana muuten julkista liikennettä lainkaan, vaikka metroverkosto Lontoossa on kyllä mainio. Hotelli oli niin hyvällä paikalla, että tallustimme kaikkialle, paitsi eläintarhaan, jonne menimme autolla. Esimerkiksi perjantaina tuli kuin huomaamatta käppäiltyä sellaiset 15 kilometriä, joten hyvät kengät olivat avainasemassa tällä reissulla.

Chelsea Cloisters oli ihan kohtalainen hotelli ja palveli tarpeitamme. Huone oli oikeastaan pieni yksiö, jossa oli erillinen keittiö. Se olikin ykköskriteeri hotellia varatessa, jotta ei tarvitsisi hermoilla ravintolassa syömisestä perheen pienimmän matkalaisen kanssa. Loppujen lopuksi tehtiin aamupalat hotellilla, kerran haettin sushit huoneeseen ja yhtenä iltana menimme ystäväni luo syömään, mutta muuten aterioimme ulkona. Se sujui oikein mainiosti vauvan kanssa, joten aivan turhaan stressasin sitä etukäteen. Ravintolahenkilökunta oli todella ystävällistä ja joka paikasta löytyi syöttötuoli, jossa lapsi istui tyytyväisenä mutustellen omia maissinaksujaan.

Kaiken kaikkiaan reissusta ja seitsenkuisen vauvan kanssa matkaamisesta jäi positiivinen kokemus, joten voimme lähteä lapsen kanssa tulevaisuudessakin Suomen rajojen ulkopuolelle. Lontooseen tulee varmasti reissattua vielä useasti, kun tosiaan yksi lapsen kummeista siellä tällä hetkellä asustaa. Kaupungissa on vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa sekä pienokaisen kanssa että ilman. Lontooseen on myös edullista lentää sekä kohtalaisen lyhyt matka.