Rakas päiväkirja

Tänään aamulla olin vesijuoksemassa, koska (olen noin 100-vuotias ja) minulla on noidannuoli selässä. Muina mummoina siellä polskiessani mietin päiväkirjaa. Seuraa tunnustus: minä kirjoitin nuorempana hyvinkin aktiivisesti päiväkirjaa. Ensimmäiset niistä eivät selvinneet vuoden 2004 tuhotulvasta, mutta Livejournal-aikaiset merkintäni ovat säilyneet Internetin syövereissä. Kirjoitin Livejournalia vuodesta 2005 vuoteen 2015. Siellä on niin sanotusti diippiä shittiä.

Sittemmin olen kirjoittanut tätä blogia. Viime vuosina bloggaamisen kynnys on kasvanut. Olen lukenut, että ihmiset eivät jaksa enää keskittyä blogiteksteihin ja blogiteksteistä ylipäätään on tullut artikkeleita. Se on hirveän kivaa, mutta minulla on nykyään valtava kynnys julkaista yhtään mitään, koska pitää tehdä hirveästi taustatyötä ja vähintäänkin ottaa ammattivalokuvaajan kanssa kuvia. Nyt päätin kuitenkin muuttaa suuntaa.

Päätin aloittaa päiväkirjan pitämisen

Kanavina toimikoot tämä blogi ja tietenkin myös Instagram, kuten tähänkin asti. Lupaan siis yrittää parhaani mukaan julkaista aiempaa enemmän ihan vaan ajatuksia matalalla kynnyksellä. Arkisia kuulumisia. Teen ihan varmasti myös artikkelimaistakin sisältöä, koska minulla on hirveästi hyviä aiheita takataskussa. Suunnittelen parhaillaan alkuvuoden yhteistyösisältöjä Viinipostin kanssa ja minulla on kamalan paljon kaikkia ihania reissusuunnitelmia ja teemajuhlia tulossa, joista haluan sitten teillekin kertoa silläkin uhalla, että ketään ei taaskaan kiinnosta.

Mitäs muuta? Selässä on tosiaan noidannuoli ja sen takia loppuviikon työkalenteri meni vähän uusiksi. Onneksi se ei sentään tietokoneen näpyttelyä estä. Pitäisi nytkin tehdä yhtä tarjousta, mutta kirjoitan tätä postausta sen sijaan. Noidannuolen hoidoksi sain hyvät lääkkeet ja käskyn kävellä paljon. Kävelinkin eilen esimerkiksi kirjastoon ja päiväkodille. Tänään ajattelin vielä käydä oikein asioikseni kävelylenkillä, koska on hyvä sää. Kävelen myös yhden elokuvan ennakkonäytökseen. Tai siis bussipysäkille. Olen myös joogaillut ja venytellyt niin eiköhän se siitä ala vetreytymään. Vanhuus ei tule yksin.

Tänään olin erään vaikuttajakollegan kanssa lounaalla ja söimme thaimaalaista ruokaa. Se oli hyvää. Pitäisi syödä useammin thaimaalaista ruokaa. Olispa 2014 ja TUI Fly Nordic ja Phuketin pitkät yöpyvät.

Inhoan sitä kun ihmiset kertovat asioita kertomatta mitään, mutta sanonpahan vaan, että huikeita juttuja tulossa tälle vuodelle. Kyllä koko ajan on enemmän semmoinen olo, että oli ihan fiksu päätös hypätä oravanpyörästä. Monet ovat sanoneet myös inspiroituneensa tästä minun uudesta urasuunnasta. Vaikka jotkin tahot sitä kovasti pelkäsivätkin, tämä heittäytyminen ei ole vaikuttanut negatiivisesti uraani vaikuttajamarkkinoinnin parissa, päin vastoin. Minulla on vielä jotain kolmekymmentä vuotta työelämää jäljellä ja haluan myös jälkeläiselleni opettaa, että mitä uraan tulee, sitä voi ihminen tehdä ihan mitä itse haluaa. (Kunhan nyt sen verran tulee hilloa, että saa sähkölaskun, puhelinlaskun, asuntolainan, autolainan, opintolainan, häälainan, luottokortit, vakuutukset ja lapsen harrastusmaksutkin maksettua sekä vähän mielellään pötyäkin pöytään.)

Nyt pitää mennä keittämään kahvia ja alkaa tekemään sitä tarjousta. Kertokaahan kommentteihin, mitä tykkäsitte tämmöisestä päiväkirjasisällöstä. Onko U/M? Hot or not?

(Vittu kuulostan niin boomerilta.)

T.Riina