Kuukauden kymmenen:syyskuu
0
Syyskuu on lähtenyt aika reippaasti käyntiin. En ole ehtinyt vielä listailemaan kuun kymmentä, joten tässäpä se. Elokuussa moni suunnitelma meni vähän uusiksi, mutta siitäkin selvittiin.
Kaiken kaikkiaan minulla on oikein hyvä fiilis tästä syksystä työtilanteen puolesta ja muutenkin. Syyskuun ensisijaisena tavoitteena on löytää parempaa tasapainoa arkeen. Minulla on ollut unirytmi tovin vähän sekaisin ja vaikeuksia nukahtaa iltaisin.
Katsaus viime kuun listaan:
- En ole järjestellyt vaatekaappeja.
- Somevapaa viikonloppu teki tosi hyvää.
- Henri Tuomilehdon Nukkumalla menestykseen -teos oli ajatuksia herättävä. Jaksoin noudattaa niitä oppeja kolme päivää. Ne olivat tehokkaat kolme päivää.
- En tehnyt kanttarellikeittoa.
Kävimme Suomenlinnassa.
syyskuu
Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Väsymys maximus.
Tämän kirjan aion lukea: Marie Kondo, Scott Sonenshein: Kon Mari Työnilon löytämisen taika (Kirja saatu: Bazarkustannus)
(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: KAIKEN. Ja vähän blogihommia päälle!
(Työ)asia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin: Kaikki sellaiset puuhat, jotka eivät ole akuutteja tai merkittäviä.
Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:
Kuulehan nyt, sanoi Nuuskamuikkunen. – Minä tiedän, että seikkailutarinoissa aina pelastutaan.
Osallistuin Itäkeskuksen järjestämään back to school -tapahtumaan. Kuva: Teemu Lehto
Minut valittiin kuukauden työntekijäksi. Kuva: Tanu Lasola
Ruoka, jota aion kokeilla: Meillä on lauantaina(kin) rapujuhlat ja siellä on ranskalaistyylinen menu. En halua paljastaa yksityiskohtia, mutta aion maistella kaikkea.
Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Bokvillanin maanantaijoogat ovat alkaneet. Jos pyllyhoitaja antaa luvan, pääsen jo ensi viikolla mukaan.
Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Haluaisin katsoa BB 24/7 koko ajan, mutta joku roti on oltava.
Kuljin yhden kerran bussilla.
Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Yritän käydä pitkällä kävelylenkillä aina etäpäivinä, jolloin hyötyliikunta on vähäisempää.
Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: Tämä on vähän huono tapa, mutta ollaan tyttären kanssa viime aikoina iltaisin pötkötelty meidän sängyssä yhdessä ja juteltu niin kauan, että hän nukahtaa. Kannan hänet sitten omaan huoneeseensa. Minusta se on ihanaa, mutta ollaan kolme vuotta tehty paljon töitä sen eteen, että hän nukkuisi (ja nukahtaisi) ihan omassa sängyssä itsekseen. Toisaalta, ihan sama. Jos haluamme pötkötellä yhdessä iltaisin, se meille suotakoon.
Join viiniä.
Elokuussa julkaisin neljä postausta:
Kuulumiset: hääpäivä, korona-ahdistus ja lääkärikäyntejä
Onko vanhemmuus asia, josta ei voi selviytyä kunnialla?