Se on sitten jo heinäkuu. Jännittävää! Minulla on ensi viikolla vähän lomaa ja nyt tulevana viikonloppuna tiedossa muun muassa brunsseilua ja saunomista ystäväporukalla. Ensi viikolla menen yhdeksi yöksi Turkuun ja sitten on ohjelmassa mökkeilyä. Muuten heinäkuu menee pitkälti töiden parissa, mutta ei se haittaa. Olen kiitollinen, että ylipäätään on töitä.

Viime kuun listaan jälleen kerran palatakseni:

• Terassilla kävin ainakin kaksi kertaa.
• Hääkolttu edelleen likainen.
• Raparperipiirakka leivottu.
• Autenttinen espanjalaistyylinen ilta päättyi niinkin autenttisesti, että lähdimme ravintolasta kesken illallisen hotelliin nukkumaan. (Toim. huom. kello oli jo kymmenen.)
• Kaksi blogipostausta per viikko -taktiikka ei onnistunut. Ehkä yritän syksymmällä uudelleen.
• Juhannusreissu Savoon sukuloimaan jätti ristiriitaisia tunnelmia. Toivottavasti tyttärelle kuitenkin hyviä muistoja noin sadasta hyttysenpistosta huolimatta.

Heinäkuu

Kuukauden ensimmäisen aamun ensimmäinen ajatus: Päässäni ei ollut rehellisesti sanottuna yhden yhtä ajatuksenpoikastakaan, vaan kumisi tyhjää.

Tämän kirjan aion lukea: George R.R. Martin Korppien kestit (Tulen ja jään laulu, osa 4)

(Työ)asia, jonka aion saada valmiiksi: En yhtikäs mitään ylimääräistä.

(Työ)asia, jonka tiedän roikkuvan puolivalmiina vielä tämän kuukauden jälkeenkin: Minulla on kasa vanhoja papereita, jotka pitäisi käydä läpi. En löisi vetoa, että ne ovat järjestyksessä elokuun alussa.

Lausahdus, josta saan juuri nyt energiaa arkeeni:

On niitä jotka jäävät, ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.

Nuuskamuikkunen, kirjasta Muumilaakson marraskuu (1970)

Ruoka, jota aion kokeilla:  Haluan grillata jättikatkaravunpyrstöjä!

Tässä kuussa tapahtuvista asioista eniten olen odottanut tätä ja nyt se viimein toteutuu: Minulla on tosiaan muutama lomapäivä ja aiomme mennä vuotuiselle mansikanpoimintaretkelle.

Asia, joka tuntuu ristiriitaisimmalta: Haluaisin ihan hirveästi varata syksylle matkan Frankfurtiin ja/tai Lontooseen ystävieni luo.

Yksi tavoite, joka on mahdollista saavuttaa: Yritän edelleen vältellä julkista liikennettä ja suosia pyöräilyä.

Minkä asian haluaisin lapseni muistavan tästä kuukaudesta: Lomaviikon tietenkin.

Bloggaajakollegani Maarit kirjoitti postauksen otsikolla Tytöt on tyttöjä ja pojat poikia -asiaa tasa-arvosta. En voi olla itsekin ottamatta kantaa tähän asiaan. Alkuun haluan täsmentää, että sukupuolineutraali kasvatus on täysin eri asia kuin sukupuolisensitiivinen kasvatus, vaikka asiaan perehtymättömät käyttävät niitä usein virheellisesti synonyymeinä. On nykypäivänä äärimmäisen tärkeää, että ei jaeta disinformaatiota. Vaikuttajilla, olivat he minkä genren vaikuttajia hyvänsä, on vastuunsa. Vaikka kyseessä olisi mielipidekirjoitus, faktat tulee tarkistaa. Mielipiteet on myös hyvä osata perustella.

Sukupuolisensitiivisen ja sukupuolineutraalin kasvatuksen keskeinen ero on, että sukupuolineutraalissa kasvatuksessa ei ollenkaan tunnisteta sukupuolten välisiä eroja vaan ne häivytetään pois. Sukupuolisensitiivisessä kasvatusmallissa puolestaan tiedostetaan sukupuolinormit ja näiden vahvistamisen sijaan nähdään lapsi yksilönä, ei sukupuolensa stereotyyppisenä edustajana.

”Setan tavoitteena on edistää sukupuolitietoista ja -sensitiivistä – ei sukupuolineutraalia – kasvatusta. Sukupuolitietoinen ja -sensitiviinen kasvatus taas tarkoittaa, että kasvatuksessa huomioidaan sukupuolinormit ja niiden vaikutukset sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tavoitteena on tehdä tilaa jokaiselle lapselle olla omanlaisiaan tyttöjä, poikia tai muilla tavoin itsensä määrittäviä lapsia. Setan tavoitteena on, että jokainen lapsi tulisi nähdyksi ja arvostetuksi omassa sukupuolessaan.

Tiukat ja ahtaat sukupuolinormit rajoittavat tavalla tai toisella kaikkien ihmisten elämää ja valintoja. Sukupuolinormit vaikuttavat siihen, minkälaisia leikkejä pidämme soveliaampina tytöille ja pojille, mitä aineita kouluissa valitsemme ja mihin ammatteihin päädymme aikuisina. Normit tuottavat todellisuutta, ja tietty todellisuus tuottaa uudelleen samankaltaisia normeja ellei niitä havaita ja niihin puututa.

Lähde: Seta RY 26.9.2018

Lue myös: YLE Uutiset 22.2.2019: Lastenpsykiatrian professori varoittaa menemästä liian pitkälle sukupuolineutraaliudessa: “Jos sukupuolten erot häivytetään, voi tulla vahinkoa”

miten meillä kasvatetaan tytärtä

Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa siis toisin sanoen kiinnitetään erityishuomiota sukupuoliin liittyviin stereotypioihin ja pyritään olemaan vahvistamatta niitä. Alla muutama esimerkki, miten meillä yritetään parhaamme mukaan pienillä teoilla toimia sukupuolisensitiivisesti, edistää tasa-arvoista maailmankuvaa ja kasvattaa tytärtämme henkilöksi, josta toivottavasti tulee tiedostava aikuinen, joka ei ole vaikkapa rasisti ja joka ymmärtää, että sillähän ei ole mitään helvetin väliä, kehen rakastuu.

• Välttelemme esimerkiksi Disney-elokuvia, joissa nainen esitetään avuttomana hahmona, jonka mies pelastaa. Disney-kirjastostamme löytyy kuitenkin melko monipuolinen kattaus eläinaiheisia elokuvia, Toy Storyjä, Mulania, Frozenia sekä Prinsessaa ja sammakkoa.
• Leluja on tarjolla monipuolisesti: legoja, autoja, nukkeja, leikkikeittiötä, junarataa. Kotikirjastosta löytyy Astrid Lindgreniltä niin Eemeliä kuin Peppiäkin.
• Kolmevuotias on jo pitkän aikaa päättänyt itse vaatteistaan. Kun hän oli vauva, suosimme väreinä valkoista, mustaa ja harmaata. Oli myös Mikki Hiiri-kuvioita ja kukkakuoseja. Nyt hän on tosiaan jo todella pitkään valinnut mieleisensä vaatteet itse, enkä puutu siihen niin kauan kuin hän pukeutuu sään mukaisesti.
• Ei ole ”naisten ja miesten” kotitöitä, ainoastaan pakollisia paskahommia kotitöitä. Toki meillä ne jakautuvat aika luontevasti niin, että mies hoitaa autoon liittyvät asiat sekä nurmikonleikkuun ja minä tilaan siivoojan kerran kuussa siivoan minkä ehdin sekä pesen pyykit. Ruokahuoltoa teemme molemmat tasapuolisesti. Päiväkotiasiat, kuskaamiset ja neuvolat jakautuu niin ikään tasan.
• Kiinnitämme paljon huomiota siihen, miten puhumme toisillemme, muista ihmisistä tai itsestämme tyttären kuullen. Arvo- ja asennekasvatus, tasa-arvo ja suvaitsevaisuus lähtevät ennen kaikkea kotoa, eikä niitä voi ulkoistaa yhteiskunnalle.
• Tarjoamme nyt ja tulevaisuudessa monipuolisesti erilaisia harrastuksia, jotta lapsella olisi mahdollisuus löytää oma juttunsa, oli se sitten pianonsoitto, kamppailulajit, askartelu, partio, salibandy tai baletti.
• Minulle on myös tärkeää, että tytär näkee ja ymmärtää, että on muitakin perhemalleja kuin ydinperhe ja että minkäänlainen perhe ei ole toista huonompi. Tärkeintä on olla turvassa, onnellinen ja kunnioittaa toinen toistamme.

Yritän vanhempana kannustaa lasta olemaan juuri sellainen kuin hän on tarjoamalla vaihtoehtoja ja näyttämällä esimerkkiä. Minulle on tärkeää, että tytär esimerkiksi näkee, että naisena minulla on mahdollisuuksia edetä uralla sekä saavuttaa asioita siinä missä miehenkin tai että tasa-arvoinen parisuhde ja vanhemmuus on mahdollista.

Tämä menee nyt vähän aiheen vierestä, mutta minä olen elämäni aikana kuullut todella paljon tytöttelyä ja seksistisiä kommentteja sekä nähnyt läheltä henkistä ja fyysistä väkivaltaa parisuhteessa. Olen ollut todistamassa, kuinka ihmisiä kohdellaan rasistisesti ja stereotyyppisesti. Olen mennyt väliin, kun seksuaalivähemmistöön kuuluva ystäväni pahoinpideltiin. Minut on raiskattu.

Kaikki nämä kokemukset ovat tehneet minusta ihmisen, joka pyrkii toiminnallaan edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Mitä ajatuksia aihe herättää sinussa?

Lue myös postaukseni Tasa-arvoinen vanhemmuus

Postauksen kuvat: Johanna Tolppola