*Pääsylippu Viini&Ruoka -tapahtumaan saatu Messukeskukselta
**Viinimaistiaiset saatu ja nautittu vastuullisesti

Helsinki ei ole mikään maailman viinipääkaupunki, mutta kyllä meilläkin osataan, jos vain viitsii etsiä. Päätinkin koota muiden viininystävien iloksi omia kokemuksiani ja suosituksia viinitapahtumista, -tastingeista sekä parhaista viinibaareista kotikaupungissani.

Helsingin viinitapahtumat

Grand Champagne järjestetään keväisin Vanhalla Ylioppilastalolla. Viimeksi osallistuimme mielenkiintoiseen Taittingerin Magnum Battle-tastingiin, jossa vertailtiin, kuinka pullon koko vaikuttaa viinin kehittymiseen.

Grand Vin puolestaan järjestetään syksyisin. Siellä nimensä mukaisesti on muutakin tarjontaa kuin kuplia. Pflüger – biodymanic terroir wines from Pfalz -Master Classissa tutustuimme ystäväni kanssa lähemmin biodynaamiseen viljelyyn ja sitä kautta Alexander Pflügerin johdolla tämän verrattain pienen tuottajan saksalaisiin viineihin.

Viini&Ruoka -messut* puolestaan on viinitapahtumien klassikko. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Kymmenen vuoden kokemuksella suosittelen kuitenkin, jos suinkin mahdollista, suuntaamaan messuille jo heti torstaina. Silloin kaikkia viinejä on vielä jäljellä ja on aikaa jutella asiantuntijoiden kanssa. Ainakin tänä vuonna lauantaina meininki on kuin festareilla ja samppanjabaaristakin oli samppanja loppu.

Suosittelen myös pohtimaan, onko paikalle välttämätöntä tulla jälkeläisten kanssa, etenkin lauantaina iltapäivästä. Vaikka messutila on suuri, on siellä aika ahdasta lastenrattaiden ja nousuhumalaisten viininmaistelijoiden törmätessä toisiinsa.

On toki hyvin keskieurooppalaista tulla koko perheen voimin Viini&ruoka -tapahtumaan ja se on luonnollisesti kaikkien oikeus. Kuitenkin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lauantai-ilta, viinimessut ja vauva eivät sovi samaan lauseeseen. Vaikka sinä osaisit  nauttia ruoasta ja viinistä sivistyneesti, on siellä kuitenkin aina heitä, jotka ovat maistelleet muutaman Ripasson liikaa.

Lisäksi messujen metelitaso on itse asiassa aika korkea. Mielestäni se on vähän turvaton ympäristö pienelle lapselle, enkä näe syytä, miksi isommatkaan muksut siellä viihtyisivät.

Tastingit

Viinitastingeja järjestetään ympäri kaupunkia. Esimerkiksi töölöläinen bistro, Ravintola Carelia, jolla on muuten oma viinikellari, järjestää kuukausittain kohtalaisen edullisia tastingeja. Niissä on aina myös paritettu viinille jokin mainio pääruoka. Illan aikana maistellaan neljästä seitsemään viiniä ja tastingin hinta määräytyy maisteltavien mukaan. Itseäni kiinnostaa ainakin sattumoisin juuri syntymäpäivänäni joulukuussa järjestettävä samppanjatasting.

Viiniposti puolestaan lähettää kuukausittain informatiivisen uutiskirjeen, josta saat tietoa heidän järjestämistään tastingeista sekä kauden viineistä. Kannattaa kuitenkin seurata sähköistä postia ahkerasti, koska tapahtumat varataan täyteen todella nopeasti. Itse olisin esimerkiksi halunnut osallistua suosittuun jouluviinitastingiin, mutta se oli heti varattu täyteen. Viiniposti järjestää myös erilaisia viinimatkoja!

**Lasissa oleva viini saatu Viinipostilta

Parhaat viinibaarit Helsingissä

VinVin on mielestäni kiistatta Helsingin paras viinibaari. Se sijaitsee aivan keskustassa Hotelli Tornin kupeessa. Lista koostuu lähinnä pienten talojen orgaanisista viineistä. Siellä on maanantaista torstaihin klo 16-19 tarjolla myös Aperitivo, pientä purtavaa ja viiniä after work -hengessä.

Sofia Wine on myös todella kiva miljöö ja sielläkin järjestetään toisinaan erilaisia tastingeja. Kannattaa tilata myös Sofian uutiskirje, josta saat ensimmäisenä tiedon näistä tapahtumista.

Lue myös: Sofia Future Farm -etätyökeidas Helsingin kauneimmassa korttelissa

Groteskissa on myös erinomainen viinilista, vaikka paikka mielletäänkin usein enemmän ruokaravintolaksi ja drinkkibaariksi.

Käymisen arvoinen on myös Gohan Wine Bar, josta saa myös erinomaista ruokaa. Suosittelen pöytävarausta, koska tila on pieni ja erittäin suosittu. Annokset ovat myös pieniä ja erittäin suosittuja, joten niitä kannattaa tilata useampi tai vaikka koko lista.

Ihmettelevien sommelierien popup-viinibaari

Villinä korttina haluan tässä yhteydessä ehdottomasti mainita Wondering Sommelier -kollektiivin. Se tuo popup-viinibaarin toisinaan Kallioon, Studio 9:n tiloihin. Ensimmäisessä popupissa oli aiheena viinien ihmettely tarinoiden kautta ja tänä viikonloppuna koko lista on koottu pelkästään Chardonnay -rypäleen ympärille. Toinen vaikuttaja tapahtuman taustalla, ravintola Savoyssä nykyään sommelièrenä toimiva ystäväni Laura Koskenkari kertoo tämän viikonlopun popupista seuraavaa:

”Jokainen pop up -baari on oma tutkielmansa erinäisistä viini-ilmiöistä ja aiheista. Yksikään baari ei ole samanlainen ja tarkoitus on kokeilla erilaisia tapoja lähestyä aihetta viini. Chardonnay popup -baari sai ideansa itse asiassa jo kaksi vuotta sitten, kun pohdimme Laura Holmes Haddadin Anything but Chardonnay -kirjasta alkanutta ilmiötä ja miten se ymmärretään ja kuinka se ohjaa viinivalintoja. Halusimme lähteä haastamaan tätä ilmiötä ja näyttää chardonnayn monimuotoisuuden.”

Wondering Sommelier, Studio 9, Hämeentie 55, Helsinki
Lauantai 16-22
Sunnuntai 15-22

Lisätietoa tapahtuman Facebook -sivuilla.

Älkää nyt käsittäkö väärin klikkiotsikon perusteella. Minä olen onnellinen siitä, että olen äiti. Tyttäreni on silmäteräni, aarteeni ja kaikkeni. Mutta kuten olen ennenkin monesti kertonut, minun raskausaikani ei ollut helpoimmasta päästä. Ensimmäinen vuosikaan ei ollut mielestäni mikään mutkaton. Eikä oikeastaan toinenkaan, joskin se johtui pääasiassa omasta suorittajan luonteestani sekä kyvyttömyydestäni vetää raja ylitöille.

Tottakai niitä on olemassa vaikeampiakin synnytyksiä, raskauksia ja vuosia. Voi olla hypermeesi, synnytyskomplikaatioita, koliikkia ja raskauden jälkeistä masennusta. Minä vältyin näiltä. Siitä olen onnellinen. Ihmisten koettelemukset ovat kuitenkin subjektiivisia ja täytyy aina peilata meneillään olevaan elämäntilanteeseen.

Uskokaa siis kun sanon, että tämä vanhemmuushomma ei ole ollut minulle koko ajan vaivatonta, vaikka paperilla kaikki on mennyt ihan loistavasti.  On verrattain hyvät tukiverkostot ja dumppasin lapsen päiväkotiinkin jo alle vuoden ikäisenä ammatti-ihmisten koulutettavaksi. Silti vanhemmuus on toisinaan minulle haastavaa ja etenkin äitiyden sekä työn yhdistäminen vaatinut epäonnistumisia ja ääripäitä. Kantapään kautta kuitenkin oppii.

Tämän blogipostauksen pointti on kuitenkin jakaa minun parhaat vinkkini vauvavuoteen minun lähtökohdistani käsin. Nyt kun tyttäreni on jo kohta kolmevuotias, pystyn ehkä tarkastelemaan tuota aikaa objektiivisesti. Tai siis sitä vähää mitä muistan sen kaiken väsymyksen läpi.

Miten siitä vauvavuodesta voi selviytyä voittajana?

1. Nuku, syö ja käy vessassa aina kun voit. Tätä ei voi liikaa korostaa. Äitiysloma on täynnä valintoja: pestäkö pyykkiä, opiskellako kiinaa vai ottaako nokoset. OTA NOKOSET. VALITSE AINA NOKOSET!
2. Nauti aina kun voit. Lapsi on pieni avuton rääpäle loppujen lopuksi yhden kissanpierun ajan. Itse en oikein vieläkään tiedä, mikä se vauvakupla on, mutta yritä sinä nauttia siitä. Vauvathan ovat aivan mahtavia! Ne oppivat koko ajan uutta ja ovat loputtoman kiinnostuneita äidin naamasta. Usko pois, kukaan muu ei tule koskaan olemaan niin kiinnostunut sinun naamastasi.
3. Unohda täydellisyyden tavoittelu aina kun voit. Minä seuraan kaukaa vähän hengästyen arvostan äitejä, jotka jaksavat leipoa kaurakeksejä ja tehdä soseita itse kasvattamistaan porkkanoista. Sellaisia, jotka käyvät joka päivä jossain; muskarissa, perhekerhossa, temppusirkuksessa tai vähintään reippaalla vaunulenkillä. He askartelevat, leipovat ja neulovat ja kotikin on aina siisti. Minäkin toki vaunulenkkeilin, mutta en toki koskaan sateella enkä ikinä juosten. Minäkin kävin muskarissa kerran viikossa ja melkein aina sekin oli liikaa.
4. Muista välillä parisuhde, jos sellainen vielä on. Se kyllä auttaa tulevaisuutta, jos porukka on kasassa vielä vauvavuoden jälkeenkin. Ensimmäisenä ei kuitenkaan synnytysen jälkeen ole mielessä sänkypuuhat, usko pois. Ei ollut ainakaan minulla, ei todellakaan. Mutta kun toisinaan vähän raottaa joskus peitonkulmaa niin kyllä se läheisyys on ihan mukavaa äideille ja iseillekin.
5. Muista välillä itsesi, jos sellainen vielä on. Hyväksyin melko pian lapsen saamisen jälkeen, että en ole pullantuoksuinen mutsi. Minä tarvitsen omaa aikaa. Minä tarvitsen ystävien kanssa vietettyä aikuisten aikaa. Minä tarvitsen mieheni kanssa kahden vietettyä aikaa. Minä tarvitsen myös työelämää. Ihan yhtä lailla tarvitsen aikaa tyttäreni kanssa kaksin ja aikaa koko perheen kanssa. Näiden tarpeiden hyväksyminen ei tee minusta huonompaa ihmistä tai äitiä, eikä tee sinustakaan.

Ne henkilöt, joiden mielestä vauvavuosi oli vain sitä ihanaa ja auvoisaa kuplaa, eikä lainkaan selviytymistä: Ei hätää, vauvan taaperovuosi 1-2 v on vieläkin haastavampi!

Lapsi ei pysy lainkaan paikoillaan ja ryntäilee holtittomasti. Sitten on tietenkin se esiuhma, joka meidän tyttären kohdalla taitaa kyllä olla ihan vaan kipakka luonne. Ainakin jos on äitiinsä tullut.

Minun kokemukseni mukaan tämä kaikki kuitenkin helpottaa noin kahden ikävuoden paikkeilla jälkeläisen oppiessa kommunikoimaan puhumalla ja sisäistäessä edes osan asioista, jotka hänelle kertoo. Kunhan toistaa tarpeeksi. Tällä hetkellä nautin vanhemmuudesta ja tyttäreni valtavan huumorintajuisesta seurasta entistäkin enemmän.

Lue myös:

Kootut raskausvaivat

Synnytyskertomus, jota minun ei pitänyt kertoa

Kolmen kuukauden ikäinen äiti

Äiti, pidäthän myös itsestäsi huolta

Saako tätä sanoa ääneen?

Rusinat eivät ole saatanasta seuraava ja muita vinkkejä lasten kanssa matkustamiseen