*Kirjan arvostelukappale saatu kirjailijalta

Haluan kertoa tänään tarinan. En ole juurikaan puhunut tästä aiheesta, koska hävettää. Kuitenkin Emilia Salorannan kirjoittamassa teoksessa Päin punaista Anne Kukkohovin kyydissä 24/7 kehotetaan jo alkusanoissa menemään pois epämukavuusalueelta ja jakamaan rehellisesti jotain haastavaa omasta elämästään, aivan kuten Anne on tehnyt avatessaan menneisyytensä ja arpensa lukijoille. Tekstissä sanotaan näin:

”Toivon, että kirjan luettuasi mietit, mistä sinä olet selvinnyt. Jos siltä tuntuu, ilahtuisin, jos kertoisit tarinasi Instagramissa tai sosiaalisessa mediassa (#annehaaste). Näin me samalla avoimella taajuudella elävät voimme jatkossakin löytää toisemme.”

Siksi minä haluan kertoa omasta  peikostani, epävarmuudesta

Osallistuin taannoin yhteen markkinointihenkilöiden seminaariin. Olin saanut sinne kutsun ja ilmoittautunut niin kuin kaikki muutkin. Kun saavuin paikalle, minun nimeäni ei löytynytkään listalta. Semmoista sattuu. Se ei ollut mikään ongelma. Minulle kirjoitettiin passi käden käänteessä ja pääsin nauttimaan päivän puhujatarjonnasta. Kuitenkin tämä välikohtaus laukaisi jonkinlaisen huijarisyndrooman. Karkasin seminaarista kotiin ennen lounasta.

Mielessäni pyöri, että en kykene verkostoitumaan siellä ihmisten kanssa kun enhän minä ole mitään enkä kukaan. Eihän oma toiminimi ole edes oikea yritys ja kenen muun tittelinä muka on freelancer. Minun ei kuuluisi olla siellä. Kaikki muut näyttivät markkinointiguruilta ja varmasti tunsivat toisensa vähintäänkin LinkedInistä, mutta minä olen säälittävä luuseri.

Kun pohdin asiaa jälkeenpäin, oivalsin, että minulle on käynyt näin melko monesti. Usein jos menen tapahtumaan, jossa en etukäteen tunne ketään, minun on vaikeaa avata suuni. Haluaisin seistä nurkassa huomaamattomana tai paeta paikalta. Useinkin minusta tuntuu, että en kuulu joukkoon tai ansaitse olla paikalla. Ajattelen, että enhän minä ole mitään ja nuokin tuolla varmaan pohtivat, että ”mä oon nevöhööd susta”. Tai, vielä pahempaa, he tuntevatkin minut sekä villin nuoruuteni ja supisevat, että mitä tuokin lumppu täällä kehtaa naamaansa näyttää.

No, mutta mitäs vitun väliä sillä on, vaikka ajattelisivat mitä tai olisivat ajattelematta. 

Tämä ei ole sellainen asia, josta olisin jo selvinnyt täysin, mutta olen tietoisesti viime aikoina tehnyt töitä sen eteen, että olisin reippaampi moisissa sosiaalisissa tilanteissa.

Joskus tapahtumatoimistossa työskennellessäni minulla oli samanlainen syndrooma kun menin asiakastapaamisiin. Muistan miettineeni, kuinka varmasti pöydän toisella puolella ajatellaan, että mikäs tytönheitukka sieltä oikein kipsuttelee. (Totta puhuen jotkut ajattelivatkin.)

Kuitenkin kerran eräs markkinointipäättäjä, joka oli kuulemma aiemmin naureskellut, että taas tänne ne pinup-tytöt tulee palaveeraamaan, sanoi minulle kiertueen loppuraporttia esitellessäni vilpittömästi olevansa ”erittäin vaikuttunut”. Se oli tuottajan urallani jonkinlainen käännekohta ja oivalsin, että en minä ole mikään tytönheitukka, vaan aivan helvetin kova luu näissä tapahtumahommissa.

Palatakseni vielä Päin punaista -kirjaan, on se rehellinen ja avoin kertomus vahvasta naisesta, joka pärjää elämässä kaikesta huolimatta. En tiennyt etukäteen juurikaan Annen uran varhaisista vaiheista, joten mielenkiinnolla ja hieman kauhistellen luin kertomuksia nuoren mallin edesottamuksista ulkomailla. Anne myös joutui itsenäistymään elämässään varhain ja kokemaan asioita, joita ei lapsen tarvitsisi koskaan joutua kokemaan. Kuitenkin nämä koettelemukset jalostivat hänestä itsenäisen naisen, joka uskaltaa myös ottaa riskejä.

Kiitos Anne, että jaoit elämäntarinasi kanssamme sekä Emppu, että kirjoitit sen elävällä tavalla kansien väliin. Minäkin haluan nyt haastaa lukijoitani pohtimaan #annehaaste turvin sosiaalisessa mediassa tai hiljaa mielessään asioita, joista ovat selvinneet.

PS. Instagramissa @sarkasmiajashampanjaa on sunnuntaihin 13.10.2019 saakka arvonta, jossa voit voittaa itsellesi Päin punaista Anne Kukkohovin kyydissä 24/7 -teoksen Annen ja Empun omistuskirjoituksilla.

Minulla on, ainakin toistaiseksi, vain yksi jälkeläinen. Niinpä nämä ajatukseni saattavat joidenkin suurperheen vanhempien korvaan kuulostaa naiiveilta ja typeriltä. Siitä huolimatta aion nyt jakaa vinkkejä lasten kanssa reissaamiseen.

Tätä varten olen kerännyt aineistoa lähipiirini mutseilta sekä tehnyt havaintoja itse erilaisissa härveleissä. Olen toki myös työskennellyt matkailualalla vuosia, joten sitäkin kautta on kertynyt näkemystä asiaan.

Paljastan kirjoituksessa paitsi juna- lento- ja autoiluvinkit, myös muutaman kaikkiin liikennevälineisiin sopivan niksin. Käsittelen lähinnä taaperoiden ja leikki-ikäisten kanssa matkaamista. Täsmävinkkejäni reissaamiseen vauvan kanssa löydät  täältä: Lentäminen vauvan kanssa

Junamatkat

1. Varaa paikka leikkivaunusta, jos mahdollista. Tämä on tärkeää kahdesta syystä: Ensinnäkin, on sinulle mukavampaa, jos oma tukikohta sekä leikkipaikka ovat lähekkäin. Toisekseen on hyvä keskittää vanhempien tuskainen kärsimys lasten riemu yhteen vaunuun. Muualla junassa joku haluaa ehkä tehdä töitä tai lukea kirjaa ihan kaikessa rauhassa.
2. Hyödynnä ravintolavaunu ohjelmanumerona. Junamatka vaikkapa Iisalmeen kestää yleensä viitisen tuntia vaihtoineen. Normaalisti ensimmäisen tunnin aikana eväät on syöty, leikkipaikalla leikitty, piirretyt katsottu, muistipelit pelattu ja värityskirjaakin väritetty, eikä ole enää mitään tekemistä. Sen vuoksi on hyvä tehdä ravintolavaunussa käymisestä iso ohjelmanumero. Siinä saa vierähtämään helposti kolme varttia.
3. Jos et tarvitse rattaita matkan aikana, taita ne pieneen tilaan. Kokemukseni mukaan junassa ei koskaan ole tarpeeksi tilaa vaunuille, joten ajatellaan muita ja säästetään ne paikat sellaisille, joiden lapsi vielä oikeasti viihtyy niissä rattaissa.

Pro tip: Jos et ole sosiaalista sorttia vanhempana ja halua keskustella junan leikkipaikalla muiden äityleiden ja iskälöiden kanssa välikausivaatteista tai nukkumisjärjestelyistä, ota isot kuulokkeet mukaan ja ole kuuntelevinasi musiikkia.

Lentomatkat

1. Varaa istumapaikkapaikka etukäteen. Monissakaan lentoyhtiöissä ei saa enää valita penkkiä itse, jos ei ole tästä erikseen maksanut. Pulita nyt hyvä ihminen se muutama kymppi! Muuten saattaa käydä niin, että äiti sekä vauva istuvat koneen takaosassa ja isä taaperoineen etuosassa. On paljon lystikkäämpää ihan kaikkien kannalta, jos pääsee vierekkäisille paikoille.
2. Tarpeellisimmat roinat käden ulottuville istuimen alle. Pienokaisen edessä olevan penkin alle voi surutta sulloa niin paljon rojua kuin sinne mahtuu. Ne eivät siellä kenenkään koipia häiritse. On muutenkin hyvä idea ottaa lähettyville sellaiset hyödykkeet, joita useimmin tarvitsee, jos vaikka turbulenssin vuoksi ollaan vöissä, eikä matkatavarahyllyjen avaaminen ole turvallista.
3. Turvallisuus ennen kaikkea. Tätä en voi vanhana lentoemäntänä painottaa koskaan liikaa. Kenenkään nukkumapaikka ei ole koneen lattialla tai leikkipaikka takakeittiössä. Käytävä ei ole temppurata eikä penkki pomppulinna. Taaperon kävelyharjoitukset ja konttausmaratonit voivat varmasti odottaa hetken, eikä miehistön työskentelytiloja tarvitse käyttää siihen tarkoitukseen lainkaan. Vaikka se vanhempien mielestä onkin välttämätöntä ja söpöä, ei se ole turvallista.

Pro tip: Silloin kun turvavyön merkkivalo palaa, istutaan vöihin köytettynä ilman vastaväitteitä ihan koko perheen voimin. Kuitenkin vessahommat hoidetaan vessassa. Joten jos muksusi vasta opettelee potalle, on hyvä idea laittaa vielä vaippa tämän yhden lentomatkan ajaksi sen sijaan, että otat potan mukaan ja käytät sitä siellä keskellä matkustamoa juuri kun ollaan lähdössä ilmaan. Se vaippa vaihdetaan sitten koneen saniteettitiloissa kun se on turvallista.

Pitkät automatkat

1. Varaa aikaa ainakin 20% enemmän kuin normaalisti. Jatka lukemista niin selviää, miksi.
2. Hyödynnä huoltoasemien leikkipaikat. Kun lapsi saa riehua vaikka parisenkymmentä minuuttia kiipeilytelineessä, hän jaksaa taas hetken istua köytettynä penkkiinsä. Tässä on vielä sekin hyvä puoli, että jos napero leikkii tovin itsekseen, sinä saat ehkä mahdollisuuden haukata jotain matkaevästä kaikessa rauhassa.
3. Panosta nukkumismukavuuteen, jos sinulla on autossa helposti nukahtava lapsi. Kunnon niskatyyny on paikallaan!

Pro tip: Älä matkusta jälkikasvun kanssa pitkiä automatkoja kahdestaan, jos ei ole aivan pakko. Valitse juna. Mikäli kuitenkin joudut matkaamaan autolla, suosi noin sadan pysähdyksen taktiikkaa.

Yleismaailmalliset vinkit lasten kanssa matkaamiseen

1. Rutiinit romukoppaan. Vaikka kotona ruutuaika olisi hyvinkin rajoitettu, nukkuma-ajat minuutintarkkoja ja rusinat saatanasta seuraava, on reissun päällä ihan sama kunhan pysyy hetken paikoillaan tyytyväisenä. Tenava ei mene rikki, jos yhdet päiväunet torkkuu eri aikaan kuin normaalisti, tuijottaa kerran kolme tuntia Pipsa Possua pädiltä tai syö joskus lounaaksi maissinaksuja, viinirypäleitä ja korvapuustin. Muista kuitenkin kuulokkeet. Vaikka Pipsa Possu ystävineen on ihan paras eikä yhtään ärsyttävä, ei kanssamatkustajien tarvitse kärsiä hänen kimittävästä äänestään, eikö? Jos kuljet omalla autolla tai yksityiskoneella niin sitten voit luukuttaa lastenlauluja täysillä. Kaikin mokomin.
2. Älä edes kuvittele itse nauttivasi matkanteosta. On turhaa haaveilla vekaroiden kanssa reissatessa syövänsä ruokansa lämpimänä tai lukevansa lehtiä. Kerran matkustaessani tytön kanssa kaksin junalla kuvittelin tekeväni samalla tehokkaana vähän työjuttuja. Jälkikäteen naurattaa pelkkä ajatuskin. Varaudu siis siihen, että sinun matkasi ainoa tarkoitus ja päämäärä on jälkeläisesi viihdyttäminen lain ja turvallisuuden sallimissa rajoissa.
3. Varaudu pahimpaan. On varma juttu, että oksuäksidentit ja selkäkakat tapahtuu reissun päällä. Ota siis vaihtovaatteita mukaan. Myös itsellesi. Ja eväitä. Paljon eväitä. Etenkin lentokoneeseen, jossa on usein todella rajallinen valikoima.

Ennakoi, keskustele, pohdi

Reissuista voi hyvin jo pitkän aikaa etukäteen keskustella pienenkin lapsen kanssa ja kertoa, mitä tapahtuu tai tehdään esimerkiksi lentoasemalla sekä kuinka pitää sitten istua kiltisti paikoillaan.

Tämmöinen aivopesu on toiminut ainakin oman kaksivuotiaani kohdalla loistavasti! Etenkin kun olen lisännyt yhteyteen bonuksena jonkun palkinnon.

Esimerkiksi: ”Sitten kun joulupukki tulee, Helvi antaa tutin reippaasti joulupukille ja joulupukki vie sen vauvatontuille. Sitten Helvi saa lahjoja.” tai ”Sitten kun äiti ja isi menee naimisiin, Helvi istuu kirkossa kiltisti mummin kanssa niin sitten saa kakkua.”

Tyttäreni ollessa sen ikäinen, että hän ei ollut enää paikallaan möllöttävä vauva, mutta ei vielä ymmärtänyt uhkailun ja lahjonnan konseptia, jätettiin pitkät lentomatkat suosiolla väliin hermoja säästääksemme. Sen sijaan matkustettiin esimerkiksi laivalla Ahvenanmaalle kesälomalla.

Toimii kuin junan vessa.