David Lagercrantz: Se, mikä ei tapa
Aloitin #hyllynlämmittäjä -haasteen ruotsalaisen kirjailijan, David Lagercrantzin, teoksella ”Se, mikä ei tapa”. Kirja on jatkoa edesmenneen Stieg Larssonin Millennium -menestystrilogialle, johon kuuluvat ”Miehet, jotka vihaavat naisia (2006), ”Tyttö, joka leikki tulella” (2007), sekä ”Pilvilinna, joka romahti”(2008).
Opuksen takakansi kertoo seuraavaa:
Mikael Blomkvistin ja Lisbeth Salanderin tiet kohtaavat vuosien jälkeen. Millennium -lehdellä on uusi omistaja. Pahat kielet väittävät, että Mikael Blomkvistin ote on lipeämässä ja että hän harkitsee uranvaihtoa. Eräänä myöhäisiltana Blomkvist saa puhelun Frans Balderilta, mieheltä, joka kuuluu kovimpiin nimiin tekoälytutkimuksen maailmassa. Balder väittää tietävänsä jotain tulenarkaa Yhdysvaltain tiedustelutoiminnasta. Lisäksi hän kertoo olleensa yhteydessä nuoreen hakkerinaiseen, joka muistuttaa kovasti erästä Mikael Blomkvistin hyvin tuntemaa henkilöä.”
Mielestäni kirja ei yllä Larssonin teosten tasolle, vaikka ihan kelpo viihdettä onkin. Teos on itsenäinen, joten juonenkäänteissä pysyy mukana vaikkei olisikaan lukenut Millennium -sarjaa. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että tässä ratsastetaan eittämättä edeltäjiensä maineella. Lagercrantz on uskollinen hahmojen ominaispiirteille ja juonellisesti kirja on kohtalaisen hyvin rakennettu. Minua häiritsivät kuitenkin satunnaiset kirjoitusvirheet, jotka menevät kyllä kääntäjän piikkiin.
Ensimmäiset sata sivua olivat tahmeaa luettavaa ja tuntui, ettei juoni oikein lähde käyntiin. Kirja kuitenkin parani loppua kohden ja piti otteessaan.
Kouluarvosanaksi annan 8-.
Pitääkö olla huolissaan?
Minulla on uusi suosikki näköradiossa. Nimittäin Jenni Pääskysaaren luotsaama ”Pitääkö olla huolissaan?”. Suosio perustuu pitkälti panelisteihin, Tuomas Kyröön ja Miika Nousiaiseen, joiden ulosannille olen vuosikausia hekottanut edellistä suosikkiohjelmaani ”Hyvät ja huonot uutiset” katsoessa.
Tämän televisioviihteen eliitin innoittamana keräsin omasta elämästäni muutamia asioita, joista pohdin vakavasti, pitääkö olla huolissaan:
- Jos suorastaan pelkää nukahtamista kun ei tiedä, saako torkkua vartin vai peräti kaksi tuntia ennen kuin pitää herätä taas?
- Jos eräänä päivänä tylsyyksissään viikkasi kaikki muovipussit?
- Jos yksi suurimmista huolenaiheista synnytyksessä oli ylikasvaneet varpaankynnet ja se, mitä kätilö niistäkin ajattelee?
- Jos ei vieläkään oikein tiedä, mikä se vauvakupla on?
- Jos ei ollut varautunut siihen, ettei ole mitään sopivia vaatteita raskauden jälkeen ja kulkee avomiehen pyjamassa ympäri vuorokauden?
- Jos välipalojen preppaaminen valmiiksi tuo valtavaa riemua?
- Jos haluaa mielummin täyttää viinikaappia kuin tyhjentää sitä?
- Jos päivän kohokohta on parinkymmenen minuutin kävelylenkki?
- Jos nauttii siitä, että voi katsoa lumimyrskyä ikkunasta, eikä tarvitse poistua kotoa?
- Jos vollottaa tiskiharjan takia monta tuntia?
- Jos iloitsee suunnattomasti siitä, että pääsee kaikessa rauhassa suihkuun?
- Jos lähikaupassa käyminen tuntuu hohdokkaalta?
Pitääkö olla huolissaan, torstaisin yhdeksältä MTV3 -kanavalla.


0