Olen tässä reilun kuukauden aikana ymmärtänyt, ettei etukäteen voi mitenkään ennakoida, millaiseksi arki pienen vauvan kanssa muodostuu. Lapset ovat yksilöitä, erilaisia, aivan kuten raskaudetkin. Toiset pienokaiset nukkuvat vartin pätkissä tai itkevät yöt läpeensä kun taas toiset vetelevät hirsiä yhdellä tehokkaalla ruokailulla. Jotkut uinuvat vain liikkuvassa autossa tai ainoastaan päivisin. Toiset haluavat olla koko ajan sylissä siinä missä muut viihtyvät itsekseen lattialla pitkiäkin aikoja.

Meillä arki on lähtenyt rullaamaan oikein mukavasti. Päiviin on jo muodostunut jonkinlaisia rutiineja. Elämä on tietenkin erilaista kuin koskaan ennen. Olen joutunut esimerkiksi arvioimaan uudelleen asioiden tärkeysjärjestyksen. Olen myös oppinut nauttimaan pienistä hetkistä, kuten siitä, jos saan syödä aamupuuroni lämpimänä. Olen myös tullut eteväksi ennakoimaan asioita ja tekemään kaikkea samanaikaisesti. Vaikkapa näin:

Harjata hiukset vai käydä vessassa?
Vastaus: harjata hiukset samalla kun käy vessassa.

Katsoa televisiota avomiehen kanssa vai nukkua?
Vastaus: torkkua vieressä kun toinen katsoo televisiota.

Tärkein oivallukseni on, että aina pitää syödä, käydä vessassa, peseytyä, siivota ja nukkua kun siihen on mahdollisuus. Kaikki muu on ekstraa.

Mistä arkipäivämme sitten koostuvat?

Yö ja aamu

Menen iltaisin nukkumaan yhdeksältä tai ihan viimeistään kymmeneltä, koska alkuyöstä saan ainoan pidemmän unipätkän. Toisinaan tämä saattaa olla jopa kuusi tuntia, mutta yleensä kolme. Aamuyöstä noin yhdeksään saakka heräilen sitten keskimäärin puolentoista tunnin välein ruokkimaan vauvaa. Yksi ateriointi kestää puolesta tunnista neljäänkymmeneenviiteen minuuttiin. Sen aikana istun olohuoneen sohvalla katsomassa Netflixiä ja puoli seitsemän jälkeen Huomenta Suomea. Jos en katsoisi televisiota yöllä syöttäessäni, nukahtaisin istualteen tai alkaisin ajatella väsyneen itsetuhoisia ajatuksia.

Kahdeksan ja yhdeksän välillä jälkikasvuni ei enää suostu nukkumaan, joten minunkin on noustava sängystä. Koska menen illalla ajoissa vuoteeseen, saan tässä aikahaarukassa yhteensä unta jopa kahdeksan tuntia.

Pedattuani sängyn kiiruhdan keittiöön ja napsautan edellisenä iltana valmiiksi lataamani kahvinkeittimen päälle sekä laitan puuron keittymään. Teen pakolliset aamutoimet aina mahdollisimman nopeasti, koska vauva ei viihdy itsekseen sitterissä kovinkaan pitkiä aikoja.

Toisinaan saan syödä aamupuuroni rauhassa lehteä lueskellen ja toisinaan hotkin sen tunnin kuluttua liisteriksi jäähtyneenä.

Päivä

Kahdentoista maissa viimeistään lähdemme vaunulenkille, joka päättyy lähes aina ruokakauppaan. Yleensä vauva saattaa nukkua vielä lenkin jälkeen rattaissa kolmekin tuntia, mutta toisinaan herää samantien. Mikäli hän nukkuu, minulla on omaa aikaa. Se tarkoittaa, että syön lounasta, pesen pyykkiä, tyhjennän astianpesukoneen, luen sähköpostit, teen blogijuttuja, nukun päiväunet tai vaikkapa askartelen ristiäiskutsuja. En koskaan katso televisiota silloin kun voin tehdä jotain muuta, sillä saan istua syöttömaratonien aikaan ihan tarpeeksi sohvannurkassa.

Joskus täällä käy vieraita. Yllättävän moni ystävistäni on nimittäin myös äitiyslomalla tai muuten vain sellaisessa vuorotyössä, joka mahdollistaa päiväkahvittelun. Usein yhdistän tämän kyläilyn ulkoiluun, jonka jälkeen keitetään sumpit ja juoruillaan.

Iltapäivä ja ilta

Iltapäivällä teen ruokaa. Valmistan aina isomman satsin, jotta sitä riittäisi vähintäänkin seuraavan päivän lounaaksi. Yleensä avomieheni tultua kotiin töistä saan myös hetken itselleni. Silloin kirjoitan blogipostauksia valmiiksi, lepään tai lueskelen kirjaa (tulevaisuudessa tämä lienee se hetki kun suuntaan kuntosalille).

Iltaisin seitsemän-kahdeksan aikoihin alamme valmistautua yöpuulle menoon ja katsomme yhdessä hetken televisiota. Menen nukkumaan tosiaan aivan viimeistään kymmeneltä, yleensä jo aiemmin.

Sitten sama rumba alkaa alusta…

Olen viime aikoina kaukokaipuussani katsellut paljon opasajan valokuvia ja muistellut sitä huoletonta elämänvaihetta. Niinpä päätin hieman valottaa, millainen on matkaoppaan työpäivä. Kertomus on täysin fiktiivinen, mutta kuitenkin kuvatunlainen päivä voisi olla mahdollinen oppaan arjessa auringon alla.

09:00 Herätyskello soi.
09:10 Ensimmäinen torkku soi.
09:20 Toinen torkku soi.
09:30 Nousen sängystä.
09:35 Syön aamupalaksi paahtoleipää ja kananmunia. Sumpit juon vasta toimistolla, koska siellä on kunnon keitin.
09:42 Miksi unohdin silittää lentokenttäpaidan?
09:43 Missä helvetissä silitysrauta on?
09:52 Löydän silitysraudan kämppikseni huoneesta vaatekasan alta.
10:03 Meikkaan kiireessä vähän sinne päin.
10:16 Lähden toimistolle korkokengät kopisten.

10:31: Katson toimistolla, ettei yön aikana ole tullut mitään akuutteja hoidettavia asioita.
10:32 Juon kahvia.
10:42 Nappaan hotelli- ja matkustajalistat mukaan kentälle menoa varten ja kipittelen pihalle, josta bussi noutaa minut.

Tyylikkäänä lentokenttäpäivään

10:50 Olemme ajoissa ensimmäisellä hotellilla. Kyytiin tulee kolme ihmistä.
11:27 Pääsemme lähtemään seitsemänneltä hotellilta kohti moottoritietä sekä lentoasemaa.
11:30 ”Nyt poistuessamme kaupunkialueelta on vielä hyvä hetki tarkistaa, että passi, matkatavarat ja kaikki seuralaiset ovat mukana.” kuuluttelen. Eiköhän bussin keskivaiheilla istuva rouvashenkilö muista passinsa sekä lompakkonsa jääneen hotellin tallelokeroon.
11:32 Käännymme takaisin.
11:52 Pääsemme uudestaan matkaan kohti lentoasemaa.

11:13 Kurvaamme parkkiin terminaalin eteen. Ohjeistan matkustajia lähtöselvitykseen ja lentoasemalla toimimiseen liittyvissä asioissa.
11:26 Eräs miespuolinen matkustaja on kateissa, eikä ole tehnyt lähtöselvitystä.
11:30 Mies löytyy lentokentän baarista aivan ympäripäissään.
11:34 Saimme kuin ihmeen kaupalla hänet turvatarkastuksesta läpi. Jää porttivirkailijoiden ja viime kädessä matkustamohenkilökunnan arvioitavaksi, ottavatko mukaan kotimatkalle.
11:35 Helsingistä tuleva kone on laskeutunut hetki sitten, joten tulee kiire siirtyä tuloaulaan uusia lomalaisia vastaan.

11:55 Toivotan matkustajia tervetulleiksi sekä opastan heitä oikeisiin busseihin.
12:00 Menen laskemaan, onko minun linja-autossani jo kaikki iloiset lomalaiset kyydissä. Bussissa näyttäisi olevan kaksi henkilöä liikaa.
12:03 ”Onhan kaikki varmasti menossa jonnekin seuraavista hotelleista…?” kuulutan. Kukaan ei ainakaan tunnusta olevansa väärässä bussissa.
12:06 ”Ovathan kaikki teistä varmasti tämän matkanjärjestäjän matkalla?” kysyn ja eturivissä istuva pariskunta kertoo olevansa aurinkomatkalaisia. Ohjeistan heitä ystävällisesti etsimään Aurinkomatkojen oppaan ja heidän bussinsa.

12:17 Jaan tervetulomateriaaleja.
12:18 ”Miten tässä voi kestää näin kauan? Ollaan istuttu täällä jo neljäkymmentä minuuttia! Mitä korvauksia saamme menetetyistä aurinkotunneista?” tiedustelee turhautunut nuori nainen. Selitän, että meidän piti odottaa kunnes kaikki muutkin ovat linjurin kyydissä ennen kuin pääsemme lähtemään ja että varmasti aurinkoa riittää myös tulevina päivinä.
12:25 Bussi kaartaa moottoritielle. Pälpätän mikrofoniin jo tutuksi tullutta mantraa: esittelen itseni, kerron opaspalveluista, retkistä, bussin ikkunasta näkyvistä maisemista sekä mainostan seuraavan päivän tervetulotilaisuutta paikallisessa suomiravintolassa.
12:33 ”Vasemmalla näette ostoskeskuksen, jonne me oppaatkin aina karkaamme sateisina vapaapäivinä. Sinne pääsee näppärästi bussilla. Mikäli omatoimishoppailu ei innosta, meillä on myös ohjattu ostosretki tiistaisin, jolloin suuntaamme kaupunkiin…”
13:24 Kaikki uudet lomalaiset ovat löytäneet hotelleihinsa. On tullut aika palata toimistolle.

13:40 Kirjaan tietokoneella olevaan järjestelmään yhden kadonneen matkalaukun.
13:45 Suuntaamme kollegoiden kanssa läheiseen ravintolaan lounaalle.
14:27 Minulla on muutaman tunnin siesta, joten lähden kotiin pesemään pyykkiä.

Rennommat vaatteet

16:32 Olen vaihtanut lentokenttäunivormun rennompaan ja kiiruhdan takaisin toimistolle.
16:40 Yritän tavoittaa puhelimitse erästä perhettä, joka joutui vaihtamaan huonetta kysyäkseni, miten vaihto sujui ja onko heillä nyt kaikki hyvin. Puheluuni ei vastata, joten laitan heille tekstiviestin.
17:03 Istun päivystämässä palvelutoimistolla seuraavat puolitoista tuntia tanskalaisen kollegan kanssa.
17:32 Mukava vanhempi pariskunta tulee ostamaan retkilippuja. Kerron heille, mistä bussi tulee heidät noutamaan ja milloin. Rupattelemme hieman säästä sekä heidän lomansa kulusta.

19:06 Jälleen toimistolla. Kirjaan myydyt retkiliput järjestelmään. Lueskelen myös kollegoiden päivän aikana laittamia keissejä ja pohdin, kuka jaksaa oikeasti valittaa siitä, että kattolamppu sojottaa väärään suuntaan.
19:14 Minulle tulee pian kiire, sillä olemme sopineet lähtevämme kahdeksalta porukalla tapas -ravintolaan illalliselle ja minun pitää luonnollisesti vaihtaa vaatteet sekä meikata.

Aterioinnin jälkeen varmasti käymme jossain vielä lasillisella…

Lasillisella jossain