Matkustamohenkilökunnan työtä käsittelevät kirjoitukset ovat aina olleet blogini luetuimpia tekstejä, eikä ihme. Se on mielenkiintoinen ammatti. Edelleen se on monien pienten tyttöjen ja poikien haave. Lentoemännän työhön liittyy kuitenkin aika paljon tiukassa istuvia myyttejä, joista halusinkin tänään listata muutamia

• Lentoemot kuuluvat kymppikerhoon
  Tunnen aika paljon lentoemäntiä, mutta en yhtäkään, joka olisi harrastanut seksiä lentokoneen vessassa. Me emme siis tee sitä. Emme matkustajien kanssa, emme keskenämme, emmekä myöskään kapteenien tai perämiesten kanssa. Emme edes silloin kun lennämme siirtona tyhjällä koneella.
• Lentoemot ja kapteenit sutinoivat keskenään
  Ihan kaikissa työpaikoissa on varmasti työpaikkaromansseja, mutta ei se ole mitenkään poikkeuksellisen yleistä, että koneen kapteeni ja lentoemäntä olisivat pariskunta. Toki heitäkin on, mutta aika harvassa loppujen lopuksi.

Auringonlasku jossain (ehkä) Kreikassa

• Lentoemäntä on tarjoilija yläilmoissa
  Jos joku matkustaja napsuttelee sormiaan ja huutaa ”tarjoilija, tarjoilija”, ohjeistan häntä ystävällisesti, että olen matkustamohenkilökuntaa. On totta, että työkuvaan kuuluu tarjoilla ruokaa ja kaataa kahvia, mutta voin vakuuttaa, että se tarjoilu jää toissijaiseksi asiaksi silloin, jos tapahtuu jotain lentoturvallisuuteen liittyvää, tulee turbulenssi tai joku saa sairaskohtauksen. Eli siis hyvänä päivänä olemme toki tarjoilijoita, mutta on myös päiviä, jolloin saatan olla palomies, järjestyspoliisi tai sairaanhoitaja.
• Sinun pitää olla todella pitkä päästäksesi lentoemännäksi
  Tämä on ikivanha virsi, joka ei pidä lainkaan paikkaansa. Itse olen toki 177cm, joten osaltani vahvistan tätä myyttiä. Kuitenkin monissa lentoyhtiöissä taitaa olla pituusraja 165cm tai jopa sen alle. Mielestäni se ei ole mitenkään erityisen paljon.
  
  
• Lentoemännän koulutukseen kuuluu meikki- ja hiustenlaittotaitoja
  Lentoemännän koulutus ei valitettavasti käsittele kauneudenhoitoa lainkaan, vaan sen sijaan siellä opetellaan esimerkiksi elvyttämään ja evakuoimaan. Ihan itse joutuu siis nutturansa teon harjoittelemaan. Kuten alla olevasta kuvasta voi havaita, ei sen tarvitse kovin kummoinen olla.
  
• Kaikki lentoemännät tuntevat toisensa ja kaikki lentokentän työntekijät
  Joka kerta kun kerron olevani lentoemäntä, joku kysyy: ”Aaaaah tunnetko Pertsaa/Katia/Pirjo-Irmeliä, se on töissä /laukunheittelijänä/purserina Norskilla/checkinnissä?” Vaikka olen ollut itsekin lentoasemalla duunissa ja minulla on paljon ystäviä, jotka lentävät, en silti tunne ihan kaikkia, jotka työskentelevät lentoasemalla tai muissa lentoyhtiöissä. Enhän tunne edes omia kollegoitani!
• Lentoemännän työ on pelkkää glamouria
  Jos glamourilla tarkoitetaan sitä, että herää neljän aikaan aamuyöllä, on kotona vasta myöhään iltapäivällä tai viiden päivän kuluttua, työskentelee myös joulut sekä juhannukset ja keräilee päivät pitkät roskia pieneen kärryyn, niin kyllä, lentoemännän työ on täynnä loistoa. Toki siihen kuuluu myös yöpymistä lentokenttähotelleissa hienoissa puitteissa, kipsuttelua turvonneiden jalkojen kanssa korkokengissä ja lentoaseman 7elevinstä haettu salaatti hyviä illallisia yksin hotellihuoneessa ihanien kollegoiden kanssa.
• Kaikki lentoemännät haluavat työskennellä Finnairilla
  Ei sillä, että sinivalkoisissa siivissä olisi jotain vikaa, mutta ei kaikkia kiinnosta hakea sinne. Itse esimerkiksi olen niin laiska, että jos palaan vielä äitiysloman jälkeen yläilmoihin, minua ei huvita istua kuukautta taas kurssilla opiskelemassa uusia prosedyyrejä. Sitä paitsi olen viihtynyt vallan mainiosti lomalentolaisten parissa, joten mitäpä sitä nyt hyvää vaihtamaan.

  EDIT 23.5.2019 Viimeinen ei pidä paikkaansa, sillä vaihdoin sittenkin lentoyhtiötä ja istuin kurssilla, eikä uusien prosedyyrien opettelussa ollut mitään ihmeellistä.

  

  Auringonnousu jossain (ehkä) Norjan yllä

  Lue myös:
  Mikä on parasta lentoemännän työssä?
  Lentoemännän päivä
  Tätä et ehkä tiennytkään lentomatkustamisesta

Koska ateriointi on lähellä sydäntäni, halusin jakaa myös täällä blogissa brunssisuosikkejani pääkaupunkiseudulla. Ei ole mikään salaisuus, että rakastan brunsseja. Se on paitsi oiva tekosyy juoda kuohuviiniä keskellä päivää, myös ruokapolitiikan puolesta paras mahdollinen yhdistelmä: aamiaisen ja lounaan pyhä liitto. Kävimme pitkästä aikaa ystävieni kanssa viime viikonloppuna Block by Dylanissa brunssilla.

Paikka valikoitui siksi, että se on harvoja ravintoloita kantakaupungissa, jossa tarjotaan brunssia peräti neljään saakka ja myös osaltaan siksi, että minulla on sieltä erittäin positiivinen aiempi brunssikokemus.

Block by Dylan sijaitsee aivan Kauppatorin kupeessa, joten sinne on sangen helppo suunnistaa. Pöytävarauksemme oli klo 14:30, jolloin pahin ruuhkapiikki oli jo ohi.

Brunssiruoka Block by Dylanissa

Tarjolla on kattava perusvalikoima brunssien klassikkoruokia. Erikoisruokavaliot luonnollisesti huomioidaan, mutta niistä ei tehdä numeroa. Omalle lautaselleni päätyi erilaisia salaatteja, falafeleitä, munakokkelia, leipää, luonnonjugurttia pähkinöillä sekä marjoilla sekä hävettävän paljon mustikkapiirakkaa ja suklaabrownieita. Myös karjalanpiirakoita sekä minicroissantteja kävin napsimassa. Juomaksi valitsimme Proseccoa ja nautimme myös useammankin kupin mainiota kahvia.

Vaikka tällä kertaa olimme liikenteessä ilman jälkeläisiä, on minulle tuoreena äitinä myös tärkeää etsiä ravintoloita, jonne kehtaa mennä lastenvaunujen kanssa. Siltä osin voin myös suositella Block by Dylania, sillä tilaa on runsaasti ja syöttötuolejakin useita.

Brunssi viikonloppuisin klo 10:30-16:00

Hinta: 21,50€ (lisäksi kuohuviinit 34-39€/plo)
Lapset 1-10 vuotta 1€/ikävuosi

Osoite: Eteläranta 18
https://www.dylan.fi/block/

PS. Arkisin Block by Dylanissa voi nauttia sekä aamupalaa että lounasta.

Lue myös: Brunssisuositus: Ravintola Meripaviljonki