Perinteinen joulupostaus

Minulla on ollut tapana (voiko kahden vuoden peräkkäisyyttä kutsua tavaksi?) tehdä joulun alla siihen liittyvä teksti tänne blogiin. Tänä vuonna se jäi tähän aattoon, mutta teinpä kuitekin. Syy, miksi en ole täällä blogissa ollut kovin aktiivinen, on viimeisten koulutehtävien ja töiden aiheuttama aikapula. Nyt olen kuitenkin ansaitulla joululomalla. Tätä kirjoittaessani nautin sukulaisten vieraanvaraisuudesta ja juon aamukahvia.

Tänään halusin puhua, siitä, millainen jouluihminen olen. Kuten olen kertonut, olen elämäni aikana viettänyt aika lailla erilaisia jouluja ja voisi olettaa, etteivät perinteet ole minulle lainkaan tärkeitä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Minähän rakastan perinteitä! Olen odottanut aikalailla puolitoista vuotta, että tämä, lapseni ensimmäinen joulu, olisi käsillä, jotta voin alkaa luomaan hänelle lapsuuden jouluperinteitä.

Meidän aattomme koostuu näistä asioista:

• Meillä on ollut tapana (voiko kahden vuoden peräkkäisyyttä kutsua tavaksi?) antaa aattoaamuna jokin saunaan liittyvä lahja, josta voi sitten joulusaunassa nauttia.
• Lempiruokaani riisipuuroa syödään antaumuksella.
• Oikeastaan kaikkea ruokaa syödään antaumuksella, koska jouluun kuuluu ähky, joka on tuotettu perinteisillä joulupöperöillä kinkkuineen sekä piparkakuilla, luumutortuilla ja Juhlapöydän konvehdeilla.
• Lumiukko pitää katsoa joka vuosi, samoin Joulupukki ja noitarumpu (jonka katsoimme tosin jo eilen).
• Pyrin käymään aina joulukirkossa tai vähintäänkin lukemaan jouluevankeliumin.
• Hautuumaalle viedään kynttilät heille, jotka eivät enää ole täällä. Aina jos en ole itse Kiuruvedellä, valtuutan jonkun toisen viemään kynttilät puolestani.
• Joulupukki tulee illalla käymään ja toivon, ettei tuo kymmenkuinen traumatisoidu siitä loppuiäksi.
• Koska rakastan lahjoja, olen tänä(kin) vuonna suunnitellut lahjat Exel -taulukkoon jo lokakuussa ja hankkinut hyvissä ajoin nuo osuvat paketit. En siis malta odottaa niiden jakoa.
• Koristelen aina (muovi)kuusen jo joulukuun alussa, mutta salaa haaveilen joka vuosi aidosta kuusesta.
• Jouluun kuuluu myös koko suvun yhdessäolo. Sehän se on kaikkein tärkeintä.

Olen siis todella perinteinen suomalainen juntti jouluihminen.

Lue myös:

Joulun taikaa

Jouluinen otsikko, joka huokuu seesteisyyttä ja antimateriaa