Mitä kahvi minulle merkitsee?

Koska kofeiini on pelastanut elämässäni hyvin monta aamua, päätin omistaa sille kokonaisen postauksen.

Suomalaiset ovat tunnettuja kahvinjuontitaipumuksistaan. Keskimäärin sitä kuluu 4-5 kupillista päivässä. (Lähde: Terveyskirjasto) Maassamme edelleen suosituinta on tavallinen suodatinkahvi. Monet jopa kuljettavat sitä lomamatkoille mukaan ja keittelevät hotellihuoneissaan aamukahveet. Myönnän kyllä itsekin, että oppaana työskennellessä oli suuri onnen ja ilon päivä kun joku toi mukanaan paketin Presidenttiä. Siitäkin huolimatta, että espanjalainen café con leche ei ole lainkaan hullumpaa.

Minä itse aloitin sumpin ryystämiseen joskus viidennellä luokalla. Silloin kuppiin lastattiin hirveästi sokeria, maitoa ja vain tilkka kahvia. Maitoa käytän edelleen, mutta sokeri jäi joskus teini-iässä. Kun jälkeenpäin ajattelee, on aika kamalaa, että kahvinjuonti kuului jokapäiväiseen arkeeni jo ala-asteella. Toisaalta voihan sitä ihmisellä huonompiakin paheita olla.

Vuonna 2007 aloitin työt eräässä nimeltä mainitsemattomassa kahvilassa Helsinki-Vantaan lentoasemalla. (Se oli Robert’s Coffee.) Tuolloin sain kunnian käydä baristakurssin. Innostuin erikoiskahveista. Harjoittelin tekemään maitovaahdolla kuvioita, kuten sydämiä ja lehtiä. Työpäivän aikana saattoi kulua useampikin cappuchino. Täysmaitoon tehtynä tietenkin. Nykyään juon erikoiskahveja harvemmin, mutta jos juon, tilaan caffe latten soijamaidolla.

Monta vuotta kahvi oli siis minulle työväline. Hain itse asiassa aikanaan jopa Pauligin Paulaksi. Halusin jakaa hyvän kahvin ilosanomaa kansallispuvussa ja yhdistää tietämykseni aiheesta, promootiot sekä blogin kirjoittamisen. En selvinnyt toista haastattelukierrosta pidemmälle, mutta pääsin kuitenkin Pauligin tehtaalle maistelemaan Juhlamokkaa kultaisista Myrna -kupeista. Se on yksi elämäni kohokohdista kahvin ja kauniiden astioiden ystävänä.

Nykyään juon sumppia lähinnä aamuisin, iltaluennoilla ja sukulaisten luona kyläillessä. Jossain vaiheessa kun minulla oli aikaerorasituksen vuoksi viime talvena jonkin verran univaikeuksia, pohdin kahvin rajoittamista pelkästään yölentoihin, jolloin kofeiinin vaikutuksesta olisi oikeasti hyötyä. Ajatus ei kuitenkaan saanut kannatusta, koska ensinnäkin lentokoneen kahvi on niin kammottavan makuista ja toisekseen, minusta tulee monsteri jos en saa aamukahvia. Suosikkini on tänä päivänä niinkin simppeli kuin Muumi –mukista nautittu Paulig Mundo –suodatinkahvi. Jos joka päivä olisi juhlapäivä, lorauttaisin joukkoon myös vähän kermaa.